Moikkis!
Meillä kävi sukulaisia! Nastaa! Ihan älyttömän nastaa! Mun lemppareita!!!
Koska Äiskä ei oikein osaa eikä jaksa kertoa vierailusta tartun minä puikkoihin. Tai siis näppäimiin.
Niin siis, meillä kävi kylässä ihan ältsin mukavia ihmisiä: Äiskän ja Iskän ja minun sukulaisia.
Nuorempana en oikein ymmärtänyt että mikä se on sellainen, sukulainen. Saati mikä se suku oikein on, se, josta niin paljon puhutaan. Suku on paras, sanotaan. Joku sanoo, suku on pahin. Jälkimmäistä lausetta en kyllä ihan ymmärrä.
Sukulaisia on karvaisia ja karvattomia ja sitten on sellaisia puolikarvaisia sukulaisia kuten setäni Aatos.
Ja nyt luettelen täyskarvaiset sukulaiseni:
Tiedän, että minun lapsuuden pesässäni oli ohellani kuusi veljeä ja siskoa, jotka lähtivät sitten kukin omille teilleen, omaa kohtaloaan toteuttamaan. Ne ovat minun verisukulaisiani. Kuten äitini Donna, joka katosi synnytyksen jälkeisen masennuksen vaivaamana maailmalle, eikä koskaan palannut. Ja Balthazer, suuri uros, joka asui pihan perällä kettingin päässä, hän oli minun isäni.
Lapsuuteni lähisukulaisiani oli myös Miisu, iso kissa, joka asui pentukopissani ja huolehti minusta ja sisaruksistani Donnan lähdettyä.
Ja sitten on ottoveljeni Rummukainen ja ottosisareni Ronja, joista Rummu asuu nykyisin Tartossa ja Ronja Taivaassa.
Siinä ovatkin karvaiset sukulaiseni.
Minulla on myös karvattomia sukulaisia, niitä joihin liityn, jotka huolehtivat minusta, ja joista minä huolehdin. Vaikka mikä tulisi!
Ensin on tietenkin Iskä ja Äiskä eli Johtokunta. Ja heillä on sitten omat sukulaisensa, ne jotka ovat heistä huolehtineet ja hoitaneet kun Iskä ja Äiskä ovat asuneet omissa pentukopeissaan. Ja huolehtineet Iskästä ja Äiskästä muissakin elämän vaikeissa käänteissä.
Olen ymmärtänyt, että juuri tästä on sukulaisuudessa kyse. Sukulaiset huolehtivat toisistaan. Välittävät ja rakastavat, vaikka mikä tulisi!
Ei sukulaisuus tarkoita vain verenperintöä, se tarkoittaa jotain isompaa, jotain joka liittää ihmiset ja koirat ja kissat toisiinsa näkymättömillä siteillä elämän alusta loppuun asti. Vaikka mikä tulisi!
Niin, minun piti kertoa minun sukulaisteni vierailusta Otepäällä.
He tulivat viikon alussa ja olivat kauemmin kuin minulla riittää tassuja laskea, mutta vähemmän kuin minulla on varpaita. Viisi päivää, sanoo Äiskä.
He olivat Aatos-setä ja Marja-täti, jotka kuulemma eivät ole verisukulaisia mutta sitä enemmän perhettä. Ja sitten oli Äiskän äiti, Mammeli, joka on ihan hirvittävän kaunis ja ihan hirvittävän kiltti.
Minä olen tavannut Mammelin aiemminkin, mutta nyt Mammeli oli hieman muuttunut. Mammelin jalat olivat käyneet huonoiksi eikä hän jaksanut oikein kävellä eikä kiivetä portaita ylös ja alas. Eikä Mammeli aina jaksanut keskittyä kaikkeen mitä me muut puuhasimme. Mutta Mammeli hymyili paljon ja aina kun menin ohitse, Mammeli paijasi minua ja sanoi että olen hyvä koira.
Aatos-sedän kanssa minulla on erikoinen suhde. Koska Aatos-setä on iso ja vahva ja Aatos-sedällä on isot kulmakarvat, minä aina vierailun aluksi hieman vierastan Aatosta. Mutta sitten Aatos-setä leikittää minua, ja sitten minä en pelkää enää yhtään:
Marja-tätiä en vierasta yhtään. Marja-täti on yksi mun lempparisukulaisistani. Hyvä kokki ja sellainen puuhakas ja hyväntuulinen. Vaikka välillä se toruukin minua, kun yritän ihan vähän vaan kokeilla rajojani ja tehdä ihan vaan vähän tuhmuuksia. Marja-täti laittaa minulle rajat, ja se tuntuu itse asiassa aika hyvältä.
Tällä porukalla me siis vietimme kuluneen viikon. Ja teimme kaikkea kivaa, kuten lähdimme uimaan.
Mammeli ei oikein jaksa uida, joten hän sai rannalle oman tuolin, josta katsella meidän ilakointia vedessä. Minun tehtäväni oli järjestää ohjelmaa, ja minähän järjestin:
Näin meillä päivät kuluivat. Välillä auringossa, välillä varjoista nauttien. Jokainen jokaisesta välittäen.
Minun Äiskällä ja Mammelilla on oma erityinen suhteensa. Olen ymmärtänyt että Mammeli on huolehtinut hyvin Äiskästä kun Äiskä oli vain pieni tyttö. Ja nyt oli Äiskän aika huolehtia Mammelista. Marja-täti puolestaan huolehti taas Äiskän jaksamisesta ja Aatos-setä huolehti kaikista. Sellaista se on perhe-elämä. Kaikki huolehtivat.
Vaikka Äiskä oli ihan hirveän onnellinen kun se tapasi pitkästä aikaan oman Mammelinsa, oli Äiskä välillä vähän surullinenkin tai huolestunut. Mammeli eli välillä niin omissa maailmoissaan ja lähti välillä vaeltamaan pihalle tietämättä minne oli menossa.
Niinpä minä ymmärsin, että koska perheen pitää pitää yhtä, asetuin vahtiin Mammelin huoneen oven ulkopuolelle koko yöksi. Siltä varalta että Mammeli haluaisi lähteä kävelylle kruununprinsessa Beatricen kanssa.
Tällaista se on perheen kanssa. Kaikki huolehtivat toisistaan. Rakastavat toisiaan. Joskus elämänkierrossa on yhden aika huolehtia toisesta. Ja kun tarpeeksi monta kertaa maapallo on kiertänyt auringon on vuorot vaihtuneet.
Tärkeintä on, että pidetään huolta. Ja rakastetaan toisiaan.
Sen olen nyt ymmärätänyt sukulaisuudesta ja sukulaisuussuhteista. Perheistä. Verisukulaisuus ei ole tärkeää. Perhe on. Perhe on parasta. Vaikka mikä tulisi!
