Eilen lähdettiin sitten uutta ja uljasta passia hakemaan. Hieno oli. Kimmokin näytti kuvassa terässilmäiseltä hullulta terroristilta. Eli vallan onnistunut tyypillinen passikuva. Kyllä sillä kehtaa jatkossa reissata.
Minä lähdin passinhakureissulle mukaan. Sovittiin, että samaan aikaan kun Kimmo hoitaa asioitaan konsulaatissa minä sulaudun vanhan kaupungin turistien joukkoon kamerani kanssa. Ja tavataan sitten kolmen tunnin kuluttua.
Näin tehtiin.
Oli outoa. Olen niin pitkään ensinnäkin ollut täällä maaseudulla, tai ehkä paremminkin Viron pikkukaupungeissa ja kylissä, ajatellaan sitten Võsua tai Otepäätä, että olen suurkaupungeissa kuin maalaistollo. Toisaalta tunnen Tallinnan vanhan kaupungin nähtävyydet ja pienet kadut hyvin ajalta, jolloin reissasin sinne useasti Suomesta heti Viron itsenäistyttyä. Ja minun Tallinnani, se joka seuraa tunnelmiltaan ja elämyksiltään minua hautaan asti, ovat tuolta ajalta. Kaikki muu on päälle lisättyä. Ja o-boy, on sitä lisättykin!
Jos verrataan vanhaa kaupunkia vuoteen 1992, jolloin tein ensimmäisen reissuni Tallinnaan, muutos on valtaisa. Vanhat rujot, mutta sitkeästi ajan hammasta jo keskiajalta alkaen vastustaneet talot ovat nyt kaikki putipuhtaita ja hienoja. Ja jokaisen kellarissa ja katutasossa on meripihkaa tyrkyttävä souvenir-shop tai toinen toistaan fiinimpi ravintola.
Tallinnassa kävin useasti silloin kun asuin Suomessa. Nyt sinne on harvemmin asiaa. Matkalla Suomeen on Tallinna vain pakollinen paha, jonka läpi pitää ajaa ja joka saattaa hidastaa aikataulua.
Niinpä eilen, kun Kimmo lähti konsulaattiin passiaan penäämään ja minä jäin vanhan kaupungin kaduille, tunsin olevani outo lintu. Halusin kuvata Tallinnan vanhaa kaupunkia, joka tietenkin ja totta tosiaan tarjoaa monta idyllistä kulmaa kameralle, mutta toisaalta tunsin itseni jotenkin vale-turistiksi.
Kolmisen tuntia vaelsin vanhassa kaupungissa. Löysin nopeasti komeimmat näköalatasanteet. Kuvasin tunnollisesti tunnelmallista Tallinnaa ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Ilma ei ollut hyvä, valo tasainen harmaa. Mutta minä kuvasin. Kun en voi olla kuvaamattakaan.
Haluaisin kirjoittaa siitä miten hienolta tuntui kulkea Tallinnan vanhoja historiallisia katuja. Aistia keskiaikaa. Eläytyä vanhan hienon kaupungin tunnelmaan. -- En voi, sillä valehtelisin. Minulla oli jatkuvasti olo, että kuljin vain kulisseissa, jotka oli viritetty matkailijan tarpeisiin.
Ainoa hetki, jolloin koin jotain suurta oli Toomekirikussa, missä urkuri harjoitteli tulevaa konserttia varten. Urkumusiikki täytti vanhan kirkkosalin. Pysähdyin sitä kuuntelemaan, eläytyneenä. Ja katsoin upeita urkupillejä. Otin kameran, nostin sen silmille -- ja eikö viereeni juokse jonkun pilarin takaa mustapukuinen vartija. Mies maihinnousukenkiin tungettuine housuineen ja pulleine toppatakkineen kiljuu: "No! No! Keelatud! Ei saa!!!"
Ihan vain vartiomiehen kiusaksi nappasin kuvan Toomekirikun uruista kun miehen katse vältti. Urkupillit pauhasivat eikä kameran naksaus kuulunut kirkkosalissa. No, virkaintoista vartijaa ehkä lohduttaa, ettei kuvasta tullut kovinkaan hyvä:
Kielletty kuva. Ai että teki höpöö sen ottaminen. Pidättäkää minut.
Ei ole tarkoitus kuulostaa Tallinna-kielteiseltä. En vain itse saa kaupungista enää montaakaan väristystä. Mutta ensikertalaiselle se on tietenkin jotain ihan ainutlaatuista ja hienoa. Onhan Tallinna komea keskiaikainen Hansa-kaupunki, ja sen vanha kaupunki on ihmeen kautta säilynyt näinkin hyvin kuin mitä se on.
Minä kiersin annetut kolme tuntia yrittäen hakea ensikertalaisen Tallinna-elämyksiä kameraani, ja tällaisia sain:
Tallinnan kirkontornit ovat mieltä kiehtovia
Pikk jalg (pitkä jalka) on katu vanhassa kaupungissa
Näköalaa vanhan kaupungin näköalatasanteelta
Näkymää ylhäältä vanhasta kaupungista
Kultainen kukko katsoo yli Tallinnan
Savupiippuja ja kattotiiliä vanhassa kaupungissa
Tallinnan vanha kaupunki on täynnä mieltä kiehtovia vanhoja käytäviä ja porttikonkeja
(Tehdastekoisia) käsitöitä myydään vanhan kaupungin muurin reunalla. Nättejä, mutta ylihinnoiteltuja laatuun nähden.
Tallinna ja varsinkin sen vanha kaupunki tarjoaa päiväristeilijöille varmasti koko päivän verran nähtävää. Ensikertalaiselle käynti Tallinnassa on varmasti aivan jotain ainutlaatuisen huikeaa. Paljon käy Tallinnassa myös suomalaisia, jotka täsmätilaavat jo etukäteen itselleen hammaslääkärit, hierojat, kampaajat, hiustenpidennykset ja kynsihoidot. Joiden hinnoissa Viro vielä hakkaa Suomen. Tallinna merkitsee nykyisin monille vain palveluja ja ostoksia.
Nyt pitäisi vielä kirjoittaa jonkinmoinen loppulause tähän juttuun. Sormet lepäävät näppäimillä. Sillä oma suhtautuminen Tallinnaan on niin vuosien myötä muuttunut. Tai ehkä ei vain Tallinnaan, vaan koko Viroon.
Hetken mietittyäni se loppulause on tässä:
Tallinna on hieno kaupunki. Mutta se ei ole todellakaan koko Viro. Ja jos minulta kysytään, niin vasta Tallinnan ulkopuolelta löytyy Se Todellinen Viro. Tallinnaa sen enempää väheksymättä.
9 kommenttia:
Oi ihanilta minusta (yhden kerran Tallinnassa ja vähän sen ulkopuolellakin käyneestä) näytti Tallinnan kuvat! Haluaisin kesällä taas kävellä noita kapeita kujia! Sää oot vaan niin tottunut noihin näkymiin, etteivät ne enää säväytä! Itte asiassa silloin 2008 kun kävimme Virossa, oli kyllä mukavaa tutustua Tallinnan ulkopuoliseen alueeseenkin. About 80 km ajelimme Tallinnasta etelään ja vierailimme maatiloilla ja söimme ravintolassa, joka oli vanha tekstiilitehdas tms. (www.krantsikorts.ee)
Kävin Tallinassa ensimmäisen kerran Neukkulan aikoihin. Olin varmaankin 9 v, eli vuosi on ollut jotakuinkin -77. Georg Otsilla mentiin, Pirita tuli nähtyä ja tietysti vanhan kaupungin autiot ja ränsistyneet kujat. Vaikka olin kovin nuori, elämys oli sykähdyttävä. Matka jäi mieleen, mutta eihän Tallinnaan meno siihen aikaan ihan niin yksinkertaista ollut, että siellä olisi alvariinsa hypätty. Melkein kolmekymmentä vuotta kului seuraavaan visiittiin.
