Otepään uusi kulttuuriattashea esittäytyy

Olen aaaaivan innoissani!

Olen nimennyt itseni Otepään kulttuuriattasheaksi ja ensimmäinen tehtäväni on tuottaa Teatteri Randlane Haapsalusta Otepäälle.

Taustaa: ystävättäreni Anne Pangsepp, taivaallinen näyttelijätär Jumalan armosta, toimii haapsalulaisessa harrastelijateatteri Randlasessa.

Anne vanhan Malli-rouvan roolissa näytelmässä Meretagune asi

Anne keskittyy harjoituksissa Riiassa

Viime vuonna he tuottivat näytelmän Meretagune asi (eli Merentakainen asia), jossa Anne esitti pääroolia. Ja hyvin esittikin. Ohjaaja oli Maie Matvei.

Näytelmästä Meretagune asi - vanhat rouvat laulavat loppulaulua vanhojen naisten kärisevällä äänellä - ja kansa ulvoi naurusta

Esitys oli ja on aivan mielettömän hyvä! Ei siis ihme, että se voitti syksyllä 2007 Viron harrastusteatteripäivillä parhaan näytelmän pääpalkinnon. Ja Anne sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon.

Mistä taas seurasi palkintomatka Riian kansainvälisille teatteripäiville tänä syksynä, jossa samainen esitys jälleen kahmi kiitoksia ja ylistäviä sanoja. Se esitys kun vaan ON niin uskomattoman hyvä!

Allekirjoittanut kuokki nämä festarit Randlasen vieraana ja nautti festivaalista suuresti! Ilma oli kaunis, kaupunki oli kaunis ja festarit olivat SUPERSUPER! Nuoruuteni kytevä rakkaus teatteriin leimahti ilmiliekkeihin.

Teatteriryhmä Randlane Riiassa, teatterin aulassa

Ja miten hauskaa meillä olikaan! Päivät pimeässä salissa eri esityksiä katsellen - pieniä poukkauksia Riian ihanaa kaupunkia kiertämään - ja illat teatteriklubilla. Tämä se oli elämää!!!!

Tästä kaikesta löytyy kokonainen kuvagalleria kohdasta: http:www.villaottilia.ee/teater/

Riian reissun jälkeen tapasin syksyllä uudelleen Teater Randlasen (käännös: Teatteri Rannan ihmiset tai Teatteri Rantalaiset) hulppean ja hauskan porukan ja sain myytyä Annelle ajatuksen: seuraava esitys olkoon Otepäällä! Yöpymiset Villa Ottiliassa, ja minä hoidan markkinoinnin!

Nyt olemme ryhtyneet sanoista tekoihin: Teatterisalit on varattu niin Otepäältä kuin naapurikaupungista Valgasta. Julisteet sain tänään valmiiksi - niiden taiteellisesta toteutuksesta suurkiitos vanhalle kunnon kollegalleni Tapanille!!!! - ja nyt ne ovat jo menossa monistukseen.

Itse kirjoitin esityksestä artikkelin, jota vironkielen opettajani ja nykyisin hyvä ystäväni Kersten sormet sauhuten parhaillaan kääntää viroksi. Sitä tarjoan kaikkiin mahdollisiin lehtiin Etelä-Virossa. Nyt markkinoidaan isosti!!! Me haluamme Otepäälle paaaaljon katsojia. Harrastelijateatterien ongelma kun on yleensä yleisöpula.

Tässä tuo kirjoittamani artikkeli raakaversiona.



Teatteri Randlane hurmaa yleisönsä
Meretagune asi on myös Etelä-Viron asia

Otepäällä ja Valgassa on nyt mahdollisuus kokea teatterielämys vailla vertaansa. Esitys, joka nostattaa silmiin kyyneleet, milloin ilosta, milloin haikeasta myötäelämisestä ja elämän ymmärryksestä.

Haapsalulainen harrastelijateatteri Teater Randlane voitti vuoden 2007 harrastelijateatteripäivillä Võrussa lähes kaiken mahdollisen: parhaan näytelmän, parhaan ohjauksen ja parhaan naispääosan palkinnot. Näytelmä oli Jüri Tuulikun Meretagune asi. Pääosaa, näytelmän vanhaa ja viisasta Malli-rouvaa esitti huikaisevan loistavasti Anne Pangsepp. Parhaasta ohjauksesta kuittasi pääpalkinnon Maie Matvei.

