Linkamat Võsun mökkialueella

Uuteen paikkaan muutto on siinäkin mielessä virkistävää, että omiin uusiin kotiseutuihin tutustuminen on jatkuvaa löytämisen riemua. Meillekin Võsun monimuotoisuus aukeaa päivä päivältä yhä enemmän. Kuten vaikka Mökki-Muumilaakso, jonka Kimmo sattumalta löysi lenkkeillessään Latten kanssa mäntymetsissä. Minäkin lähdin sitä eilen ihmettelemään.

Võsun ns. vanha keskusta koostuu yhdestä pitkästä pääkadusta Mere tänavasta, josta lähtee sitten sivukatuja joko merelle tai mereltä pois päin. Meidän Huvikumpumme sijaitsee Vabaduse-kadun päässä, ehkä yhdellä parhaalla paikalla koko kauppalassa. Meri ja hiekkaranta ovat heti vieressä, mutta pieni mäntymetsäkaistale pitää meren kovimmat tuulet pois talolta.

Koko Võsu on matalaa pientaloasutusta. Vanhassa keskustassa on vanhoja huviloita riti rinnan. Osa aika huonossa hapessa, osa korjattuina. Tyypillisiä ovat koristeelliset verannat, joiden ikkunat ovat rakennettu pienistä lasiruuduista. Paljon on vanhoja villoja tuhoutunut viimeisen sadan vuoden aikana - ja huviloita aikanaan olikin paljon, sillä olihan  Võsu jo 1800-luvulla Tallinnan ja Pietarin aristokratian, älymystön ja taiteilijoiden suosima kesäkohde. Ja itse asiassa on sitä vieläkin - mikä ihmeellisintä, kesällä kulkee Pietarista Võsulle linjabussi!

Keskustan alueelle sijoittuvat myös kauppalan palvelut: pari kukkakauppaa, ruokakauppa, posti, apteekki ja kesäisin viisi kuusi ravintolaa ja muutama kahvila. Talvella vain yksi ravintola, O-kõrts on avoinna ja sekin vain lyhyen aikaa päivästä.

Luulimme siis nähneemme jo koko Võsun aika tarkkaan kun Kimmo eksyi Latten kanssa mäntymetsissä risteilevillä pitkillä poluilla suhteellisen isolle mökkialueelle, joka on rakennettu tiheästi. Ja rakennuskanta on liikuttavan 70-lukulaista, edustaen neuvostoaikaista kesämökkiarkkitehtuuria. Osa mökeistä on hylättyjä, mutta suurinta osaa on paranneltu, ikkunat ja katot on vaihdettu ja pienet  pihat ovat siistejä ja hoidettuja. Silti, yleisilme alueella on ihastuttavan neukku-arkaaista. Mieleen tuli jonkinlainen Neukku-Muumilaakso.

Haapsalussa on myös hieman samantapaisia kesämökkialueita, ja nyt minua kiinnostaisi todellakin tietää miten ja kuka sai hankkia neuvostovuosina kesämökin. Sinälläänhän ei kenenkään pitänyt olla toinen toista parempi eikä omistaa porvarillista kiinteistöä. Olen antanut itseni ymmärtää että kesäpalstat ja mökit jaettiin jonkinlaisen pisteytyksen mukaan, ilmeisesti kolhooseissa ja sovhooseissa tehdyn sankarillisen työn mukaan. Voin olla hyvinkin väärässä. Joten olisin kiitollinen, jos joku asiasta enemmän tietävä voisi minua informoida asiasta.

Esittelen joka tapauksessa melko laajankin mökkialueen, joka sijaitsee siis Võsulla, päätien toisella puolella, keskellä suuria mäntymetsiä. Matkassa minulla on oppaina karvakaveri Latte ja sen Iskä, Kimmo.

Kimmo ja Latte vievät minut Neukkula-Muumilaaksoon

Eräs se jaksaa riehaantua ihan kaikesta, kuten vaikka mökkialueesta.

Yhdellä alueella on pelkästään kolmiotaloja

Ja toisella alueella pelkkiä tasakattotaloja.

Tasakattotaloon on lisätty terassi ja siihen koristeellinen nikerrysaita. Uih, sattuu silmään.

Yhdellä alueella on taas matalia harjakattomökkejä.

Kun näin tämän talon nauroin ääneen ja ajattelin että nettikaverini Nanna saisi slaagin: pihalle oli väkerretty kaikkea mahdollista alkaen isosta tuulimyllystä jatkuen erilaisin vanhoihin kukkapatoihin, kukkakärreyihin, meriaiheisiin koristeisiin, kärrynpyöriin, ruoreihin... you name it, they've got it.

Yksityisyys on aika koetuksella kun mökit seisovat metsässä minitonteilla ritirinnan.

Ja yhdellä  reunalla on lisää isoja kolmiotaloja kahden puolen metsätietä.

Nämä metsäalueen reunassa sijaitsevat talot lienevät kaikkein suurimmat ja siinä mielessä kai mahtavimmat. Ja huomatkaa myös erikoiset terassi- ja autotallivirittelyt.

Kotimatkalla mietin näkemääni. Ei tietenkään ideaalinen paikka kesämökille. Pieni mökki pienellä tontilla metsän keskellä, toisten samanlaisten mökkien keskellä. Mutta sitten mietin mökkejä ja mökkielämää 70-luvulla, jolloin oletan niiden rakennetun. Mitä mökki on merkinnyt tuon ajan neuvostokansalaiselle. Mietin kaunista kesäpäivää, ihmisiä pihoillaan. Ja jotenkin sieluni silmin näen yhteisöllisyyttä, naapurisopua. Näen ihmisiä, joille pieni rujo mökki tarjoaa hetken olla oman perheen kanssa luonnon keskellä.

Kuten jo aiemmin sanoin, olisin todella kiitollinen, jos joku joka tuntee näitä neuvostovuosien mökkikuvioita osaisi minua valaista siitä, ketkä saivat mökin ja miksi ja millaista mökkeily tuolloin oli. Jään odottamaan jännityksellä vastauksia.

Muutkin kommentit kelpaavat, ja kiitollisena vastaanotetaan. Myös Nannalta, kunhan ensin selviää krääsämökin aiheuttamasta hyperventilaatiosta. Siihen asti, moi!