Otepään syksy on vuodenajoista parhain

Illat käyvät kylmemmiksi, päivisin sentään aurinko jaksaa vielä lämmittää. Linnut kiertelevät kokoontumisajoissa, parvet kerääntyvät, kiertävät ja porukoissa käy juttu eteläisistä maista. Pihlajat ovat raskaina punaisista marjatertuista. Maa tuoksuu mullalta. On syksy.

Pikku hiljaa alkaa maisema vaihtaa väriään, koivut kellastuvat, vaahterat hehkuvat pian parhaintaan ruskaansa. Villiviinit huutavan punaisia, aroniapensaat notkuvat mustista marjoista. Lehtikuuset syttyvät hehkuunsa. On totta tosiaan syksy.

Kesä on hieno Otepäällä. Talvi on tunnettu. Parhain aika täällä on kuitenkin syksy – jos minulta kysytään. Kaunein, runollisin, herkin.

Onkin sääli, että turistit eivät ole löytäneet Otepään syksyä, sen hiljaista valmistautumista talveen.

Otepää on, kuten olen aiemmin kertonut, ylänköaluetta jota luonnehtii silmänkantamattomiin jatkuvat polveilevat mäet. Syksyllä mäet syttyvät hehkuun. Vielä hehku ei ole puhjennut parhaimpaan värisinfoniaansa – uskoisin viikon kahden kuluttua voin laittaa tänne blogiin kuvia jotka salpaavat henget. Jos ei teiltä, niin minulta ainakin. Kuvia ottaessani.

Tässä kuitenkin muutamainen kuva lähipäiviltä. Kipusin pariinkin näköalatorniin – ja niitähän Otepäällä piisaa useampikin – ja kuvasin syksyyn valmistautuvaa maisemaa. Mukana on kuvia myös Pyhäjärveltä, joka sekin alkaa uinua syksyisessä rauhassaan. Vain yksinäinen kalastaja tai sorsapari rikkoo sen rauhaa.

Jos mietitte reissua tänne, painakaa nämä maisemat mieleenne. Sillä syksy on todellakin upeaa aikaa – miten olisi viikonloppureissu Pyhäjärven hiljaisuuteen, rauhaisesti kahisevien kaislojen, punaiseksi värjäytyvien vaahteroiden, keltaisten koivujen maisemaan. Rauhan maisemaan.