torstai 24. marraskuuta 2011

Meren pauhua kuuntelemassa

Tänään oli Võsulla sateinen ja tuulinen päivä. Mikä tarkoitti, että meri möyrysi taas täydellä teholla. Jo meidän kesy rantamme, joka on turvassa lahden poukamassa, puhisi ja puuskutti aamusta alkaen. Minä tahdoin nähdä millaisiin voimiin tuuli yltyy avomerellä tai niemien kärjessä. Lähdin etsimään aaltoja ja tuulta ja myrskyn voimaa.

Ensimmäisenä pysähdyksenä Lobineeme joka on ensimmäinen niemi Võsulta itään päin ajettaessa. En ollut siellä aiemmin käynyt enkä tiennyt mikä minua siellä odottaisi.

Lobineemelle käännytään Võsulta Altjan suuntaan ajettaessa Lahe-nimisen kylän kohdalta. Sitten ajetaan kuoppaista tietä niin pitkälle että vastaan tulee ajokieltomerkki. Ja loppumatka marssitaan jalan. Itse niemi on 3,5 km pitkä ja 1,5 km leveä. Lähdin siis marssimaan suurten mäntyjen keskelle, metsätietä pitkin.

Maisemat olivat satumaiset, suuria puita, sammalta ja vehreää kaikkialla, eikä ketään missään lähimaillakaan. Suuret puut natisivat ja nitisivät tuulen voimasta ja minä tallustin eteenpäin. Ihmettelin outoja raapaisuja sammalikossa, kuin joku olisi siellä tonkinut, tai sammalia käännellyt. Ihmisen jäljiltä ne eivät näyttäneeet. Paikoitellen sammaleita oli pöllytetty oikein kunnolla, paikoitellen oli kuopaistu vain sieltä täältä. Minua alkoi pelottaa.

Jos näitä sammalikkoja ei tongi tai kääntele ihminen, niin kuka sitten? Kaupunkilainen minussa heräsi henkiin ja aloin vauhkona vilkuilla ympärilleni  - voisiko täällä olla karhuja, mietin. Tai villisikoja? Mietin sitä, että karhu väistää ihmistä ellei kyse ole naaraasta, jolla on poikasia. Ja mietin että milloin karhulla on pentue tai pentuja, keväällä kai ne syntyvät, mutta kuinka pitkään äitikarhu vaeltaa poikastensa kanssa niitä suojellen? Alkoi tuntua tosi epämiellyttävältä. Mutta jatkoin silti matkaani.

Aivan niemen kärkeen en vaeltanut vaan poikkesin niemen länsirannalle kun huomasin sinne polun vievän. Ja kyllähän rannalla hienoa oli, meri velloi ja aallot kuohuivat ja ilman täytti tuulen ujellus:




Aikani vaahtopäitä kuvattuani käännyin paluumatkalle. Yhä kiusallisen tietoisena siitä, että olin yksin suuressa metsässä, jossa saattaisi asustella itseäni isompia eläimiä. Jännä tuo pelko - se on jollain lailla ihmiseen istutettu - karhun pelko vai itsesuojeluvaistoako se on?! Vaikka olisit kuinka kaupunkilainen, joka on nähnyt mesikämmeniä ja metsän omenia vain eläintarhassa. Mietin, pitäisikö vihellellä tai lauleskella - vai olisiko parempi vain tallustaa aivan hipihiljaa.

Pääsin takaisin autolle ilman metsäneläinten invaasiota ja jatkoin matkaani Vergille ja sen rannoille. Lamba-Adan baari oli jo kiinni, mutta jätin auton parkkiin sen eteen ja lähdin jälleen merelle, nyt kaisloja kuvaamaan. Ne kun tunnetusti ovat suosikkiaiheitani.

Punainen ranskatar on saanut hieman ralliviivoja kylkiinsä mutaisilla tieosuuksilla.




Vergistä matka jatkuu  pääkohteeseeni Vainupealle, joka sekin on niemi. Välillä tihuutus ja harmaus muuttuvat jo vesisateeksi. Hetken jo mietin, kannattaako edes jatkaa matkaa, vai kääntyisikö kotia kohti. Päätän kuitenkin jatkaa, ja hyvä niin. Sillä Vainupean näkymät niemen kärjestä ovat kaltaiselleni myrskybongarille herkkua.

Otin kuvia paljon, suurista aalloista jotka iskeytyvät kiviä vasten, aaltorintamista joista tuuli leikkaa harjan tuhansiksi pisaroiksi. Kivistä, kaikenvärisistä, jotka kiiltelevät sateessa märkinä kuin suuret hylkeet.

Yritän olla maltillinen kuvien esittelyssä, tässä siis vain pieni maistiainen Vainupealta:








Myrskybongaus on hauskaa, mutta auttamatta kylmää puuhaa. Puolen tunnin kuluttua olen koko lailla kylmissäni ja pakenen autoon. On aika kääntyä kotia kohti. Pieni puikkaus vielä Haljalaan, äkkiä kauppaan sisään ja ulos. Ja sitten paluu Võsulle.

Hieno päivä, vaikkei sitä ehkä heti ilmasta olisi uskonut. Olen aiemminkin sanonut, ettei ole huonoja valokuvausilmoja. On vain hyviä ja sitten vielä parempia. Mitä mieltä olette tästä päivästä kuvasaalista katsellessanne, kumpi päivä oli tänään?!

14 kommenttia:

Marjatta Huuskonen kirjoitti...

