Kaiken maailman kiviä

Seikkailuni kivien keskellä jatkuvat. Eritoten kun huomasin toissapäiväisen kirjoitukseni saamista kommenteista, etten ole yksin tässä kivihurahtanaisuudessani. Muutkin näköjään kantelevat pikkukiviä taskuissaan kotiin. Ja rakastavat kivien kummallisia värejä ja muotoja. Ehkä tämä on ihan yleinen hurahduksen alalaji. Lieneekö sille latinankielistä nimeä?

Eilen siis lähdin uudelleen ajelemaan kivisille merenrannoille ja jatkoin matkaani hieman pidemmälle Võsusta, tarkemmin sanottuna Vainupealle, joka sijaitsee sekin Suomenlahden rannalla. Olen käynyt täällä aiemmin ja huokaillut ihastuksissani Vainupean ihmeellisille kivikylvöille mereen.

Vainupealta jatkoin matkaani pitkin rantateitä ja tulin Toolseen ja Toolsen ritarilinnalle. Joka on rakennettu, mistäpä muusta kuin kivestä. Siellä kuljin ihmisen rakennelmien keskellä ja silittelin ikiaikaisia kivia ja kivimuureja.

Toolsesta seuraava kohde oli Kundan teollisuuskaupunki, jossa valmistetaan kiven kilpailijaa, sementtiä, joka on kaikkea muuta kuin kivi. Se on elotonta ja rumaa. Mutta tehokasta ja käytännöllistä. Kuten niin monet nykyajan asiat. Löysin sentään ihan aitoja luonnonkiviä Kunda-joen koskesta!

Viimeisin pysähdykseni oli upea Mallan autiokartano ja kun kiertelin sen valtavia maita, seurasin miten kiveä oli käytetty eri aikakausina muurissa,  siitäkin alla kuva.

Keräsin kuvista tänään tällaisen kivikertomuksen, kiven matkasta merestä muuriin. Kundan teollisuuskaupungin ja Mallan autiokartanon esittelen sitten joskus toista. Nyt on näyttämö varattu vain kiville:

Kolme suurta kiveä Vainupean rannalla.

Hiekkaa ja kiviä Vainupeassa.

Monivärinen kivi Vainupean rannalla.

Vainupean kivikylvöä laajakuvana.

Suippopäinen kivi Vainupassa.

Valtava siirtolohkare Vainupeassa - kyltissä lukee: Kaarnakivi eli Korppikivi.

Aavelaiva on karahtanut kiville Toolsessa.

Toolsen ritarilinnan rauniot.

Toolsen ritarilinnan moninaisia kiviä.

Kiviä Kunda-joen koskessa.

Kiviä eri aikakausilta Mallan kartanon muurissa.