Kotona kääntymässä

Elämä on viime aikoina ollut aikamoista haipakkaa. Valtakunnista toiseen reissaamista ja paluuta. Ja välissä monen moista. Ei siis ihme, että kirjoitan tätä lyhyttä juttua pieni mutta jatkuva jyskytys ohimossa.

Kävimme siis Suomessa, kuten Latte kertoikin, laittamassa Lohjan talomme myyntiin. Toivotaan että se menee kaupaksi ja vielä nopeastikin.

Suomen reissu oli lyhykäinen ja sisälsi porhaltelua Uudellamaalla linjalla Lohja-Tuusula-Helsinki. Perjantaiaamuna palasimme sitten Viroon ja jatkoimme matkaa Haapsaluun, mökillemme, Villa Vallattomaan.

Vanhan kasvihuoneen raameihin on villiviini rakentanut suojaisan pergolan

Terassin reunaman kermesmarja on venähtänyt pituutta ja leveyttä

Kermesmarja on koko lailla kummallinen kasvi

Haapsalun reissun perussyy oli kaverimme 50-vuotisjuhlat lauantaina. Mutta perjantaillekin eli saapumisiltaan riitti ohjelmaa. Haapsalussa vietettiin Valge Daamin karnevaaleja ja linnanraunioilla esitettiin aiempien vuosien tapaan spektaakkeli eli legenda Valkeasta Daamista. Sitä siis katsomaan ja kuvaamaan.

Ystävättärelläni Annella oli tänä vuonna näytelmässä Pahiksen rooli - hän oli äiti joka mieluummin kiroaa poikansa kuin näkee pojan naivan itseään alempisukuisen tytön

Ohjaajaa halataan esityksen lopuksi

Lauantai koitti sateisena - oli yksi kesän ainoita sateisia päiviä, mutta ei se kaverin puutarhajuhlia silti haitannut. Viini ja shampanja virtasivat, juttu luisti ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-na.

Vaikka Eräs uuvahtikin kesken juhlien. Kaikki jännitys oli pienelle liikaa.

Ravut saapuvat ja se Pientä Juhlijaa ihmetyttää kovasti

Iski uuvahdus

Hauskat olivat kekkerit. Kuten kekkereiden tuleekin. Kiitos vielä kerran isännälle mainioista juhlista ja monipuolisista antimista.

Tänä aamuna sitten pakattiin taas koko Hullunkurinen perhe autoon ja hurautettiin Pärnun kautta kotiin. Pärnussa sentään käytiin huitaisemassa naamaan Steffani Pizzerian Hitu Sarvoset eli lemmikkipitsamme.

Kesä jatkuu vielä Pärnussa

Ja tässä sitä nyt ollaan, väsyneinä mutta tietenkin onnellisina. Kameran 1000 kuvaa on purettu koneelle, ja tänne nopsasti napattu sieltä muutamainen räpsy. Minähän aiempien vuosien tapaan pyynnöstä kuvasin koko Valgean Daamin esityksen, mikä oli ihan oikeasti aika voimia vievää. Pimeä yö, kirkkaat spottivalot ja nopeasti liikkuvat näyttelijät on kaiken kaikkiaan haasteellinen tehtävä.

Turha on toivoa, että huomennakaan olisi lepopäivä. Ehei. Huomenaamulla jatkuu reissaus. Nyt lähdemme Rakvereen, notaarin luo. Ehkä tällä kertaa saamme tehtyä jo esisopimuksen Huvikummusta eli Võsun talosta, josta olen täälläkin kertonut.

Ei siis ihme, jos päätä hieman särkee. Mutta ehkä huomenillalla hetkeksi jo vauhti helpottaa.

Pidetään peukkuja!