Tervehdys rakkaat fanclubilaiseni,
vuosi on vaihtunut – ja elämäni ensimmäinen Uusi Vuosi on vietetty.
Olen toivoa ja tarmoa täynnä ja varma siitä että vuosi 2007 sisältää kannaltani pelkkää hyvää. Minusta kasvaa iso ja vanttera ja vahva koira, perheeni ilo ja talon tomera vahti.
Jonkin verran on minulla vielä tietenkin vielä harjoiteltavaa ja opeteltavaa ennenkuin olen valmis koira, mutta uskon vakaasti siihen, että urani tullee olemaan huikaisevan komea.
Mutta kerrotaan Uudesta Vuodesta, se oli monin tavoin meluisa. Ja siksi aavistuksen outo.
Talomme täyttyi jollain, jota äiti kutsui hyväksi pisneksesi. No se pisnes koostui 14 eläväisestä tallinnalaisesta nuoresta, jotka olivat hotellissa 4 päivää ja yötä. Olivat ne ihan kilttejä nuoria, ja halusivat minua paijata, mutta koska ne olivat aika äänekkäitä, hieman niitä pelkäsin.
Sitten tapahtui sellainenkin kummallinen asia: Iskä oli runsaan vuorokauden aivan kummallinen: yykäsi parin tunnin välein ainetta pönttöön ja muuten vain makasi sängyssä liikkumatta. Ei edes herännyt vaikka tökin sitä märällä ja mustalla kuonollani suoraan poskeen. Oli saanut kuulemma vatsataudin.
Niinpä sitten Äippä joutui yksin hoitamaan hotellia ja tekemistä piisasi. Muutaman päivän kuluttua Äippä oli aika voipuneen näköinen. Onneksi Iskä nousi lopulta pedistä kuin Lasarus ja liittyi miesvahvuuteen.
Aattoyönä paukkui Otepäällä raketit, mutta minä en niistä välittänyt. Itse asiassa nukuin koko ilotulituksen. Iso Koira valvoi, muttei ollut kovinkaan peloissaan – vähän vain epäluuloinen ja huolissaan.
Maanantaina eli Uuden Vuoden Päivänä poistuivat ne nuoret ja talo jäi taas vain omalle väelle. Minä nukuin koko maanantaipäivän, ja niin teki Äippäkin.
Nyt olemme palanneet taas normaaliin elämänrytmiin, minä kehittelen kaikkea kivaa jäynää, josta pääsääntöisesti saan toruja. Tänään söin kokonaisen hiiren. Nielaisin sen yhtenä palana, kun huomasin että Iskällä oli kova tarve poistaa se suustani. Nyt odotellaan jännityksellä millaisessa muodossa se kehostani poistuu.
Mutta kerrotaan Uudesta Vuodesta, se oli monin tavoin meluisa. Ja siksi aavistuksen outo.
Talomme täyttyi jollain, jota äiti kutsui hyväksi pisneksesi. No se pisnes koostui 14 eläväisestä tallinnalaisesta nuoresta, jotka olivat hotellissa 4 päivää ja yötä. Olivat ne ihan kilttejä nuoria, ja halusivat minua paijata, mutta koska ne olivat aika äänekkäitä, hieman niitä pelkäsin.
Sitten tapahtui sellainenkin kummallinen asia: Iskä oli runsaan vuorokauden aivan kummallinen: yykäsi parin tunnin välein ainetta pönttöön ja muuten vain makasi sängyssä liikkumatta. Ei edes herännyt vaikka tökin sitä märällä ja mustalla kuonollani suoraan poskeen. Oli saanut kuulemma vatsataudin.
Niinpä sitten Äippä joutui yksin hoitamaan hotellia ja tekemistä piisasi. Muutaman päivän kuluttua Äippä oli aika voipuneen näköinen. Onneksi Iskä nousi lopulta pedistä kuin Lasarus ja liittyi miesvahvuuteen.
Aattoyönä paukkui Otepäällä raketit, mutta minä en niistä välittänyt. Itse asiassa nukuin koko ilotulituksen. Iso Koira valvoi, muttei ollut kovinkaan peloissaan – vähän vain epäluuloinen ja huolissaan.
Maanantaina eli Uuden Vuoden Päivänä poistuivat ne nuoret ja talo jäi taas vain omalle väelle. Minä nukuin koko maanantaipäivän, ja niin teki Äippäkin.
