maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevään merkkejä etsimässä: Osa 1 - Võru ja Rõuge

Tämä kevät antaa odottaa itseään. Tai sitten minä vain olen iän myötä käynyt vuosi vuodelta malttamattomammaksi. Toisaalta, hieman samanlaista viestiä tulee muualtakin: kaikki ovat jo lopen kyllästyneitä vesisateeseen, räntään ja lumeen, joka ei tunnu koskaan katoavan.

Täällä Syvässä Etelässä kevät tulee yleensä hieman etuajassa Etelä-Suomeen nähden. Mutta tänä vuonna paino on sanoilla vain hieman. Kevät on tanssinut outoa jenkkaa: kauniiden päivien jälkeen on otettu taas hyppy tai kaksi taaksepäin. Eilen ja toissa päivänä paistoi aurinko niin lämpöisesti että ulkona pärjäsi pelkällä t-paidalla. Tänään sataa vettä ja koira luimistelee korviaan terassin ovella. Sekään ei halua kastua.

Suunnatkaamme siis katseemme menneeseen viikonloppuun. Lauantaina oli lämmin ja päätimme ottaa auringosta kaiken irti. Varustimme auton yhdellä koiralla ja hyvällä matkamielellä ja lähdimme etsimään kevään merkkejä Võrusta ja Rõugesta.

Võru on pieni kaupunki 40 km etelään Otepäältä. Se on mukava päivävierailukohde ja sitä se oli aiemmin erityisesti yhdestä erittäin hyvästä syystä. Võrussa sijaitsee tai tarkemmin sanottuna sijaitsi yksi lempiravintolamme: Sudentassu eli Hundijalg, josta sai mitä ihanimpia grilliherkkuja paistettuna nenän edessä hiiligrillillä.

Niinpä järkytyksemme oli melkoinen kun meille selvisi että koko Hundijalg oli suljettu ja talokin puoliksi purettu. Epäuskoisina kiersimme ympyrää entisen ruokamekkamme edessä ja kävimme varmuuden vuoksi vielä tien toisella puolella sijaitsevassa kukkakaupassa tiedustelemassa, josko ravintola olisi vaihtanut vain osoitettaan. Mutta ei. Hundijalg on lopettanut toimintansa. Huokaus. Ei siis alkanut kovinkaan lupaavasti reissumme.

Palataan kuitenkin otsikkoon, näihin kevään merkkeihin. Entistä Hundijalgaa vastapäätä olevasta kukkakaupasta ja sen ulkopuolelta löysin päivän ensimmäiset keväiset värit. Keltaista, keltaista ja kaunista.


Keltainen on, paitsi pääsiäisen, niin myös kevään väri.

Võrun kukkakauppa on yksi suosikkejani - eikä vähiten sen läpivuotisen väriloiston ansiosta


Hundijalan tuottaman pettymyksen nieltyämme jatkoimme matkaamme Tamulan järvelle. Kesällä rannalla käy kuhina, ja jo nyt tuntui kevät herättäneen kauden ensimmäiset joskin vielä hieman kalpeat rantaleijonat:


Kevään ensimmäiset nuoret rantaleijonat Tamula-järven hiekalla


Seuraava etappimme kevään merkkien etsinnässä löytyi Rõugesta. Tämä pieni paikkakunta on kuuluisa Satakielilaaksostaan, joka keväisin täyttyy siivekkäiden laulutaiturien liverryksestä. Wikipedia tietää kertoa, että satakielen lauluaika alkaa Suomessa yleensä toukokuusta, mutta Rõugen laaksossa laulaa lurittivat linnut jo täysin rinnoin. Itse laakso oli vielä aavistuksen ankean näköinen. Ruskeaa maisemaa kuitenkin täplittivät siniset mättäät, varmoja kevään merkkejä nämäkin:


Kevään ensimmäisiä ja rakastetuimpia kukkijoita


Kimmo ja Latte suuntaavat Satakielilaakson pohjalle


Laakson yleisväri on vielä ruskea, mutta puro pulputtaa keväisesti


Ja Erään on ihan pakko päästä veteen!



Latte tutustuu Satakielilaakson tuoksuihin ja maisemiin tunnollisesti


Rõugen nuoriso on kivunnut Satakielilaakson molempiin torneihin kevätpäivästä nauttimaan

Sinivuokkoja, puron solinaa, satakielen liverrystä, nuorisoa rannoilla ja näköalatorneissa. Kaikki varmoja kevään merkkejä. Mutta yhdestä Virolle ominaisesta kevään merkistä vielä uupui. Haikaroista. Niitä olimme toki nähneet matkan varrella useita. Joissain pesissä jo haudottiin ja äitihaikaran pää vain pilkotti risupesän yli. Toisia vasta korjailtiin ja paranneltiin pesimiskauden alkajaisten kunniaksi.

Viitinan pienestä kylästä löysin etsimäni - komean haikaran komeassa asunnossaan. Ja näihin kevättä täynnä oleviin haikarakuviin päätän ensimmäisen osan kevään merkeistä. Se jälkimmäinen osa kattaa sitten kevään merkkejä omalta Otepäältä.

* Alkaa hyräillä Ultra Bran kappaletta: Haikara *


"Harvoin haikara laskeutuu katolle..." laulaa Ultra Bra


"... sen huuto rikkoo hiljaisuuden" jatkuu laulu


Kevään merkeistä komein: suuri valkea lintu sinisellä taivaalla - se aina sykähdyttää uudelleen ja uudelleen


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kevättä mekin etsimme Hämäläisten viljelijöiden kanssa , Liettuan rajalle asti ajoimme. Ei ollut kylvömies pellollaan vielä Bauskassakaan. Tarton maamees näyttelyssä satoi kaatamalla perjantaina, muuten on erinomainen näyttely.
Riian näyttelyn katsoo äkkiä, mutta täytyyhän joku syy olla matkailuun ;)
Bauskan automuseoa vastapäätä on muuten hyvä ruokapaikka. Valkan Korealainen testattiin perjantaina, Kiitos vinkistä HYVÄÄ oli!
Valmieran Jussi

Sylvia Svensson kirjoitti...

Kyllä se kevät tulee, ihan varmasti! Tänään avasi persikkapuuni eka nupun ja kirsikka jo kukkii. Että kyllä se siitä!

Anonyymi kirjoitti...

Olipas hienoja kuvia ja kiinnostavia kohteita...polttelee jo!

terv. Seppo yötyössä

Tiina Linkama kirjoitti...

Valmieran Jussi - kiva jos Horan osoittautui kehujemme arvoiseksi. Hyvää kevään etsintää sinullekin.

Sylvia - te olette sen verran etelämpänä ett pääsette nauttimaan jo kirsikan kukinnastakin. Kyllähän me sitten perässä tullaan.

Seppo - kohta tavataan! Kiva kun pääsette tulemaan!