perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kunnia menee mutta maine kasvaa

Ollaan yhä Võsulla. Ja ollaan oltu ihan älyttömän puuhakkaita. Ollaan kerätty risut ja roskat niin omalta tontilta kuin myös meren rannan puoleiselta tontilta. Ja niitä on riittänyt, todellakin.

Aloitettiin homma siinä kello 11.00 tietämillä ja minä lopetin hommat hetki sitten, kello näytti 19.00 illalla. Kimmo jatkaa pihalla yhä hommia, Latte seuranaan.

Huvikumpu sijaitsee mäntymetsien keskellä ja männyt, voin kertoa, tiputtelevat yhtä sun toista maahan. Oksia ja risuja, käpyjä, ja neulasia. Ja kun perhekunta, jolta talon ostimme ei ilmeisimminkään siivonnut pihaa neulasista viimeiseen viiteen vuoteen, voitte vain kuvitella paljonko niitä oli ehtinyt kertyä! Moneen kerrokseen. Neulaset eivät edes mitenkään sukkelaan mätäne tai maadu.

Niinpä siis tänään aloitettiin noitatulien polttelu, eli rakennettiin pieni kokko pihalle ja alettiin polttaa siellä asioita. Ensin ikivanhoja puunpätkiä joita raivattiin tyhjältä tontilta meren puolelta. En tiedä kenelle se tyhjä ja kapea tontti kuuluu, mutta tämän talon asukkaat näkivät asiakseen viimeiset viisi vuotta kipata sinne vaikka mitä. Sinälläänhän asia ei meille kuulu, ei ole meidän tontti, mutta jätekasan katsominen vuodesta toiseen ei ole meidän intresseissä. Niinpä raivasimme tuota tyhjää tonttia raivopäisinä. Keräsimme lasit ja muovit yhteen kekoon ja poltimme vanhat sinne jo vuosia kerätyt risut ja muun palavan luonnonmukaisen aineksen. Siinä meni hyvä neljä tuntia.

Jatkoimme oman pihan siivousta. Raavimme talon takaa kaiken irti lähtevän vanhan kuonan ja lisäsimme sen noitakokkoomme. Märkä moska paloi savuten, ja Suomessa olisi jo paikalle saapunut palokunta jos ei toinen. Virossa omalla pihalla roskien ja risujen polttelu on jokapäiväistä touhua keväisin ja syksyisin. Mitä siihen laki sanoo, siitä en osaa sanoa mitään.

Tähän asti kaikki hyvin - jos ajatellaan otsikkoa.

Mutta kuten kaikki tietävät, raskaat työt vaativat raskaat huvit. Tai ainakin hyvät. Meidän huvimme oli esittää aika ajoin aina erilaisia noita-shamaani-tansseja palavan kokon ympärillä. Hauskaa oli. Ja kuten sanottu, jos kunnia meni, maine kasvoi.

Tässä tämän illan ilakointia, jonka seurauksena ehkä kunniamme on mennyt, mutta maine kasvanut:


 Itse Ritari Fire esittää shamaanitanssia palavan kökön ympäillä


 Pihanoita tekee taikojaan savuavan kökön ympärilllä.


 Ja perheen noitakoira yrittää pelastaa kokosta omia lempikalikoitaan!


Kuten sanottu,hauskaa oli!

3 kommenttia:

Larko kirjoitti...

Ette te käsittääkseni laittomuuksia tehneet. Viranomaiset kyllä yleensä keväisin kieltävät nuo kokot palovaaran takia (ja joka kevät joku kuolee tai muutama palo leviää muuten valloilleen kiellon rikkomisen seurauksena). En kuitenkaan vielä tänä keväänä ole bongannut kieltoja eivätkä kelitkään niitä vielä edellytä.

Kimmo Linkama kirjoitti...

@Larko - No minä ajattelin myös, että kulotuskin on sallittua niin kauan kuin lunta on maassa. Täällä on. Ja pakastimesta löytyy läntti lisää, jos tarvis :)

Kiirepakolainen kirjoitti...

Oi oi oi miten ihanat kuvat!! Kertakaikkiaan riemukkaat. Koko perhe siellä ilakoitsee kevätsiivouksesta. Oikein tuli hyvälle tuulelle tuota inkkaritanssia katsoessa!