lauantai 5. marraskuuta 2011

Linkamat Võsun mökkialueella


Uuteen paikkaan muutto on siinäkin mielessä virkistävää, että omiin uusiin kotiseutuihin tutustuminen on jatkuvaa löytämisen riemua. Meillekin Võsun monimuotoisuus aukeaa päivä päivältä yhä enemmän. Kuten vaikka Mökki-Muumilaakso, jonka Kimmo sattumalta löysi lenkkeillessään Latten kanssa mäntymetsissä. Minäkin lähdin sitä eilen ihmettelemään.

Võsun ns. vanha keskusta koostuu yhdestä pitkästä pääkadusta Mere tänavasta, josta lähtee sitten sivukatuja joko merelle tai mereltä pois päin. Meidän Huvikumpumme sijaitsee Vabaduse-kadun päässä, ehkä yhdellä parhaalla paikalla koko kauppalassa. Meri ja hiekkaranta ovat heti vieressä, mutta pieni mäntymetsäkaistale pitää meren kovimmat tuulet pois talolta.

Koko Võsu on matalaa pientaloasutusta. Vanhassa keskustassa on vanhoja huviloita riti rinnan. Osa aika huonossa hapessa, osa korjattuina. Tyypillisiä ovat koristeelliset verannat, joiden ikkunat ovat rakennettu pienistä lasiruuduista. Paljon on vanhoja villoja tuhoutunut viimeisen sadan vuoden aikana - ja huviloita aikanaan olikin paljon, sillä olihan  Võsu jo 1800-luvulla Tallinnan ja Pietarin aristokratian, älymystön ja taiteilijoiden suosima kesäkohde. Ja itse asiassa on sitä vieläkin - mikä ihmeellisintä, kesällä kulkee Pietarista Võsulle linjabussi!

Keskustan alueelle sijoittuvat myös kauppalan palvelut: pari kukkakauppaa, ruokakauppa, posti, apteekki ja kesäisin viisi kuusi ravintolaa ja muutama kahvila. Talvella vain yksi ravintola, O-kõrts on avoinna ja sekin vain lyhyen aikaa päivästä.

Luulimme siis nähneemme jo koko Võsun aika tarkkaan kun Kimmo eksyi Latten kanssa mäntymetsissä risteilevillä pitkillä poluilla suhteellisen isolle mökkialueelle, joka on rakennettu tiheästi. Ja rakennuskanta on liikuttavan 70-lukulaista, edustaen neuvostoaikaista kesämökkiarkkitehtuuria. Osa mökeistä on hylättyjä, mutta suurinta osaa on paranneltu, ikkunat ja katot on vaihdettu ja pienet  pihat ovat siistejä ja hoidettuja. Silti, yleisilme alueella on ihastuttavan neukku-arkaaista. Mieleen tuli jonkinlainen Neukku-Muumilaakso.

Haapsalussa on myös hieman samantapaisia kesämökkialueita, ja nyt minua kiinnostaisi todellakin tietää miten ja kuka sai hankkia neuvostovuosina kesämökin. Sinälläänhän ei kenenkään pitänyt olla toinen toista parempi eikä omistaa porvarillista kiinteistöä. Olen antanut itseni ymmärtää että kesäpalstat ja mökit jaettiin jonkinlaisen pisteytyksen mukaan, ilmeisesti kolhooseissa ja sovhooseissa tehdyn sankarillisen työn mukaan. Voin olla hyvinkin väärässä. Joten olisin kiitollinen, jos joku asiasta enemmän tietävä voisi minua informoida asiasta.

Esittelen joka tapauksessa melko laajankin mökkialueen, joka sijaitsee siis Võsulla, päätien toisella puolella, keskellä suuria mäntymetsiä. Matkassa minulla on oppaina karvakaveri Latte ja sen Iskä, Kimmo.



Kimmo ja Latte vievät minut Neukkula-Muumilaaksoon

Eräs se jaksaa riehaantua ihan kaikesta, kuten vaikka mökkialueesta.

Yhdellä alueella on pelkästään kolmiotaloja

Ja toisella alueella pelkkiä tasakattotaloja.

