tiistai 29. marraskuuta 2011

Kimmoa tuuletetaan Käsmussa

Olin otsikoida jutun: Tyyntä myrskyn jälkeen, mutta aloin miettiä, että oliko se sittenkin  tyyntä ennen myrskyä, siis se sanonta? Samapa tuo - joka tapauksessa tänään oli kahden tuulisen päivän jälkeen aivan uskomattoman hieno päivä. Niin tyyntä, ettei merikään mennyt kuin aivan hienoisille rypyille. Ja mikä parasta, aurinko paistoi.

Minä jo aamutuimaan aloin kärttää Kimmoa seurakseni retkelle. "Minne?"  nurisi Kimmo, jolla oli suunnitelmissa tällekin päivälle ankaraa työntekoa tietokoneella. "Ihan minne vaan! Vaikka vain ihan lyhyelle retkelle! Kunhan mennään! Otetaan Latte mukaan!"  

Olen viime päivät yksin seikkaillut vaikka missä ja nauttinut retkistäni. Mutta olen koko ajan toivonut, että minulla olisi seurana joku jonka kanssa jakaa nämä huimat maisemat, upeat rannikot, ihmeelliset aallot ja tyrskyt ja laineet. Olen tuntenut jopa hienoista syyllisyyttä siitä, että mies tekee töitä ja minä painelen pitkin Lahemaata kuin hurmaantunut heinäsirkka, kamera seurassani.

Aikansa vastusteltuaan Kimmo muisti Janekin, tuon Võsun monitoimimiehen ja tietopankin, kertoneen Käsmun järvestä, joka on siinä mielessä ihmeellinen, että se sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä merestä. Ja on kuulemma kaunis. Ja sen lähellä, Eru-lahden rannalla, pitäisi olla myös neuvostoaikainen ohjustukikohta. Sinne Kimmo oli valmis lähtemään mottona: jokaiselle jotakin.

Mikä parasta, Käsmu sijaitsee aivan Võsun vieressä, eli matkaa ei ole paljolti. Itse asiassa meidän lahtemme on Käsmu laht, vaikka sinnikkäästi kutsun sitä Võsun lahdeksi. Täytyyhän ihmisellä olla kotiseutuylpeyttä!

Järvi löytyi helposti ja oli todella kaunis. Ja niin tyyni! Latte yritti pulahtaa uimaan ja minä kuvailin tyytyväisenä kaisloja ja sinistä taivasta heijastelevaa järven pintaa.

Käsmu-järvi on peilityyni.


 Latte katsoo kaihoisasti Käsmu-järvelle - se haluaisi uimaan. 

Käsmu-järven sijainti on todellakin eksoottinen. Suuri järvi aivan meren kyljessä. Niinpä jatkamme matkaamme merelle, joka siintää edessä sinisenä ja rauhallisena. Aurinko paistaa, minä kuljen pomppa auki ja ilman käsineitä - on käsittämätöntä, että ylihuomenna alkaa joulukuu!

 Eru-lahti jatkuu useita kilometrejä ja on aivan uskomattoman hieno ulkoilu- ja vaeltelukohde.

 Meren rannalla kohtaamme kaikenlaisia ja kaiken kokoisia kiviä.

 Tiinan kaksi rantapoikaa.

 Latte haluaa yhä uimaan, siinä se on, niin lähellä mutta niin kaukana: meri.

 Me kuljemme eteenpäin rantaviivaa puolisentoista tuntia - aurinko paistaa ja meri on lempeä ja taivas sininen.

Ei vain meri, vaan myös sitä reunustava mäntymetsävyöhyke jaksavat innostaa erikoisilla muodoillaan. Suolavedestä elävät puut, joita tuuli tuivertaa, ovat monet kuin suoraan peikkometsästä. Paljon on puita rojahdellut alas korkealta hiekkatörmältä, ja rannalta löytyy eksoottisia juurakoita, kuin taide-esineitä.
 Onko taustalla jättikokoisen petolinnun jalka?


 Trollin tai metsänpeikon tassu?

 Tämän olisin halunnut tuoda kotiin - on kuin paraskin veistos, mielikuvitusta kiihottava ja aistillinen.

 Puita on rojahdellut rantatörmältä alas.

Pitkän ja riemastuttavan rantalenkin jälkeen suunnistimme suuriin metsiin ja niiden kautta tiemme vei autolle. Olimme tuulesta ja auringosta virkistyneet, eikä Kimmokaan ollut lainkaan pahoillaan että oli lähtenyt reissuun. Vaikka sitä ohjustukikohtaa ei koskaan löytynytkään.

Autolle tultuamme tutkimme vielä kartasta missä kaukana olimme käyneet. Ja totesimme, että olemme jälleen löytäneet oivallisen päiväkohteen Huvikummun asiakkaille. Se on lähellä, se on hieno ja sinne on helppo tulla. Autolla ei luonnonsuojelualueella saa tietenkään ajaa, mutta pyörällä kyllä, mikäli ei halua kävellä koko reittiä. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä että tarjoamme pyörien vuokrausta tuleville asiakkaillemme!

