Kauneutta pitää olla, vaikka paremman puutteessa

Olisi niin paljon kerrottavaa ja kirjoitettavaa todellisista asioista, vaan ei voi, ei vielä. Huvikummusta ja tulevaisuudesta ja epävarmuudesta ja hermoista, jotka ovat pian riekaleina, kun asiat pitkittyvät ja mutkistuvat kaupan teossa. Ja pelottaa ja hirvittää.

Mutta kun ei voi, niin ei voi. Ei vielä. Lupaan vain, että jonain päivänä on minulla uskomaton tarina, suorastaan huima, kerrottavanani. Jos ei muuta. Siitä miten ostin tai en ostanut Huvikumpua. Miten sain unelmieni talon tai menetin tukun rahaa.

Mutta se siitä, vihjeitä on tylsä viljellä, jos ei niihin vastaa. Anteeksi.

Siis menen otsikkoon. Kauneutta pitää olla ja siitä pitää nauttia.

Jätän siis Huvikumpu-vihjailut sikseen (ja kuiskaan että maanantaina olen jo paljon viisaampi) ja laitan oheen vain muutaman nätin kuvan pihalta parilta viime päivältä.

Tylsää, tiedän. Mutta kaunista! Saa kommentoida.