Narva ja animaalinen koski

Matkakertomus on edennyt lakipisteeseensä, Narvaan. Minne lähdimme katsomaan ja kuvaamaan villinä ja animaalisena kuohuvaa koskea. Näinhän minä eilen kirjoitin.

Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä ja aivan ensimmäiseksi lähdimme katsomaan Narvan linnoituksia, niitä jotka ovat kahden puolen Narva-jokea jakaen samalla Narvan kahdeksi kaupungiksi kahdessa valtiossa. Toisella puolen on Viron puoleinen Hermanni-linnoitus, toisella puolen jokea on Jaanilinnan (suomeksi Iivananlinnan ja venäjäksi Ivangorodin) linnoitus.

 Molemmat linnoitukset, joita Narva-joki erottaa

Venäjän puoleinen Jaanilinn eli Iivananlinna

Venäjän lippu liehuu Jaanilinnassa

Ruotsin leijona on Narvan taistelun (1700) muistomerkki. Takana Hermannin linnoitus.

Narvan historia on sotaisa. Se on ollut kahtia jaettu kaupunki jo keskiajalla, jolloin Viron puoleinen Narva edusti katolista länttä ja Venäjän puoleinen Narva ortodoksista itää.

Wikipedia tietää kertoa Narvan historiasta ja taisteluista seuraavaa:

Tanskalaiset perustivat Narvan vuonna 1223. Hermannin linnoituksesta ensimmäinen maininta historiallisissa asiakirjoissa on vuodelta 1277. Eestinmaa, sen mukana Narvan linna ja sitä ympäröivä kaupunki myytiin Saksalaiselle ritarikunnalle 1347.  Narvajoen itärannalle alettiin rakentaa Iivananlinnaa 1492 Iivana III:n toimesta. Venäjä sai Narvan haltuunsa Liivin sodassa 1558, jonka jälkeen kaupungin omistaja vaihtui muutaman kerran, päätyen lopulta vuonna 1581 Ruotsille.

Suuren pohjansodan yhteydessä Narvassa käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuonna 1700 Narvan taistelu,  jonka Ruotsi voitti. Venäjä kuitenkin valloitti Narvan takaisin 1704, jonka jälkeen se oli osa Venäjää aina Viron itsenäistymiseen saakka vuonna 1918. Ennen toista maailmansotaa myös Iiivananlinna oli osa Narvaa, mutta kun Viro päätyi sodan päätteeksi Neuvostoliitolle, siirrettiin Iivananlinna Venäjän SFNT:aan kuuluvaksi 1945.   

Animaalinen koski

Komeita linnoituksia hetken ihailtuamme lähdimme koskelle - sehän oli koko tämän reissun missio. Vuosi takaperin kävimme koskella ensimmäisen kerran. Rajavartioston miehet päästivät meidät Narva-joen ylittävälle sillalle ilman viisumeita ja näköalat olivat huikeat. Tuntui että koski tempaisee meidät mukaansa, sen jyly oli valtaisa.

Niinpä osasimme tälläkin kertaa suunnata suorin vartaloin rajavartioston uuteen rakennukseen, jonka kautta pääsee kahden valtion väliselle sillalle. Molemmilla oli kamerat kädessä ikäänkuin selventämässä tarkoitustamme. Minä harjoittelin jo koskea kuvaavia ääntiöitä ja kädellä viuhdottuja suuria kaaria, joilla viittilöidä asiamme selväksi venäjänkielisille rajavartioille. WoooosH  ja HRRrummmm ja Räisk ja Päisk ja Loisk ja sitten Foto Klik Klik.

Rajavartioasema oli kiinni.

Niinpä sitten tassutimme joen reunalle, mahdollisimman lähelle koskea ja kurkkasimme betonisen aidan yli. Siellä se oli. Narvan koski. Animaalinen se ei ollut vaan aneeminen. Ei olleet jäät vielä lähteneet. Hiukanko olin iloinen että en käynyt rajavartioille pärisemässä ja koskea imitoimassa. Olisivat laittaneet minut luultavimmin lukkojen taakse pärisemään muiden Narvan pöpien kanssa.

 Ainoa anima koskessa oli yksi ankea sorsa joka tallusteli sillan alla vettä polvitaipeisiin asti

Nielimme pettymyksemme ja jatkoimme vielä tovin tämän aika ankean Viron kolmanneksi suurimman kaupungin kiertelyä. Ankea se on siksi, että sosiaalisia ongelmia on paljon - työttömyys on päivän sana, varsinkin sen jälkeen kun kaupungin suurin työllistäjä, valtava Krenholmin tekstiilitehdas sulki lopullisesti ovensa reilu vuosi sitten.

  Hiljainen on Kreenholmin tekstiilitehdas, joka aikanaan oli Venäjän suurin tehdas, ja kaupungin suurin työllistäjä

Kreenholmi Manufaktuur

Kreenholmin kerran niin uljas ja upea tekstiilitehdas sijaitsee Kreenholmin saarella. Kreenholmi Manufaktuur perustettiin 1800-luvulla kosken viereen ja se oli tuolloisen Venäjän imperiumin suurin tekstiilitehdas. Vuonna 1913 siellä työskenteli yli 10.000 työläistä. 

Tehtaan ympärille muodostui yhtenäinen teollisuusrakennuskompleksi, johon kuuluivat tehtaan ohella sairaala, tehtaan työläisten kasarmit, johtajien talot ja Kreenholmin puisto. Rakennustyyli oli englantilainen ja materiaalina punatiili. 

2000-luvun alusta alkaen tehdas painiskeli taloudellisten ongelmien kanssa ja henkilökuntaa alettiin vähentämään ensin sadoissa, sitten tuhansissa. Vuonna 2010 tehdas suljettiin lopullisesti. Tehtaan viimeiset omistajat olivat ensin ruotsalainen Borås Wäfveri -konserni ja lopuksi ruotsalais-venäläinen yhteisyritys Eurotekstiil. Tehtaassa, jossa sen parhaina vuosina työskenteli yli 13.000 henkeä, oli jäljellä sen sulkiessa ovensa enää vain 500 työntekijää.

--

Näin päättyy matkakertomus Kreenholmin tehtaan suljetuille oville. Sieltä toki palasimme kotiin, ja hyvillä mielin. Olihan reissuun sisältynyt monenlaista mielenkiintoista: Ontika, Valaste, Kohtla-Järve ja Sillamäe (joista kahdesta viimeisestä kirjoitan vielä jossain vaiheessa erikseen), Toila ja lopulta köyhä mutta historiallinen Narva.

Kiitos kaikille niille, jotka matkan tekivät kanssamme. Tervetuloa itse kokemaan ihmeellinen itäisin Viro!