Nyt tulee käytyä Tallinnassa useammankin kerran vuodessa: läpi ajetaan matkalla loma-asunnolle Treimaniin ja joskus mennään miehen kanssa kahdestaan ihan vain fiilistelemään: kuljetaan kujia ja kolutaan ravintoloita ja baareja. Markkinahumu ei niin sykähdytä, paitsi Nõmmen torilla :)
Laskeskelin hiljattain, että viime vuoden aikana tulin tehneeksi reilun tunnin kestävän junamatkan Tallinnaan kolmeen tai neljään kertaan välttämättömien työtapaamisten yhteydessä. Käyntejä oli tuntuvasti harvemmin kuin oli Suomessa asuessani. Ei siis ole vaikeaa olla samaa mieltä loppulausahduksen kanssa.
Hienoja kuvia olet kuitenkin saanut!
Tottahan tuo on, että Tallinnan vanha kaupunki ei ole enää niinkään paikallisten ajanviettopaikka vaan enemmänkin turistirysä. Esim. kesällä Viru-kadulla kulkemista olisi syytä välttää, eihän siellä pää kestää ollenkaan ... Paikallisten keskuudessa on muut kaupungiosat noussut suosioon, esim. Kalamaja, mistä löytyy sekä ränsistyneitä että kunnostettuja puutaloja ja museoita (Patarei ja Lennusadam) ja hyviä ravintoloita.
Oma näkemykseni Tallinnasta saattaa tietysti olla hieman puolueellinen :)), mutta mielestäni siellä on paljon hienoja paikkoja ja omanlaista tunnelmaa. Jopa vanhasta kaupungista löytyy ne rauhalliset paikat ja mukavat kahvilat. Ja Tallinna muuttuu jatkuvasti, vaikka muutokset eivät aina olekaan parempaan suuntaan. Mutta tylsää siellä ei ainakaan tule.
Kiitos Mannu, Minttumeirami, Larko ja Maris kommenteista! Niinhän se on, että jokaiselle on olemassa oma Tallinna, johon liittyy omia muistoja ja hetkiä.
Marikselle ekstrakiitos näistä vinkeistä. Ehkä suuntaamme seuraavalla kerralla vaikka Kalamajan kaupunginosaan.
Vanhan kaupungin paras "alkuperäinen" viehätys on päässyt vähän häviämään kaiken markkinahömpän alle, mutta hakeutumalla hieman syrjemmälle pääsee vielä kiinni vanhoihin mukaviin tunnelmiin.
Aivan niin, Tallinnassa löytyy katseltavaa ulkopuolella vanhan kaupungin. Mustamäki ja Lasnämäki ovat muuttaneet ilmettään kovasti neukkuajoista. Mitä tulee Kalamajaan, parasta siellä on Kalmasauna !!
http://kalamaja.info/
Tallinnaan tein ensimmäisen matkani 1970-luvun lopulla.
Minttumeirami on erehtynyt vuosiluvusta sillä Georg Ots alus tuli liikenteeseen Olumpialaisiin 1980
Sitä ennen liikenne hoitui pienellä M/S Tallinn aluksella.
http://www.merihistoria.fi/aineistot/3615/
Eli linkistä löytyy sen aluksen kuvan.
Kyllä on aikaa kulunut ja vettä virrannut siitä ekasta keikastamme Tallinnaan. On toisaalta hienoa, että vanhat rakennukset on kunnostettu ja puleerattu vaikkapa vain turistien iloksi. Täällä Turussa pistetään kaikki vanhat rakennukset (jotka on Tallinnaan verrattuina vielä aika tuoreita taloja) maan tasalle, että saadaan tehdä liike- ja toimistorakennuksia tilalle. Jipii. Niitähän turistit tulevatkin sankoin joukoin katsomaan :)
Hiukan haikeana muistelen tuosta ekasta Tallinnan reissusta esim. vanhan kaupungin pikkukauppaa, josta sai ostaa kolmenlaisia tuotteita: käsitöitä, kosmetiikkaa ja viinaa. Tämä Tallinna lienee kokonaan kadonnut.
Luin muuten virolaisen kirjailija Indrek Harglan "Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus", joka tapahtui keskiajan Tallinnassa. Kiva kirja, viron "Ruusun nimi".
T:Jaana
Lähetä kommentti