sunnuntai 8. elokuuta 2010

Onks kanttii?

Pari päivää sitten kuulin ulkoa outoa pörinää, joka ei tullut päästäni eikä malvapensaista (vrt. aiempi kertomukseni Pörinää päässä ja puussa.) Tämä pörinä tuli taivaalta.

Nappasin kameran ja ryntäsin parvekkeelle ja siellähän virolainen Katto-Kassinen pörräsi taivaankannella. Olin juuri ollut keskusteluissa yhden asiakkaamme kanssa ja asiakaskin tuli parvekkeelle ihmettelemään mitä kuvasin:




"Voi kauheeta" huudahti asiakkaame ja jatkoi: "minusta ei olisi tuohon. Vaikka olen kyllä kuumailmapallolla lentänyt."

Tänään purin kuvia kamerasta ja löysin nämä pari kuvaa ja aloin miettiä asiakkaamme sanoja. Olisiko minusta lentämään oheisella härpättimellä? Tai edes ajelemaan kuumailmapallolla? Mitä uskallan ja mihin minulla on kanttia? Ja pitääkö sitä olla?

Otepäällä on hieno Seikkailupuisto, jonne ohjaamme asiakkaitamme. Pääsääntöisesti väki on innoissaan Seikkailupuistosta palatessaan. He ovat kiipeilleet korkeissa puissa, ajelleet vaijerin varassa ilman halki ja ylittäneet itsensä.



Usein asiakkaamme kysyvät meiltä: "Oletteko itse käyneet Seikkailupuistossa?" ja hämillisenä kerron, että toki olen paikalla käynyt, mutta en ole lähtenyt seikkailemaan. Rykäisen ja mutisen jotain huonoista polvistani...

Totta sekin, että polveni eivät kestä suuria ponnistuksia, ja viimeinen toiveeni olisi polveni rikkoa jonkun yltiöpäisen hankkeen vuoksi. Mutta totta sekin, että minua arvelluttaa lähteä notkumaan vaijerien varaan tai kiikkumaan puiden latvoihin.

Minä olen käynyt iän myötä varovaiseksi. En kärsi korkeanpaikan kammosta, mutta olen alkanut pelata loppuelämääni varman päälle. Saattaisin - ehkä - lähteä ajelemaan taivaalle Katto-Kassisen härpättimellä, jos minulle voitaisiin antaa 100% takuu, ettei se alas tule. Mutta sitähän ei kukaan voi tehdä. Rohkeuteen tai 'kanttiin' kuuluu myös riskinotto.

Minulla ei siis ole kanttia? Vai onko?

Hetki sitten sain puhelun henkilöltä, joka itse suunnitteli omassa elämässään jotain suurta ja uutta. Hän kysyi minulta arviotani hankkeestaan ja minä annoin neuvoja, miten parhaaksi taisin. Puhelun aikana sanoin, että rohkeutta pitää olla, mutta tyhmänrohkea ei pidä olla.

Siis onko 'kantti' tai riskinotto sama kuin rohkeus?

Kerronpa tällaisen tarinan:

Meillä oli viime kesänä vieraana perhe, joka koostui isästä ja äidistä ja kahdesta pontevasta pojasta. Pojat olivat aivan innoissaan ajatuksesta lähteä Seikkailupuistoon ja näin oli kotona jo puhuttu. Vieraamme olivat meillä useamman päivän, mutta Seikkailupuistopäivä tuntui siirtyvän jatkuvasti, poikien harmiksi. Huomasin, että perheen äiti ei ollut ajatuksesta kovinkaan otettu, päin vastoin.

En yleensä puutu asiakkaittemme keskusteluihin saati päätöksiin, vaikka mielelläni neuvoja annankin, jos niitä minulta kysytään, mutta nyt sen tein. Sillä huomasin että vaikka perheen isä ja pojat olivat aivan täpinöissään ajatuksesta lähteä seikkailemaan, perheen äiti ei ollut.

Niinpä siis totesin perheelle, että entäpä jos isä ja pojat lähtevät puistoon kolmeen pekkaan, ja äiti viettää päivän omalla tavalla seikkaillen, vaikkapa Murrumetsässä samoillen.

Ja totesin myös, että on omanlaista rohkeutta olla tekemättä jotain sellaista jota ei oikeastaan halua tehdä. Rohkeutta sanoa ryhmän edessä: ei.