Tasakattotaloon on lisätty terassi ja siihen koristeellinen nikerrysaita. Uih, sattuu silmään.

Yhdellä alueella on taas matalia harjakattomökkejä.

Kun näin tämän talon nauroin ääneen ja ajattelin että nettikaverini Nanna saisi slaagin: pihalle oli väkerretty kaikkea mahdollista alkaen isosta tuulimyllystä jatkuen erilaisin vanhoihin kukkapatoihin, kukkakärreyihin, meriaiheisiin koristeisiin, kärrynpyöriin, ruoreihin... you name it, they've got it.

Yksityisyys on aika koetuksella kun mökit seisovat metsässä minitonteilla ritirinnan.

Ja yhdellä  reunalla on lisää isoja kolmiotaloja kahden puolen metsätietä.

Nämä metsäalueen reunassa sijaitsevat talot lienevät kaikkein suurimmat ja siinä mielessä kai mahtavimmat. Ja huomatkaa myös erikoiset terassi- ja autotallivirittelyt.

Kotimatkalla mietin näkemääni. Ei tietenkään ideaalinen paikka kesämökille. Pieni mökki pienellä tontilla metsän keskellä, toisten samanlaisten mökkien keskellä. Mutta sitten mietin mökkejä ja mökkielämää 70-luvulla, jolloin oletan niiden rakennetun. Mitä mökki on merkinnyt tuon ajan neuvostokansalaiselle. Mietin kaunista kesäpäivää, ihmisiä pihoillaan. Ja jotenkin sieluni silmin näen yhteisöllisyyttä, naapurisopua. Näen ihmisiä, joille pieni rujo mökki tarjoaa hetken olla oman perheen kanssa luonnon keskellä.

Kuten jo aiemmin sanoin, olisin todella kiitollinen, jos joku joka tuntee näitä neuvostovuosien mökkikuvioita osaisi minua valaista siitä, ketkä saivat mökin ja miksi ja millaista mökkeily tuolloin oli. Jään odottamaan jännityksellä vastauksia.

Muutkin kommentit kelpaavat, ja kiitollisena vastaanotetaan. Myös Nannalta, kunhan ensin selviää krääsämökin aiheuttamasta hyperventilaatiosta. Siihen asti, moi!

12 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Mökkialue oli tosiaan mielenkiintoinen ja hämmästyttävä. Koska teimme retken arkipäivänä, koko alueella ei näkynyt ristin sielua, paitsi että yhdeltä pihalta raikasi (äänen laadusta päätellen alkuperäisestä 60-luvun transistoriradiosta) saksalaisia marssilauluja viroksi laulettuina. Aika surrealistista.

Kuvat tekevät oikeutta alueelle. Oma suosikkini on kuitenkin tuo Eräs-kuva – tassut tukevasti irti maasta ja korvat pystyssä, kuten aina milloin mistäkin innostuessa. Innostumisen aiheita on muuten paljon.

Outi kirjoitti...

Itsekin runsaiden pihakoristeiden ystävänä (muistathan flamingot) miellytti minua se tuulimylly-kaivo-etc. -härdelli.

Tiina Linkama kirjoitti...

Outi - se tuulimylly etc. härdelli oli kieltämättä ns. show-stopper. Todellinen katseenvangitsija.

Maris kirjoitti...

Luokkakaverillani (tai siis hänen vanhemmillaan) on mökki tuolla alueella ja pari kertaa on tullut siellä vierailtua. Mukavaa siellä on ollut, vaikka talot ovatkin suhteellisen lähekkäin. Valitettavasti en tiedä mökkien omistussuhteista tai historiasta mitään, mielenkiintoista olisi siitä kyllä kuulla.

Sylvia kirjoitti...

No ei vain nanna pökerry - minä kanssa! Minähän en siedä tottuiluja puutarhassa - ainoat kamat jotka käy on sellaiset jotka on tosiaan puutarhaan tarkoitettuja ja sitä ei mielestäni ole tuulimyllyt, tontut ja muu rihkama. Varsinkin ne tontut aiheuttaa minulle laikkukuumeen! :-(

Ja Eräs lennossa on tietenkin myös minun suosikkukuvani!

