sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Latten aiempaa tuotantoa: Go Virpi, go!

Tämä juttu tulee ajallisesti vähän väärään paikkaan, mutta menkööt.

Eli nämä olivat minun ekat hiihtokisat, joita tosin seurasin kotikatsomosta.







Tässä kuitenkin muutamainen huomio hiihtämisestä.



---



Hiihtokilpailut Otepäällä 2006

Morjensta kaikki kivat kaverit,

olipa minulla taas viikonloppu. Oppia ikä kaikki, olen aiemminkin sanonut, ja taas oli minulla opittavaa.

Otepäällä oli hiihdon maailmancupin osakilpailu. On suuri tapahtuma. Ihmisiä on kaikkialla paljon, ja kaikki ovat kiihtyneitä.

Minun vinkkelistä katsottuna meininki on ylimitoitettua, mutta Äippä antoi minun katsella hetki sitten valokuvia kisoista, ja huomaan, että totta tosiaan, täällä on ollut Suuren Urheilujuhlan tuntoja. Äippä taitaa olla vieläkin ihan innoissaan näistä kisoista.

Meillä oli talo täynnä asiakkaita – kolme kilttiä nuorta virolaista daamia ja 9 suomalaista setää, jotka olivat aika äänekkäitä. Ensin niitä pelkäsin, mutta suotta, sillä ihan hirmu kilttejä pappoja olivat.

Äippä on kuulemma toimittaja, ja siksi kävi valokuvaamassa niitä kisoja. Ne sedät lähtivät Äipän mukana. Äippä oli aika pollean oloinen kun sillä oli hopeinen toimitsijaliivi päällä jossa luki isolla PRESS. Laitan oheen Äipän ottamia kuvia.

Kisojen vuoksi Äippä tosiaan katosi kahtena aamuna ja jätti minut ja Iskän ja Ison Koiran kotiin. Kun Ä. tuli takaisin, sitten se vasta olikin ihan ältsin intona ja sanoi, että tunnelmat olivat paremmat kuin rock-konsertissa konsanaan.
Äippä ja kiltit sedät nauroivat kovasti kun tulivat sieltä kisoista kotiin ja niillä oli posket punaiset ja ne tuoksuivat kummalliselta, vähän happamalta ja makealta samaan aikaan. Myöhemmin selvisi että se outo haju oli alun perin tullut metallisesta purnukasta ja sitä kutsutaan termospulloksi. Ja rommitotista puhuttiin, se kuulemma kuuluu talviurheiluun, kertoivat kiltit sedät.

Ne kiltit sedät tykkäsivät Äipästä kovasti. Ostivat sille aamulla valtavan puskan keltaisia ruusuja ja lauloivat serenadin. Iskä otti valokuvia ja naureskeli. Lähtiessään kaikki sedät lupasivat tulla takaisin.


Sellaista kai se on, urheilu.

Nyt on taas hiljaista, ja taidan mennä ottamaan kunnon snarkat. Ottaa voimille tämä urheilun seuraaminen. Mutta Virpi Kuitunen hiihti Suomelle kultaa, ja se on hieno asia. Vaikken ihan tarkkaan tiedä kuka tai mikä on Virpi Kuitunen, missä on Suomi, ja mitä kulta tarkoittaa. Mutta jos siitä kaikesta tulee Äipälle noin hyvä mieli, en pane vastaan. Sanon vaan: Go for it, Virpi!







Terv Latte

Ei kommentteja: