sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Puutarhakuume nousee

Pahalta näyttää rouva Linkaman syyspuutarhahulluus. Ken sen on sairastanut, tietää mistä puhun. Se on kuume, joka vain nousee ja saa ihmisen pyöryyksiin ja tekemään harkitsemattomia tekoja. Joista itse on kummallisen onnellinen ja ylpeä.


Ja nousevaa kuumetta pahentaakseen saapuivat Villa Ottiliaan kaksi A-luokan puutarhaihmistä - niitä todellisia taimistojen aficionadoja: aina yhtä reipas Paulastiina ja aina yhtä herttainen Elina. Ja Paulastiinan pakettiauto.


Daameilla oli meininki lähteä seuraavana päivänä Ottiliasta Riian lähistöllä sijaitsevaan Baltezers-kasvitarhaan, joka on erikoistunut ikivihantiin.

Viattomasti kysyin olisiko Paulastiinan pakettiautossa tilaa yhdelle matkalaiselle, ja sijaahan löytyi. Minähän lähdin tietenkin vain katsomaan millaisesta tarhasta on kyse. Noin niinkuin yleisen mielenkiinnon vuoksi. Enhän minä tarvitse mitään, tai ehkä enintään yhden verivaahteran. Jos sitäkään.



Olin varma, että pystyn selvittämään yhden latvialaisen kasvitarhan Buddhan kaltaisella mielentyyneydellä. Olenhan kokenut kasvitarhoilla kävijä - olen nähnyt kaiken, kokenut kaiken, ja osaan olla maltillinen. Ostan vain sen mitä tarvitsen.


Aamulla starttasimme Ottiliasta Paulastiinan punaisella pakulla kohti Latviaa. Rajanylitykset menivät vaivatta, olemmehan kaikki nyt Schengenissä. Ja sitten hyväntuulisena pompoteltiin koko matka Riiaan.


Autossa me tädit iskimme tarinaa ja hauskaa oli. Keskustelut syleilivät maailmankaikkeutta kaikissa sen tunnetuissa ja parissa vähemmän tunnetussa muodoissa. Tajunnanvirtatekniikalla.

Maisemat vaihtuivat: oi katso miten nätti piha! Oi katso mikä haukka! Mikä hyvä puskapissapaikka!


Ja sitten saavuimme Riiaan ja Baltezersille.


Tuskin olin autosta saanut jäykät jalkani ulos kangettua ja siirryttyä taimiston porttien sisäpuolelle, kun tajusin, että olen tullut ikivihantojen kasvien taivaaseen.


Mopo starttasi ja ulvahteli lähtökuopissa.




Baltezersin näytösistutukset ovat sanalla sanoen UPEAT!






Siirryimme varsinaisen myymälän puolelle ja silloin mopo, joka oli ulahdellut lähtökuopissaan ja päästänyt lieskoja pakoputkestaan starttasi! Ja sitten mentiin - ilman kypärää. Puhuttaessa mopon karkaamisesta käsistä.


On liikaa vaatia itsehillintää näiden valikoimien edessä. Eikö ole?





Liikkeelle lähdetään tyhjien kärryjen kanssa.

Kärryt ei kauaa tyhjinä pysy. Mutta mieli on korkealla. Kärry kärryltä aina korkeammalla.





Kun päivä päättyy - taimisto ikävästi suljetaan - on daameilla yhteensä 6 ostoskärryä täynnä tavaraa. Alamme neuvotella tukkualennuksista.



Onnelliset ostajat ryhmäpotretissa



Vielä on yksi tehtävä edessä. Saada kaikki kasvit pakattua autoon

Mopo hiljenee, yskähtelee ja sammahtaa. Väsynyt mopedisti kiipeää takaisin autoon. Ajaa huristelemme jälleen samoja polkuja läpi Latvian kohti Otepäätä. Posket punottavat, päässä sirisee. On ihmeen hyvä mieli. Olemme kaikki sitä mieltä, että olemme tehneet vain ja ainoastaan tärkeitä ja tarpeellisia ostoksia. Yhden pakettiauton verta.


Sellaista se taitaa olla, tuo puutarhahulluus kasvitarhoilla syysalennusmyyntien aikaan.

Sainko muuten sen himoamani verivaahteran - no en!

Pitäisikö tehdä toinen reissu?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No ymmärtäähän tuon, kuumeen ja hurahduksen. Etkä sinä olisi muuta voinutkaan, perhosefektin uhri: Jos pakun kolmas penkki ei olisi ollut vapaana, jos retkue ei olisi puhunut aikeistaan, jos kelit olisivat olleet huonommat, jos malli-istutukset...

"Asioilla ON taipumus järjestyä", hokee Paulastiinakin aina kiperässä paikassa.

Sitäpaitsi ihmiselle ei kuulemma anneta enempää, kuin tämä jaksaa kantaa. Taimia vai mitä, en tiedä.

Inkivääri kirjoitti...

Hauskaa tarinointia taas - pyyhiskelen täällä silmiäni naurusta ja viherrän kateudesta, ihanan näköinen paikka, ei ihme että karkasi kone käsistä ja järki päästä:D

Tiina Linkama kirjoitti...

Tolkulle: Paulastiina tapaa todeta myös: "Sitä voi aina leikata" jos rouva allekirjoittanut epäilee että kyseinen tuija ei ehkä enää mahdu pihalle.

Paulastiina kirjoitti...

Kotona ollaan, mutta en alkanut purkaa kuormaa enää illan pimetessä. Tindelle kiitos mukavasta seurasta Baltezersin retkellä - niillä(-kin) muistoilla elää taas pitkään. Mielenkiintoinen päivä kruunattiin vielä pikavierailulla Sangaste linnan puistossa ja paluumatkan illallisella jossakin Latvian kaupungissa, jonka nimeä en enää muista.

Puskapissapaikat ovat tarpeellisia, mutta oli pakun perässä toimiva mukavuuslaitoskin, kasvien katveessa :)

Tiina Linkama kirjoitti...

Kaupunki, jossa aterioimme pitkään ja maukkaasti oli Sigulda - sama kaupunki, jossa meidän piti hypätä kahden vuoren välillä ajavasta köysiratahissistä benji-hyppy.

Jäi tällä kertaa tekemättä. Toisaalta, sen aterian ja varsinkin niiden jälkiruokien jälkeen olisi köyden kestokyky ja elastisuus olleet koetuksella.