Perhe oikein hätkähti kun eivät itse olleet keksineet yllättävää mutta simppeliä ratkaisua ongelmaansa. Totta tosiaan, eihän kaikkien tarvitse tehdä samaa! Ja näin tehtiin: pojat ja isä lähtivät seikkailemaan Otepään Seikkailupuistoon ja äiti lähti viettämään aikaa samoillen metsissä ja nauttien kirjasta ja kahvihetkestä Pyhäjärven kahvilan tornissa, mistä aukeavat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin.

Kaikki palasivat päivän lopuksi retkiltään ja perheen äidillä loistivat tähdet silmissään. Hän oli nauttinut päivästään riemurinnoin. Ja hän totesi: "Olet oikeassa, ei minun tarvitse tehdä asioita joita en halua! Ei ainakaan lomillani! Ja nythän on niin, että en tosiaankaan aio tänäkään kesänä mennä järveen uimaan enkä lukea Sinuhea, enkä aio kantaa siitä mitään huonoa omaatuntoa!"

Rohkeutta on myös sanoa ei. Ja ymmärtää olevansa arvokas yksilö, vaikkei kiepu taivaan kannella, kiipeä K2:lle tai vietä lomiaan Floridan suistomaissa painiskellen alligaattorien kanssa.

Kanttia on monenlaista!

Olisi kiva kuulla mikä on isoin juttu mitä Sinä olet tehnyt!

5 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Rohkeutta on myös myöntää omat rajoituksensa, siis sanoa reilusti että ei halua tai uskalla tehdä jotain. Jos muut vielä painostaa, sanoa vielä kerran EI!

En minäkään mitään ihmeen kummajaisia ole tehnyt, ehkä siitä syystä että minulla on sekä korkean paikan että öttiäiskammo. Tai se viimemainittu rajoittuu ampiaisiin ja punkkeihin ja semmosiin pistäviin öttiäisiin, muita en pelkää. En siis lähde mielellään esim. korkeaan heinikkoon kahlomaan.

Jos nyt lasketaan urotyöksi niin pitelin 4 m käärmettä kaulallani ja vielä semmoista kämmenen kokoista hämähäkkiä kiipeilemässä pitkin käsivartta. "Muutamat" (lue ukkokulta) ryntäsi heti paikalta!!

Crane kirjoitti...

En minäkään mitään kauhean kummallisia ole tehnyt, mutta korkeanpaikankammostani huolimatta matkaaminen kuumailmapallolla on aivan ehdoton juttu, jonka haluaisin vielä tehdä.
Olen kyllä selättänyt omia pelkojani, kuten Bristolissa opettelin ylittämään Suspension Bridgen, huikean riippusillan(http://www.cliftonbridge.org.uk/).....

Anonyymi kirjoitti...

Sain lapsilta lahjaksi lennon kuumailmapallolla. Se oli upea, mieliinpainuva kokemus.Sen voisi tehdä uudestaankin.
Ystäviltä olisin saanut lahjaksi tandemhypyn, mutta rakas mieheni, oli ystävien asiaa häneltä tiedusteltua, arvellut etten uskaltaisi. Niin siis missasin sen, ehkä teen sen sitten kun täytän sata.
Pirkko

Suski kirjoitti...

Minäkään en ole mahtanut mitään kovin rohkeaa tehdä. Monet kyllä pitävät viime vuotista 4,5kk:n Venäjällä oloa ja tulevaa 3kk:n Virossa oloa sellaisina... Mutta se mitä haluaisin tehdä on istua oikean rallikuskin kyydissä! =)

Noita moottorilla varustettuja pörriäisiä näin Petroskoissa. Niitä alkoi ilmestyä taivalle heti keväällä kauniiden aurinkoisten päivien myötä. Lähtivät ja laskeutuivat Äänisen jäälle. Parhaimmillaan niitä oli taivaalla melkein parikymmentä.

Kysynpä tähän väliin noista punkeista, kun Sylvia otti ne puheeksi. Pitäisikö minun ottaa itselleni ja koiralle jotain rokotuksia tms. punkkeja vastaan? Onko Viron punkkitilanne niin runsas kuin mitä kuulee huhuja?

Tiina Linkama kirjoitti...

Sylvia - hämähäkkiä et saisi minua kädessä pitämään, kuten seuraavassa postauksessa kerroinkin. Mutta boa on roikkunut kaulassani eikä se ollut kummosempaa.

Crane - siispä reippaasti vaan kuumailmapalloon!

Pirkko - varsinainen hurjapää olet!

Suski - ikävä kyllä näin on. Punkkeja on täällä paljon, ei ymmärtääkseni sen enempää tai vähempää kuin mitä Suomessa. Suosittelen rokotuksia sinulle ja punkkilääkkeitä koiruudelle.