Se olen minä, Latte, joka täällä muutamaisen rivin tassuttelen. Joo, Võsulla ollaan, mikä on ihan jees. Vaikka jostain kumman syystä minua ei päästetä enää ulos iltasella takaovesta ilman remeliä. Olisiko ollut syynä taannoinen - tai jos ollaan tarkkoja kaksi taannnoista metsäretkeäni. Minulta on kysytty missä kävin, mitä tein. Mutta vetoan johonkin perustuslain pykälään, kai sellainen on, ja vaikenen.
Elämäni Võsulla on kuitenkin parantunut eräässä mielessä piirun verta. Meillä on sohvat, jonne saan hypätä. Meillä on myös Johtoportaan sängyt, joihin en saa hypätä. Jostain syystä jälkimmäiset kiehtovat minua enemmän. Josta on tullut ikävää sanomista, näin se on nähtävä.
Johtoporras puuhastaa taas täällä yhtä sun toista. Onko liikaa pyydetty, että oltaisiin vaan ja nautittaisiin toisistamme? Mutta ei, ei nämä. Yksi hioo tuulikaapissa ovea ja toinen kiroilee keittiössä jotain vääntynyttä ruuvia ja ties mitä. Koita siitä sitten riemua repiä.
Kai Johtokunta sitten yritti jollain lailla myrtynyttä mieltäni ilahduttaa, kun eilen illalla lahjoittivat minulle uuden lelun: neopreenilla päällystetyn jalkapallon, juuri suuhun sopivan. Ken on neopreenipalloa pureskellut, hän tietää miten miellyttävältä se tuntuu. Se tuntuu haasteelta. Ja minä poika olen aina ollut perso haasteiden perään.
Puolitoista minuuttia pallo oli haasteellinen. Sitten se oli vain löysä pussukka. Mutta, sen sanon rakkaat lukijat, mitkä puolitoista minuuttia!
Niin, ettei mulla sitten tällä erää tämän enempää. Keep on rocking, rakkaat lukijat!
Kunnioittavasti, kuten aina
Teidän Latte
10 kommenttia:
Tähän ei kun sanoa, että se oli elämän pieniä nautintoja :D
Voi Latte, kyllä oli lyhyt sen lelun tuottama ilo....mut varmaan suurempi, kuin osaamme arvata.
Amalia - sanotko sen paremmin! Pieniä ja lyhyitä nautintoja.
Ai että oli heppanen lelu! Olis ihan pitänyt mennä valittamaan! Mutta olihan se kivaa niin kauan kuin sitä riitti...
Latte kuuluu kooltaan sarjaan "rautakanki, keilapallo, betoniporsas ja pätkä ratakiskoa" ovat mun leluja...
Tuossahan oli selkeästi kysymys lelun kustomoinnista omiin tarpeisiin paremmin sopivaksi.
Palloa on esimerkiksi hankala riuhtoa. Riuhtomisleikit taas ovat paljon hauskempia kuin jonkin pöhkön pallon perässä juokseminen. Etenkin sisällä, kun bolla ei selvästikään ole (ollut) ulkolelu.
Sitten onkin riuhdottu urakalla. Töitä tehdessä ilmaantuu viereen tämän tästä kuono ja ptui, pussi lentää syliin. Leikitään!
Onhan se hyvä että kuvassa olevat palaset ovat lelua eikä esim Johtokunnan sänkyä...
Kersten: Onneksi Jölli on ymmärtänyt, mitä järsitään ja mitä ei (enimmäkseen).
Mutta tästä päivän aiheeseen eli mitä nykyiselle pussille kuuluu. Pientä hammasta kiihottaa tuo narskuva materiaali edelleen, ja nytpä onkin PUSSI pikkuhiljaa muuttumassa RIEKALEIKSI. Tällä hetkellä niitä on kolme, yksi suurempi ja kaksi hyvin pientä.
Pari seuraavaa päivää näyttänevät, mihin olomuotoon kapine lopulta päätyy.
Moi Latte, varmaan löytyy perustuslaista joku vaikenemispykälä tietyissä tilanteissa - ehkä. Oikein teit mielestäni. Oikeus se on sinullakin.
En tiedä mitä on neopreeni, enkä liioin ole sitä järsinyt. Kiva, jos se oli sinusta mieluinen edes sen nautinnollisen hetken.
Että kerropa Johtokunnalle terkkuja. Ei minullakaan nyt muuta. Halit kuitenkin sinulle ja Johtokunnalle.
t. Vallaton
Latte kiittää Vallatonta! Ja suosittelee neopreenin puremista!
(Ne neopreenipallot etc ovat itse asiassa vesileluja, pitäisi kai olla vedenpitävää kangasta, kertoo Latten äiti.)
Lähetä kommentti