Minä totean puolestani että pelto on hieno asia. Noin valokuvaajan vinkkelistä katsottuna. Se on kuin suuri väripinta, joka vaihtaa sävyjä upeasti auringon ja pilvisyyden mukaan.
Peltoja ihastelin jälleen aiemmin kertomallani Võsu-matkalla, jolloin pysähdyimme hetkeksi Lääne-Virumaalla tuulessa rauhallisesti aaltoilevia peltoja ja niiden värikylläistä ihailemaan. Tai minä ihailin ja kuvasin ja äijät, Kimmo ja Latte, istuivat autossa ja ihmettelivät yhteen mieheen, toisen laulun sanoin, että onko järkee vai ei.
Vaan komeita kuvia sain, varjoista ja valoista pelloilla, ukkosta lupaavista pilvistä ja sinisestä taivaankannesta. Osassa vain pieni otos minun peltosarjastani:
Että on se pelto hieno asia! Vai mitä sanotte?
6 kommenttia:
Niinpä !
Peltomaisema on mielenkiintoinen,vaihtuu valaistuksen ja vuodenajan mukaan.
Viheriöivä oras, kypsyvä sato ja vihdoin kuuraan peittyvä maa.
Aivan!
Mitä enemmän valokuvaan, sitä enemmän rakastan näitä maisemia, joissa on muutamia värejä graafisesti rajattuna, peltojen keltaa ja kultaa, taivaan suuria siivuja!
Joopa!
Minä kuvaan punahehkuisia skånelaisia valmopeltoja, keltaisena kukkivia rapsipeltoja, kypsyviä viljapeltoja ja korjattuja, sänkipeltoja....
Upeita, avaria tiloja, jotka on nähtävä koko näytön mittaisina. (mulle mahtuis isompanakin:)
Ekassa kuvassa pilvet vahvistavat kolmiulotteisuutta.
Valon ja varjon asettumista kuvaan olet tarkkaillut maisemamaalarien tapaan.
Upeita! Kuvia katsoessa voi melkein kuulla sen äänen, kun tuuli heiluttelee viljaa. Mietinkin, mikä tuosta ensimmäisestä peltokuvasta teki kaikkein hienoimman, mutta sen täytyy olla juuri tuo Marjattah:n kommentoima kolmiulotteisuus.
Kiitos myös Sylvialle, Marjattah:lle ja Suskille kommenteista.
Komeita ovat pellot ja ukkospilvet niiden päällä saavat taivaankannen elämään.
Väripintoja hain kuvissa, ja valoa ja varjoa, kuten Marjattah huomasikin.
Oma suosikkikuvani lienee tuo viimeinen, pidän sen pilvien tuomista varjoista pellon pinnalla ja väritkin miellyttävät minua suuresti.
Lähetä kommentti