Myrskyjuttuja Võsulta

Myrsky piiskasi Võsua viime yönä, meri murisi ja tuuli tuiversi. Aamulla totesimme molempien kompostoreiden muovikansien lähteneen lipettiin. Kimmo haki ne sitten metsästä kotiin, mutta tuskin niistä enää kalua tulee. Harmi.

Iloisia olimme kuitenkin siitä että sähköt säilyivät. Kaikilla ei mennyt yhtä hyvin - sähkökatkoksista on uutisoitu eri puolilta Viroa. Viljandimaalla lienee eniten ollut häiriöitä, mikä on siinä mielessä erikoista että Viljandi on sisämaassa. Tallinnassa puolestaan on Raatihuoneentorin joulukuusi mennyt kumoon jo kahteen otteeseen.

Koko tämän päivän ovat tuulet puhallelleet reippaasti. Meidän uusi tuttavamme eli monitoimimies Janek kertoi että aamulla oli Rannaklubin tienovilla polkupyörällä mahdotonta polkea eteenpäin. Samoin Janek raportoi yhden peltikaton lähteneen lähistöltä liitoon. Ja oli Janek löytänyt keskeltä Mere-katua ison pressunkin, jonka tuuli oli repinyt kuka ties mistä.

Teimme iltapäivällä kävelyretken lähimetsiin ja silmiin pisti runsaasti kallistuneita mäntyjä. Yritimme muistella olivatko ne jo aiemminkin killissä, vai olivatko ne kallistuneet viime yön aikana. Ja mietimme mitä tapahtuu ensi yönä - onhan myrskyn povattu jatkuvan vielä yön yli. Saattaa metsä rytistä.

Mistä tuli mieleen tarina, jonka Janek kertoi Kimmolle muutama vuosi takaperin Võsulla riehuneesta myrskystä. Janek oli ollut Tallinnassa ja palasi sieltä bussilla kotiin. Ensin Tallinna-Loksa -vuorolla. Ja sitten Loksa-Võsu -linjabussilla.

Kun Janek nousi Loksa-Võsu -bussiin huomasi hän että kuskin vieressä seisoi palomies moottorisaha kainalossaan. Janek ihmettelemään outoa näkyä ja kuski kertoo, että tie on kuulemma täynnä kaatuneita puita. Lähtivät sitten liikkeelle ja todellakin, puita oli pitkin ja poikin tietä. Bussi joutui pysähtymään kolmisenkymmentä kertaa ja moottorisaha soi kun palomies pilkkoi tietä auki.

Puolessa välissä matkaa tuli toinen bussi vastaan ja siinä oli yhtä lailla palomies moottorisahan kanssa. Ja näin siis tuli Võsu-Loksa -tie avattua taas liikenteelle.

Mutta palataan tähän päivään. Me siis vaelsimme metsässä ja ihmettelimme kallistuneita puita. Minä innostuin kuvaamaan merta vasten piirtyviä puiden siluetteja kun Kimmo karjaisi: "Nyt äkkiä siitä pois!" Oikein pelästyin ja sitten vasta pelästyinkin kun tajusin seisovani vinon männyn alla joka tukeutui polun toisella puolella olevaa puuta vasten ja puu narisi ikävästi. No, siitäkin selvittiin vain pelästyksellä. Mutta kotimatkalla kuitenkin kipitimme aina todella nopeasti kun kuljimme kallellaan olevien puiden alta.

Meri tarjosi tänäänkin aivan huikeita näkymiä. Vaikka tuuli oli kova viihdyin Võsun rannalla pitkään pariinkin otteeseen, ensin yksin ja sitten vielä kundien kanssa. Sillä ihmeelliset pilvet vaelsivat kovaa kyytiä taivaalla ja maailma oli täynnä roosan ja lilan sävyjä. Kaunista, kaunista, huokailin.

Vai mitä sanotte?

Kotia lähimmät rantamännyt seisovat suorina.

Pilvien muodoista syntyy vaikka minkälaisia mielikuvia. Tässä soutuveneitä kuvattuna meren pinnan alta.

Valtava pelastusrengas on heitetty taivaalle.

Meri kuohuu kauempana mutta lainehtii rantaa lähestyessään.

Kuohupäisiä aaltoja hieman kauempana rannasta.

Kaisloja - niitä suosikkejani - olen tähänkin kuvasarjaan saanut mahdutettua.

Näitä siluetteja kuvasin huomaamattani kallellaan olevan männyn alta.

Myrsky saa ihmiset ja eläimet suorastaan villiintymään! Meillä on siis lentävä koira, mutta senhän me jo tiesimme.