Latten aiempaa tuotantoa, marraskuu 2006

20.11.2006

Morjensta,

viime yö meni meillä aika kivasti. Iso Koira meni omaan petiinsä ja minä perässä siihen samaan petiin kerälle. Ja ihme ja kumma, Iso Koira antoi minun olla siinä. Kunnes, vahingossa, kokeilin hampailla että onko se Ison Koiran häntä töyhtöä koko matkan ja missä kohta alkaa varsinainen häntä. Ja silloin tuli lähtö.

Yö me maattiin sitten koko lauma miten sattui. Iso Koira vaihtoi paikkaa ja minä myös. Emäntä ja Isäntä supisivat siinä keskellä sängyssä jotain toisilleen, eivätkä reagoineet vaikka uikuttamalla yritin päästä niiden petikaveriksi. Että lattiantasolla taitaa meitsi viettää jatkossakin yönsä. Mutta muuten meni yö hyvin.

Ja haluanpa kertoa inkontinenssiongelmistani - eilen lirahti lattialle vain yhden ainoan kerran, ja sama juttu tänään! Olen aika ylpeä itsestäni.--

jatkuu illalla:

Morjensta, laitan vielä pari sanaa päivän päätteeksi.

On ollut kurja päivä, sateinen. Olen huomannut että sisäkoiraksi ryhdyttyäni en välttämättä halua kastella valkoisia sukkiani sateessa.

Toisaalta, ja tätä haluan korostaa, olen tehnyt tänään vain yhdet pissit sisälle, kiinteistä asioista puhumattakaan. Johtoporras on myös availlut terassinovea ripeästi, kun ovat oppineet lukemaan merkkikieltäni: nyt olisi niinko tarve.

Siis sillä rintamalla kaikki hyvin.

Puremisosasto on vielä niin ja näin. Kun ulkona on satanut ja olen tehnyt vain lyhyitä pyrähdyksiä puutarhaan, on minuun pakkautunut energiaa, jota pitäisi tietenkin saada purkaa.

Emäntä on minua leikittänyt, mutta tämän leikit ovat niin kesyjä. Pure nallea. Hae sukkamyttyä ja muuta sellaista junnutoimintaa. Minua kun kiinnostaa ihan toisenlaiset puruleikit. Tosi poikien leikit. Emäntää Kintusta Kiinni-tyyppiset.

Heikostihan siinä taas kävi. Emäntä lopetti leikin tyystin kesken. Ja kerrotaan sekin, että kun kerran oikein riehaannuin, sain 5 minuutin häkkituomion, jonka kärsin rauhallisesti makoillen. Emäntä on tänään aika uupuneen näköinen. Ilmeisesti sadesään sisäpuuhat eivät sitä innosta.

Ohessa päivän kuva: tässä annan havainnollisen esimerkin siitä kumpi minua kiinnostaa: joku lällärikarhu vai Emännän lämmin käsi.

21.11.2006

Morjensta,minun elämäni se porskuttaa eteenpäin vauhdilla, ja niinhän sen pitääkin mennä.

Tänään tuli 12 pvä täyteen uudessa kodissa. Ja täytyy sanoa, että päivä päivältä viihdyn täällä paremmin ja paremmin. Ohjelmaa piisaa, ja uutta nähtävää ja koettavaa.

Suhteet Isoon Koiraan ovat pysyneet ennallaan. Se toissaöinen häntäänpureminen on tuonut uuden kiilan orastavaan ystävyyteemme. Iso Koira taitaa olla todella tarkka hännästään. Komea se onkin, minunkin mielestäni.

Tämä päivä on sisältänyt kannaltani muutamia perin jänniä juttuja. Ensinnäkin autoajelun. Joka ensin hirvitti, mutta lopulta osoittautui hyväksi tavaksi vaihtaa maisemaa nopeasti ja kätevästi.

Istuin takana, omassa häkissäni, josta ohessa myös kuva, vähän epätarkka kylläkin.

Kun Isäntä oli aikansa ajeluttanut minua ympäri, karautimme autolla Apteekrimäelle eli vanhalle hyppyrimäelle ja lähdimme sieltä metsään. Kyllä! Metsään! Se vasta jännä paikka onkin. Alkoi kyllä jo pimentyä, ja vähän sataa tihuutti, mutta minua ei pelottanut, koska seurasin koko ajan Ison Koiran kintereillä. Ja kyllä me koirat juostiinkin!

Kuvassa näytän kovin pieneltä ja yksinäiseltä Otepään yössä, mutta oikeasti minua ei pelottanut ollenkaan. Sillä Iso Koira oli ihan lähellä, takapenkillä, ja häkissä olen kaikelta pahalta suojassa.

Mutta nyt käpälä on raskas, enkä jaksakaan enää muuta kuin hotaista iltasapuskan poskeeni ja heittäytyä tyynylleni nukkumaan. Voi kunpa näkisin unta metsästä ja sen tuoksuista. Sinne haluan takaisin!

Kaikkea hyvää teille, ja hyvää illanjatkoa

toivoo Latte


29.11.2006

Moi kaikki!

Minä olin tänään taas Ison Koiran kanssa metsässä, ja oli kuulkaa kivaa! Metsässä on kaikkea! Rapisevaa ja kosteaa ja tuoksuvaa ja nakerreltavaa!

Muuten en pelännyt yhtään, mutta sitten näin kauhean kummituskoiran jonka silmät vaan pimenevässä illassa loistivat. Tuli kyllä äitiä ikävä.Vähän kyllä sitten myöhemmin nolotti, kun selvisi, että se taisikin olla vaan Iso Koira.

Mutta nyt on mentävä, pentuhäkki pitää illaksi somistaa eli riepottaa vähän sänkyä ja uudelleen järjestellä täkkejä

T. Latte