tiistai 24. elokuuta 2010

Haapsalun kalpea daami eli Valge Daam 2010

Viime viikonloppuna vietettiin Haapsalun kesän kohokohtaa, Valge Daamin eli Valkean Daamin festivaaleja, jotka huipentuivat Piispanlinnalla esitettävään perinteiseen näytelmään, Valkean Daamin legendaan.

Koko festivaaliajan on Haapsalun pieni kaupunki täynnä elämää, Karja-kadulla on markkinat ja kaikkialla on musiikkia, esityksiä, näyttelyitä.

Minä en tänä vuonna ehtinyt sen syvällisemmin perehtyä varsinaiseen festivaalihumuun - minähän osallistuin ihan toisiin hippaloihin Topussa, eli kaverin syntymäpäiväjuhliin. Mutta näytelmän kävin kuitenkin katsomassa ja kuvaamassa, kuten olin luvannut.

Laitanpa tähänkin muutamaisen kuvan tästä hienosta spektaakkelista, jota suosittelen vilpittömästi kaikille ensi vuonna. Esityshän ajoittuu aina elokuulle ja täyden kuun aikaan. Jolloin legendan mukaan Piispanlinnan muuriin muurattu Valkea Daami ilmestyy ikkunaan kummittelemaan ja suremaan menetettyä rakkauttaan.

Tämän vuoden esityksen ohjasi tallinnalaisen VAT-teatterin näyttelijä Margo Teder.

Tarina perustui Johanna Enni von zur Mühlenin vuonna 1938 kirjoittamaan kertomukseen onnettomasta rakkaudesta ylimyksen ja maalaistytön välillä.

Sulhoa, Jürgeniä esitti  Meelis Põdersoo ja maalaistyttöä Margaretia esitti Katariina Kabel.

Ja kovasydämistä äitiä, joka mieluummin kiroaa poikansa kuin näkee tämän naivan itseään alemman, esitti aina yhtä legendaarinen ja vaikuttava Anne Pangsepp.


Annen maski on vaikuttavuudessaan hurja

Tarinaa vie eteenpäin kertoja, narri, joka esittelee alussa tarinan henkilöt: aatelispoika Jürgenin ja hänen mielitiettynsä Margaretin. Nuorten rakkaus on mahdoton, kova äiti ei salli poikansa naida alempiarvoista naista ja poika vetäytyy munkiksi Haapsalun linnaan.


Nuoret kun vielä kaikki oli hyvin


Margaret on kuitenkin neuvokas ja leikkaa hiuksensa ja pukeutuu pojaksi, Larsiksi ja pestautuu linnan poikakuoroon. Margaretin teko on uhkarohkea, sillä naisten pääsy linnaan oli kuolemanrangaistuksella kielletty.

Jürgen järkyttyy huomatessaan että nuori kuorolainen onkin hänen rakastettunsa - mutta hän on tehnyt munkkilupauksen eikä aio sitä rikkoa. Margaret/Lars on epätoivoissaan ja sairastuu vakavasti.




Margaret/Larsin sairasvuoteella Jürgen ymmärtää rakastavansa tyttöä ja on valmis rikkomaan munkkilupauksensa. Hän haluaa yhä naida tytön. Mutta kohtalo puuttuu peliin.

Kuoropojille mitataan vaatteita ja munkkien räätäli huomaa Larsia mitatessaan pojan olevankin nainen. Margaretin salajuoni on paljastunut ja nuoret pakenevat epätoivoissaan linnasta.


Räätäli (Indrek Pangsepp)  haluaa ottaa mitat Larsista


Piispa lähettää omat voutinsa rakastavaisten perään. Syntyy tappelu ja molemmat rakastavaiset vangitaan.

Lars joutuu kaltereiden taakse ja Margaret muurataan linnan muuriin. Kuoron johtaja, vanha munkki kuitenkin toimittaa Margaretille myrkkyä Larsin pyynnöstä, jotta tytön ei tarvitsisi kärsiä hirveitä tuskia, joita muuraus aiheuttaa.

Tyttö ottaa myrkyn ja näin päättyy rakkaus, jolla ei ollut toivoa.

Ja tämän jälkeen kalpea daami ilmestyy aina elokuussa, täyskuun aikaan ikkunaan etsimään kadotettua rakkauttaan.

Tässä siis juoni, lyhykäisesti.

Kuvia tarinasta - nyt kun sen olette lukeneet - voitte puolestanne katsoa tällaisesta linkistä: Haapsalun Valge Daam 2010.


4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tiina, mihin sähköpostiosoitteeseen sinulle voi lähettää ihan henk. koht. sähköpostia,

kyselee Lahden takana -blogin S, joka ei etsimisestä huolimatta löytänyt mitään spostiosoitetta blogistasi

Tiina Linkama kirjoitti...

Kas, täytyykin korjata asia blogisivulle. Villa Ottilian sivulta kyllä löytyy osoitteita.

Tässä näitä osoitteita olisi:

- jos asia koskee hotellia niin: reservation (häkkyrä) villaottilia.ee

- jos kyse on valokuvien tilauksesta niin: visions (häkkyrä) villaottilia.ee

- jos kyse on muusta niin sitten: tiina.linkama (häkkyrä) villaottilia.ee

Crane kirjoitti...

On hienoa, että tällaisia legendoja, kuten Valge Daam tai tarina Olavinlinnasta pidetään hengissä ja arvokkainakin. ne tekevät kuivasta ja pölyisestä historiasta kiehtovan ja elävän...

Tiina Linkama kirjoitti...

Historiaa on niin monenlaista. On ihmisten historiaa, sotien historiaa, valtioiden historiaa.

On historiankirjoja, jotka tukehduttavat lukijan vuosilukuihin ja detaleihin. Ja on historiaa, joka kulkee taiteen kautta, Da Vincin maalaukissa, Brueghelin koomisissa piirroksissa, Vermeerin ajankuvissa. Commedia dell'Arte -esityksistä opimme paljon.

Historia kulkee musiikissa, sinfonioissa, marsseissa ja kansanlauluissa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän historia minua on alkanut kiinnostaa. Kaikissa muodoissaan.

Myös Viron historia. Mutta myös Suomen. Ja koko maailman...