 Osa reiteistä kulkee siisteillä poluilla mäntymetsässä.


Lopuksi kuva Käsmun infotaulun kartasta, jossa näkyy reittimme. Lähdimme kiertämään Käsmu-järven pohjoisreunaa mistä siirryimme Eru-lahden rannalle ja kuljimme ylös rantaviivaa pitkin. Paluu kävi metsien kautta viivoitettua linjaa pitkin. Kokonaisaika oli runsas 2 tuntia.

Tervetuloa tekemään sama lenkki ensi kesänä - tai miksei vaikkapa jo tänä talvena! Ja yöpymiset tietenkin Huvikummussa! Yhteystiedot löytyvät profiilistani tai sitten voit laittaa kyselyn Villa Ottilian sähköpostiin: reservation ät villaottilia piste ee

8 kommenttia:

Kiirepakolainen kirjoitti...

Voi mikä upea retki. Mukulakivet rannalla saivat minut unelmoimaan ne torpalle..... polkuun....

Tiina Linkama kirjoitti...

Tulee painava matkalaukku! Kiviä tosiaan oli, kaiken kokoisia ja meri piti aina erilaista ääntä rauhallisesti lyödessään rantaan riippuen siitä minkäkokoisia kiviä oli kulloinkin rantaviivalla. Pienet kivet ratisivat ja melkein sirisivät. Isompia vasteeen ääni oli enemmän läpsähtävä. Ihastuttava konsertti monilla kivillä.

Onukoo kirjoitti...

Hienoja puun juurakoita ja kivikoita. Pitäisikö kirjoituksesta ymmärtää, että jäätte talveksi Võsuun :)

Maris kirjoitti...

Hauskaa että pääset joka päivä merenrantaan kuvaamaan ja ihan vielä valoisaan aikaan. Ja on aurinkokin paistanut! Itse istun päivät toimistossa ja päivänvalo tuntuu näin marraskuussa hyvinkin kaukaiselta käsitteeltä. Hyvä kun voin sun kuvista katsoa, että jaa tolta siellä ulkona sitten päiväsaikaan näyttää.

Muuten, kesällä kannattaa kipaista Käsmusta käymään Saartneemellä, myös Kuradisaarena tunnetussa paikassa. Oletteko jo mahdollisesti tutustuneet siihen? Näkyy tämän postauksen kartan yläkulmassa. Sinne pääsee meren yli kävelemällä, vettä on korkeintaan polveen asti.

Tiina Linkama kirjoitti...

Onukoo - molemmat paikat ovat talvella auki, sekä Otepään Villa Ottilia että Võsun Huvikumpu. Kuultiin Janekilta, että Võsulla on myös hoidetut hiihtoladut -- sitten joskus kun lumi tulee. Sitä harva tietää.

Tiina Linkama kirjoitti...

Maris - ei niistä minun maanantaista-perjantaihin -työvuosista ole niin kauaa, ettenkö muistaisi miten masentavaa se oli varsinkin pimeän aikaan.

Meillähän on yleensä ollut niin, että olen töissä kun on paras loma-aika, oli kyse kesästä tai talvesta. Ja sitten rospuuttoaikoina oli hiljaisempaa.

Marraskuu on aina ollut minulle vuoden raskain kuu, viimeiset kaksi marraskuuta eritoten. Oli pimeää, hiljaista ja epävarmuus tulevan suhteen. Rahatkin aika vähissä kun matkailijoita ei ole - joten millekään ulkomaanmatkalle ei voinut lähteä. Usein olen marraskuussa kokenut, jos en nyt suoranaista masennusta niin selkeää alakuloa ja turhautumista.

Tämä marraskuu on ollut aivan uskomattoman poikkeuksellinen, niin lämmin ja usein aurinkoinenkin. Tai sitten niin myrskyinen ja huima että valokuvauksen kautta siitäkin olen nauttinut.

Kimmo Linkama kirjoitti...

Maris: Kiitos vinkistä. Saartneemestä olemme kuulleet juttua, kuten myös sinne pääsystä kahlaamalla. Ensi kesäksi pannaan tutustumislistalle. Pitää vain muistaa, että 1.4.-15.7. on saarelle pääsy kielletty lintujen pesinnän takia (kertoo Eesti Loodus).

OnuKoo: Jos Otepäällä ei olisi tuota bisnestä ylläpidettävänä, ajatus Võsulle talveksi jäämisestä olisi suorastaan houkutteleva. On tässä jotain ihmeellistä -- puhumattakaan kaikesta uudesta, joka vain odottaa löytämistä lähistöllä.

Rummun äiskä kirjoitti...

Tuollainen sisäjärvi noin lähellä Huvikumpua, vautsi. Kaunista varmasti talvellakin, maltattekohan tulla Otepäälle ollenkaan?? Heh,heh...