Komea oli valokuvauspäivä. Itse kuuntelin yöllä tuulen pelottavaa ulvontaa, ja mielessä kävi ajatus: voi niitä jotka ovat nyt merellä. Mutta rannalta on nautinto katsella vyöryviä aaltoja, ja tähän vuodenaikaan ainakin mukavampaa katsella näytöltä :) Kiitos!

Onukoo kirjoitti...

Ykkönen ja seiska minun makuuni osuvimmat syksyisten rantojen kuvat. Hienot on rannat teillä siellä:)

Kimmo Linkama kirjoitti...

Jos minulta kysytään, kivet, aallot ja Peugeot ovat OK. Kaisloja voisi moderoida.

aimarii kirjoitti...

Niin se on, ettei ilmassa ole vikaa. Kamerasta ja silmästä kameran takana tulos on kiinni. Nyt tulos on hienoa katseltavaa. Eka kuva on ehkä ykköseni, sitten männyt juuret ovat vaikuttavat, kivalta näyttää Lamba-Adan baarikin, sammaloituneet kivet kertoo ajan kulumisesta ja silleen...

aimarii kirjoitti...

Niin se on, ettei ilmassa ole vikaa. Kamerasta ja silmästä kameran takana tulos on kiinni. Nyt tulos on hienoa katseltavaa. Eka kuva on ehkä ykköseni, sitten männyt juuret ovat vaikuttavat, kivalta näyttää Lamba-Adan baarikin, sammaloituneet kivet kertoo ajan kulumisesta ja silleen...

Mannu kirjoitti...

Juuriansa ylös kiskova mänty ja sammaleinen kiviaita aivan ihania kuvia!
Yhdessäkään kuvassa ei onneksi näkynyt karhun ammottavaa kitaa...

aare kirjoitti...

Aaltokuvat ovat mahtavia, aita tuo mieleen "Rollarit" ja sammaloitumisen.
Kaislat eivät välttämättä ole rannalle eduksi, tuovat mieleen umpeenkasvavan "mutaplotin".

Tiina Linkama kirjoitti...

Voi kuinka mukavaa että kommentteja on tullut näin paljon ja että kuvat ovat herättäneet mielenkiintoa, jopa ihastusta. Meri on kyllä uskomattoman hieno kuvauskohde. Kun se muuttaa muotoaa ja väriään jatkuvasti.

Kaisloista sen verran Aarelle, että meillä kotona on noista kaisloista tullut varsinainen vitsailunaihe - Kimmo on kuulemma saanut yliannoksen niistä. Minusta kaislat ovat kivoja! Väriensä puolesta eritoten. Ei paljon muuta keltaista enää luonnosta löydykään.

Kun näin mukavasti kiittelitte taidan tässä laittaa lähiaikoina vielä lisää aaltoja tulemaan, ja toivon, ettette saa niistä yliannosta kuten Kimmo kaisloista.

marja p kirjoitti...

Kaikki kuvat ovat hienoja, mutta Vainupean ensimmäinen rantakivikuva oli sellainen, josta voisi haluta taulun seinälleen. Ranta, myrskyävä meri ja hienonväriset kivet ovat kiehtova yhdistelmä.
Karhuista sen verran, että ovat ainakin täällä Suomenmaassa tietääkseni menneet talviunille lapsineen leudosta syksystä huolimatta.

Tiina Linkama kirjoitti...

marja p - kyllä minä sitäkin ajattelin, siis karhujen talviunta. Mutta sitten muistin sen Unettoman Elistverestä eli täkäläisen nallen Elistveren eläinpuistosta, joka ei sitten millään saanut unta kun talvi oli niin leuto.

Kiirepakolainen kirjoitti...

Tauluksi seinälle nuo kivikkoiset rannat laittaisin. Niitä vaan en kyllästy katselemaan!

Vallaton kirjoitti...

No voihan myrkky! Taas mulle kävi niin. Kirjoitin pitkän kommentin, enkä TÄLLÄ KERTAA kopioinut sitä. Sinne hävisi taivaan tuuliin :(

Eka vinkki oli, että numeroisit kuvat, jotta tietäisi, mitä kuvaa kukin on kommentoinut.

Sitten en enää muista mitä muuta kirjoitin.

Tykkäsin kovasti juurikuvasta kuvana, mutta siihen olisi kurja kompastua, sanoo nimimerkki, joka silloin tällöin kompastelee milloin mihinkin.

Tiina Linkama kirjoitti...

Vallaton - Bloggeri-pohja ja -järjestelmä on tehnyt tuota aika monelle, ja se on varmasti kommentoijista turhauttavaa. Pahoittelen, vaikka en voi asiaa oikein auttaa muuten kuin vaihtamalla koko blogipohjaa, joka muuttaisi osoitteen ja veisi suuren osan lukijoista eksyksiin.

Ajatus kuvien numeroimisesta on hyvä,tai sitten pitäisi aina jaksaa nimetä ne. Mutta kun näitä kuvia olen laittanut nettiin Võsulta (ja läppäriltä) on koko nimeäminen ollut joskus todellista tuskaa ja takkuilua. Scrollata ees taas ilman kunnon hiirtä - eikä Bloggerin ajoittainen toimimattomuus (eli tämä blogger-pohja, jota blogissani käytän) mitenkään auta puuhastelussa.

Vallaton kirjoitti...

Olin tekevinäni sellaisen havainnon, että esikatselin ennen henkilöllisyyden valitsemista. Sitten, kun tulin takaisin, kommentti hävisi. Ei tuon takia todellakaan kannata blogipohjaa vaihtaa.
1) Pitää siis valita henkilöllisyys ennen esikatselua
2) Pitää välillä kopioida kommentti itselleen, jos kirjoittelee romaania :)