Nyt olemme palanneet taas normaaliin elämänrytmiin, minä kehittelen kaikkea kivaa jäynää, josta pääsääntöisesti saan toruja. Tänään söin kokonaisen hiiren. Nielaisin sen yhtenä palana, kun huomasin että Iskällä oli kova tarve poistaa se suustani. Nyt odotellaan jännityksellä millaisessa muodossa se kehostani poistuu.
Tässä harjoittelen Hirveän Chenillepupun metsästystä. Hyvä taito jos tuollainen tulee metsässä vastaan.
Olen kasvanut ihan mahdottomasti. Johtoporras miettii sitä tuleeko minusta tanskandoggi – kuulemma tassuista päätellen se ei olisi mahdotonta. Olkoonkin että iskäni Balthazar oli schäfer ja äitini siro valkea tuntematon kaunotar. Ehkä geenit näin yhdistyvät jaloimmalla mahdollisella tavalla. Luonto on ihmeellinen ja minä olen siitä paras todistus.
Iso Koira ei vieläkään sulata meitsiä, vaikka alvariinsa olen pesemässä sen hampaita ja korvia ja silmiä. Näyttää hampaitaan, muttei sentään niin usein enää ärise.
Näin on siis uusi vuosi 2007 alkanut osaltani.
Toivotan teille kaikille yhtä lailla hyvää uutta vuotta. Kertokaa kuulumisistanne ja muistakaa että sisälle pissimisestä ei tule kehuja. Sen muistin tänään taas kun ottaa lorotin ison lätäkön olohuoneeseen. Kerrankos sitä koiralle sattuu vahinko.
Toteaa ystävänne
Latte
PS. Olenhan kertonut, että Johtoporras on alkanut lyödä vetoa korvistani – nousevatko ne pystyyn, ja jos nousevat, kumpi nousee ensin ja koska. Ei siinä mitään, että näin kahden kesken toisiaan hauskuuttavat. Nyt näyttäisi siltä, että ovat vieneet meitsin ja meitsin korvat internettiin, kansainvälisille nettipalstoille, joissa korvistani lyödään kovia vetoja. Onko se oikein, mietin.
PPS. Laitaan oheen taas muutamaisia kuvia itsestäni – olen muuten saanut muutamia uusia rautahampaita, ja kyllä niillä onkin kiva purra. Ihan eri tatsi kuin vanhoissa maitohampaissa, nyt menee huonekalut säleiksi ihan uudella tavalla. Mutta tämä välivaihe on kyllä vähän nolo, kun osa maitohampaista on lähtenyt ja vain pienet tyngät tulollaan tilalle.
Iso Koira ei vieläkään sulata meitsiä, vaikka alvariinsa olen pesemässä sen hampaita ja korvia ja silmiä. Näyttää hampaitaan, muttei sentään niin usein enää ärise.
Näin on siis uusi vuosi 2007 alkanut osaltani.
Toivotan teille kaikille yhtä lailla hyvää uutta vuotta. Kertokaa kuulumisistanne ja muistakaa että sisälle pissimisestä ei tule kehuja. Sen muistin tänään taas kun ottaa lorotin ison lätäkön olohuoneeseen. Kerrankos sitä koiralle sattuu vahinko.
Toteaa ystävänne
Latte
PS. Olenhan kertonut, että Johtoporras on alkanut lyödä vetoa korvistani – nousevatko ne pystyyn, ja jos nousevat, kumpi nousee ensin ja koska. Ei siinä mitään, että näin kahden kesken toisiaan hauskuuttavat. Nyt näyttäisi siltä, että ovat vieneet meitsin ja meitsin korvat internettiin, kansainvälisille nettipalstoille, joissa korvistani lyödään kovia vetoja. Onko se oikein, mietin.
PPS. Laitaan oheen taas muutamaisia kuvia itsestäni – olen muuten saanut muutamia uusia rautahampaita, ja kyllä niillä onkin kiva purra. Ihan eri tatsi kuin vanhoissa maitohampaissa, nyt menee huonekalut säleiksi ihan uudella tavalla. Mutta tämä välivaihe on kyllä vähän nolo, kun osa maitohampaista on lähtenyt ja vain pienet tyngät tulollaan tilalle.
PPPS. Tässä tanssimme Äipän kanssa Uuden Vuoden kunniaksi. Yritän tavoitella hieman samaa ilmettä kuin mitä Al Pacinolla oli elokuvassa Naisen tuoksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti