tiistai 31. elokuuta 2010

Kuin sieniä sateella

Pari päivää sitten kävin jälleen Taevaskodalla, tuossa taivaan asumuksessa, josta olen useasti tänne loruillut. Joka ON hieno paikka.

Olihan se nytkin!

Pientä Taevaskodaa


Törmäpääskyn pesiä


Outoja kuvioita kalliossa



Suurta Taevaskodaa


Saniaisia kortteiden keskellä

Mukana minulla oli syntymäpäiväporukka, joka tuli Villa Ottiliaan viettämään päivänsankarin 50-vuotispäiviä.

Itse asiassa Ottiliassa on juhlittu parin päivän sisällä yhteensä 100 vuotta elettyä elämää. Sillä ennen tätä seuruetta oli paikalla myös toinen syntymäpäiväporukka.

Me siis lähdimme jälkimmäisten synttärivieraiden kanssa Taevaskodalle ihmettelemään devoninaikaisia punaisia kallioita.

Kalliot ja taivaisiin asti ylettyvät männyt ja ikipuut synnyttivät asiaankuuluvat 'aah' ja 'ooh' -huokailut. Mutta todelliset 'AAH' ja 'OOH' -huudahdukset kirvoittivat Taevaskodan metsien valtavat sienimättäät. TATTEJA! Jeeees. Haarakkaita. JEEEES. Kantarelleja. JEEEEEES. Ja lopuksi bingo, mustia torvisieniä: JEEEEEEEEESSSS!

Sekaisinhan siinä ihminen menee, kun metsä on täynnä aarteita.


Keltahaarakkaita


Maahistatti istuu väsyneen mietteliäänä kannon nokassa


Hapero


Aurinkosieni


Sienestäminen on hauskaa, intohimoista puuhaa. Ensin näet yhden sienen, sitten toisen. Ja äkkiä silmät vilistävät maastossa etsien sieltä himottuja kiintopisteitä. Ja kun niitä löytyy, mikään ei pientä ihmistä enää pidättele. Siinä ollaan nelinkontin ja puhistaan onnesta ja kiihkosta:



Ja kyllä kerättävää löytyikin:

Metsä kirjaimellisesti mustanaan sieniä


Mutta sitten tulee ongelma: kenelläkään ei ole kassia, johon sieniä kerätä. Ensimmäiset tatit kulkevat käsissä:



Sitten otetaan lippis käyttöön:


Seuraaaksi irrotetaan takista huppu, joka täytetään sienillä. Mutta eiväthän hattu ja huppu mihinkään riitä. Sitten lähtevät jo t-paidat päältä, ja paidoista rakennetaan isoja nyyttejä täynnä sieniä. Mottona: Näitä ei metsään jätetä!

Onneksi luontoreittimme päättyi sopivasti ennen kuin oli minun vuoroni luopua jo housuistani. Paidan olin jo antanut päältäni yhteiseen hyvään.

Sienestäminen on kivaa ja intohimoista puuhaa, kuten yllä jo totesin.

Kyllä voi pieni ihminen mennä sekaisin tällaisesta saaliista:



Voitte vain arvailla kuinka mahtava soossi näistä tulikaan?!! Röyh.

7 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi hyväpäivä, mitä aarteita!
Tuonne Taevaskodalle on kyllä joskus päästävä, se on varmasti hieno paikka, ainakin sinun kuvistasi päätellen.
Kylläpä teillä nyt mukavat keitokset ja paistokset siellä muhii...

OnuKoo kirjoitti...

Tultiin aamulla Tallinnan keskustorin kautta ja pöydillä oli tarjolla suureksi hämmästykseksemme kantsuja, mustia torvisieniä sekä herkkutatteja. Pakko oli ostaa :)
Etelä-Suomessa ei taida vielä olla metsissä minkäänlaisia sieniä...

Tiina Linkama kirjoitti...

Vaahtera-Maria - Taevaskoda on, kuten olen useasti kertonutkin, paikka jonne mielelläni vien vieraitani. Joka kerta se on itsestäkin yhtä mielenkiintoinen.

OnuKoo - sieniä on täällä nyt niin paljon, ettei sitä usko ellei näe. Tattien ja kantsujen ja mustien torvisienten ohella metsä oli piukassa haperoita ja rouskuja jos jonkinlaisia.

savisuti kirjoitti...

Wow mikä saalis! Melkein oli kannattanut ne housutkin uhrata ja kerätä oikein kunnolla kun maa oli kerran mustanaan sientä! :)

Ehkä ne siellä vielä hetken odottelee teitä.

mm kirjoitti...

Vau mikä saalis. Vau mitkä kuvat!
Poikkesin tänään metsässä ja nyt on sienten perkaaminen kesken... Poikkesin täällä ja näin nämä:)

Tiina Linkama kirjoitti...

savisuti - luulen, että jos sieniä sillä erää olisi ollut enemmän, olisi ne housutkin lähteneet. - Ja todella, pysyväthän ne sienet ainakin hetken vielä metsässä

mm - nautinnollisia sieniruokia toivottelen!

Kimmo Linkama kirjoitti...

Kahdelle huushollille tuosta saaliista riitti vielä sen jälkeenkin kun ensin oli siitä yhdessä syöty yksi sienikastike. Josta kiitos Marjalle.

Luonto-Uuno II alias Sienisyöppökin alkaa tuommoisista saaliista hiljalleen innostua, tiedä vaikka vielä joskus ehdottaisin oma-aloitteisesti metsäretkeilyä...