Päivä eläinpotrettikuvaajan arjesta

Sain syyskuussa työtarjouksen kun paikallinen kulttuurivaikuttaja, Mari-Ann Karupää pyysi minua ottamaan muutamaisen muotokuvan hänen koirastaan Voitkasta sekä kissastaan, jonka nimi jäi hieman avoimeksi, Kiisuksi (=kisu) tuntui Mari-Ann felineä kutsuvan.

Mari-Ann pitää Nüplissä isoisänsä, runoilija Gustav Wulff-Õien kotimuseota, vanhaa idyllistä pientä mökkiä Nüplijärven rannalla.

Eilen, kun päivä oli kaunis ja kirkas, päätin sitten ryhtyä hankkeeseen. Lähdin ottamaan muotokuvia MariAnnen eläinystävistä. Varustauduin tehtävään kahdella kameralla ja objektiivilla, nameilla ja Assistentilla.

Mari-Annelta sain ohjeet siitä, mitä hän kuvilta toivoi. Tietenkin persoonaallista otetta joka tuo kotieläimien sielun esille. Mutta sitten hieman vaikeampia yksityiskohtia: olisi hyvä jos Voitkalla ei olisi remmiä tai hihnaa kuvissa. Mikä sitten edellytti muutamaakin manööveriä. Ja hyvä olisi jos Kiisun saisi kuvattua sisätiloissa, se kun on vähän arka kissa vaeltamaan vapaana.

Ensimmäine ongelma oli tässä: Voitka on Viron epävirallinen sprinttimestari kaikilla matkoilla. Koira on kuuluisa juoksuhaluistaan. Se poika ottaa jalat alleen heti kun siihen saa tilaisuuden. Painaa häntä suorana ja pysähtymättä Nüplistä Otepäälle. Josta se on palautettu useasti mm. taksilla kotiin. Nimensäkin se on saanut Voitkan kuuluisien metsäveljien mukaan, kovia karkailijoita nekin. Remmistä irroittaminen ei tullut kysymykseen, valisti Mari-Ann meitä.

No, totesin, että otetaan kuvankäsittely avuksi ja poistetaan remmi kuvista jälkikäteen. Näin teinkin. Assistentti piteli koiraa niin, että fleksiä ei kuvassa juurikaan näkynyt ja fleksin siima ei tullut pahasti kuvaan. Ja minä kuvasin.

Ensin muutama potretti kotimuseon portailla, auringossa. Voitka istuu kiltisti paikallaan ja Kimmo pitelee koiran fleksiä siten, että remmiä tai sen varjoa tulee kuvaan mahdollisimman vähän:



Tyylikäs profiili

Halusin kuvata liikkumattomien potrettien ohella Voitkan liikkuvaista luonnetta. Mikä tarkoitti sitä että Assistentti juoksutti koiraa ympyrää pitkin pihaa ja minä sitten yritin innostaa koiraa säntäämään luokseni. Kovaa työtä - varsinkin Assistentille. Voitka otti homman urheilijan luontaisella keveydellä.

Koira nauraa ja juoksee - juoksuttaja ja remmi on photoshopattu kuvasta pois. Alla originaali:

Assistentti yrittää pysyä Voitkan vauhdissa

Yritimme myös nameilla saada koiran katseeseen napakkaa virkeyttä. Assistentti esittelee namia - ja kyllä Voitka olikin erinomaisen virkeä. Ei kuitenkaan ehkä juuri sellainen tyylikäs potretti, mikä Mari-Annella oli mielessään. Minä ulvoin naurusta samalla kun kuvasin:

Voitka on myös kerjäämisessä aivan Viron kärkipäästä, mikä selvisi kun yritin loihtia silmiin tarkkuutta nameilla.

Silmissä tarkkuutta ja valppautta. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin hieman erinäköinen originaalissa, se alla:

Namia! Mulle! Mulle! Mulle!

Voitkasta siirryin sitten Kiisun kuvaukseen, joka piti ensin suorittaa sisätiloissa. Arvasin, että vanhassa talossa on aivan liian vähän valoa kuvaamiseen. Ikkunat ovat pienet, ja muina valonlähteinä oli kynttilöitä ja lyhtyjä. Tunnelmallista, mutta mahdotonta kuvaajalle, jolla ei ole valaisimia tai tripodia mukanaan. Ja salamaa en halunnut käyttää.

Nostimme Kiisun ikkunan eteen, ja mirri suhtautui kuvaukseen ylimielisyydellä ja lähes nukahti kuvauksen aikana. Yhden suhteellisen tarkan kuvan sain silti kissistä nostettuna ikkunan eteen:

Muhkeat viikset on Mirrillä

Ei auttanut kuin siirtää Kiisunkin kuvaus pihalle. Jolloin Kiisu otti jalat alleen ja katosi aluskasvillisuuteen, kuvaaja perässä:'

Aikamme Kiisua seurattuamme päädyimme laiturille, koko konkkaronkka: Mari-Ann, joka talutti Voitkaa, Kimmo, joka talutti toista kameraani, minä ja Kiisu. Oli lähellä, ettemme pudonneet veteen siinä eläimiä yhteiskuvaan asetellessa. Ei onnistunut, aina jompikumpi käänsi selkänsä kameralle.

Lopulta pitkän ähellyksen jälkeen Kiisu päätti suorittaa aamupesunsa, ja silloin onnistuin nappaamaan kaksi viimeistä kuvaa, jotka ehkä kelpaisivat muotokuviksi:

Tällainen oli siis aloittelevan eläinpotrettikuvaajan kuvauskeikka. Opittiin, että koira kuuntelee mitä sanot, vaikka ei välttämättä tee kuten toivot, ja kissa antaa piutpaut kaikille toiveillesi. 

Toivottavasti kuitenkin kuvien tilaaja, Mari-Ann, on tyytyväinen kuvasaaliiseen.