Tuula kirjoitti...

Aika jännittävän näköinen mökkialue. Ja niitten historiasta olisi todella mukava kuulla lisää. Suomalaisena yhdistän mökkielämän järvenrantaan. Täällä on taas tottunut siihen, että mökkiin saattaa törmätä keskellä tuuheintä metsää.

Nannakristiinasalmi kirjoitti...

Ettei minua pidettäisi aivan tiukkapipona on sanottava, että periaatteessa olen sitä mieltä, että jokainen saa koristella oman pihansa ja talonsa aivan niinkuin haluaa, julkisivuista annettujen ohjeitten puitteissa. Taannoinen närkästykseni koski omakotitalosta rivitaloyhtiöömme muuttanutta asukasta, joka koristeli asuntonsa ulkoseiniä ja aitansa ulkopuolta melko mauttomilla härveleillä. Lisäksi hän teki arkkitehtoonisia muutoksia asuntonsa julkisivuun.

Vosun (ja mato oon päälle) mökkialue on moninaisuudessaan melko pittoreski, ja puheena oleva mökki on hyvä esimerkki siitä, että kun jokin menee mauttomuudessaan kertakaikkisen överiksi, se ylittää jonkin vaikeasti määriteltävän kynnyksen ja muuttuukin ihanaksi!

Voin kuvitella, miten vuosikymmeniä ankeaa, tarkasti säädeltyä elämää eläneet ihmiset ovat purkaneet tarvettaan tehdä jotakin, mihin mikään virallinen taho ei työnnä näppejään.

Tiina Linkama kirjoitti...

Nanna - hyvä kommentti ja näkemys asiaan. Se o ja mato päälle saadaan aikaan yhdistelmällä alt gr + mato (oikealla juuri ennen enteriä, ainakin minun koneellani).

Nannakristiinasalmi kirjoitti...

Meillä on erilaiset näppikset, minulta löytyy todennäköisesti alt gr + jokin numerosarja. On minulla jossakin lista kaikista merkeistä ja millä numerokoodilla ne löytyvät...

Kimmo Linkama kirjoitti...

@Nanna - Jos sinulla on suomalainen (tai ruotsalainen, ne ovat samat) näppisasetukset, ohjeen pitäisi kyllä toimia. Jenkkinäppikselläkin, jos kieliasetuksena on suomi (fi), joskin silloin tietysti näppäimissä on ihan eri symbolit (sorry, jos selitän liian aatamista alkaen).

Eli AltGr + tässä kuvassa vihreällä rinkulalla merkitty näppäin. Tämä toimii samoin kuin ranskan aksentit, eli ensin pitää näppäillä mato ja sen perään kyseinen kirjain, tässä tapauksessa siis joko iso tai pieni O.

Näppäinoikoteitä voit myös käyttää, ne ovat Alt+0245 (pieni õ) tai Alt+0213 (iso Õ).

Nannakristiinasalmi kirjoitti...

Onhan minulla se mato! Mihinkähän se oli luikerrellut siksi aikaa, kun ensimmäisen kerran yritin etsiä sitä..? Kiitos, Kimmo.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän oon myöhässä kommenttini kanssa (kuten aina), mutta minäkään en ole puutarhatonttujen ystävä.Vaan kun kävi hetken aikaa lähellä mahdollisuus siirtyä maaseudun rauhaan, niin enkös vaan ruvennut suunnittelemaan jos jonkinlaista ITE-taidetta esim. vanhasta pesukoneen rummusta yms. Olin ideoinut koko joukon väkkyröitä joita voisin pihaan väkästellä. Kotikriitikkoni oli kauhuissaan. Mutta loppujen lopuksi jokainen saa pihaansa laittaa mitä tykkää... aina voi naapuri kasvattaa korkean pensasaidan, jos alkaa ottaa päähän :)
Minusta huippuhauska mökkialue! Kauniskin omalla tavallaan.

T:tee-se-itse Jaana