Meretagune asi on ollut yleisömenestys kaikkialla missä sitä on esitetty. Anne Pangsepp ihmettelee: ”Me olemme tehneet töitä teatteri Randlasessa nyt yli 30 vuotta. Ja meillä on ollut kaikenlaisia näytelmiä, keveitä, raskaita, on ollut klassikoita, musikaaleja. Olemme tottuneet siihen, että esityksemme elävät vain hetken. Mikä käytännössä tarkoittaa Haapsalun kaltaisessa pikkukaupungissa, että yleisöä ei vaan riitä harrastelijateatterin esityksiin. Mutta Meretagune asi on täyttänyt salit kerta kerran jälkeen. Näytöksiin tulee sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät muuten teatterissa käy, ja he tulevat katsomaan näytelmää useamman kerran! Olen ihmeissäni, mutta tietenkin mielissäni.”

Syytä Randlasen esityksen suosioon ei tarvitse ihmetellä: näytelmä vetää katsojat mukaansa. Näytelmä on täynnä tunteita, hetkittäin keveitä ja huvittava, hetkittäin syvältä viiltävän herkkiä. Näyttelijöiden, koko ryhmän tekemisen vimma on käsinkosketeltavaa. Laulu raikaa, hanuri soi ja yleisö huomaa nopeasti yhtyvänsä merimieslauluihin.

Näin myös kävi Riiassa, jonne teatteri Randlane kutsuttiin elokuussa 2008 kansainvälisille The Baltic Amber –teatterifestivaaleille. Kieli ei ollut esityksen esteenä – tunteet, muistot, menneisyys ja musiikki ovat universaaleja. Festivaalin jury kiitti esitystä ja latvialainen päätuomari piti sitä jopa festivaalien parhaana esityksenä.

Jüri Tuulikin vuonna 1976 kirjoittama näytelmä on rungoltaan yksinkertainen – se kertoo vanhasta Malli-rouvasta joka lähtee 60-luvulla, neuvostoaikaan, pieneltä Abrukan saarelta suureen maailmaan eli Saarenmalle. Malli on menossa myymään villojaan ja tapaamaan tytärtään, joka asuu Kuressaaressa. Lautalla Malli kohtaa hääseurueen ja nuorenparin näkeminen nostattaa Mallille mieleen oman nuoruuden. Sen herkimmät ja raskaimmat hetket.

Koko Randlasen tiimi näyttelee yhteen saumattomasti. Mutta esityksen tähtinä loistavat Malli-rouvaa esittävä – tai sanotaanko paremmin elävä - Anne Pangsepp ja hänen nuoruuden ystävättärensä Miili, jota esittää Meeli Piirikivi. Näiden kahden naisen yhteiskohtaukset ovat näytelmän parasta antia niin traagisuudessaan kuin hilpeydessään.

The Baltic Amber –teatterifestivaaleilla vieraillut Islannin kansallisteatterin ohjaaja totesikin Maie Matveille, näytelmän ohjaajalle: ”Olkaa kiitollisia. Teillä on Teatteri Randlasessa yksi timantti ja yksi smaragdi! Hoitakaa niitä hyvin.”

Nyt jää Otepään ja Valgan teatteriyleisölle tehtäväksi päättää, kumpi näistä kahdesta huikeasti näyttelevästä naisesta on timantti, kumpi smaragdi. Varmaa on, että molemmat säteilevät teatterisaliin yhtä upeasti. Sitä säteilyä kannattaa mennä katsomaan.

Tiina Linkama

- kirjoittaja on suomalainen teatteriin erikoistunut toimittaja, joka elää nykyisin Otepäällä ja sieltä käsin seuraa ja kommentoi virolaista kulttuurielämää

Alkuperäisen artikkelin käännös: Kersten Lehismets

--
että tällainen artikkeli.


Mitäs sitä vielä keksisi markkinoidakseen tätä ihanaa esitystä? Tuleeko kenelläkään mieleen ideoita? Yritän lähestyä paikallista Naisjärjestöä, Lions-klubia, turismi-infoa, kuntaa, paikkakunnan lehteä pariinkin otteeseen. Mutta mitä vielä?

Nyt siis kaikki älynystyrät ja markkinointivelmut liikkeeseen! Haluamme Randlaselle suuren yleisön! Ainakin sen verta suuren että näiden matkakulut saadaan lipputuloin peitettyä.

Otan tehtäväni itsenimeämänäni kulttuuriattasheana perin vakavasti!

Tästä se lähtee. Kerron miten juttu etenee!