tiistai 13. heinäkuuta 2010

Hellepäiviä ja iltoja Meksikon malliin

Lämmintä on, aamulla mittari näytti jo +28 astetta ja päivän mittaan nousi lämpö +33 asteeseen.

Iso kivitalo alkaa jo lämmetä seinistään ja pukkaa lämpöä sisäänkin, vaikka keskikerroksessa on jatkuva läpiveto. Enää vain kellarissa on todella viileää.

Lämpö saa ihmisen veteläksi. Ajatus ei oikein kulje, ja aika menee sopivan viileän kohdan löytämisessä talosta tai pihalta. Pienikin ponnistus nostaa hien pintaan. Teksisi mieli lukea kirjaa, vaan ei jaksa. Väsyttää, mutta päiväunista ei tule mitään kuumuuden vuoksi.

Terassilla on päivällä kivetykset niin kuumat, että paljaita jalkapohjia polttelee. Illalla on parvekkeen puiset lattialaudat nekin jo lähes polttavia. Nurmikko on muuttumassa oljeksi ja kasvit nuukahtelevat kuumuudessa.

Mietin että tällaistako elämä olisi aina vaikkapa Meksikossa. Ohuita kesämekkoja, kuumia patioita. Toisaikaista vaeltelua paikasta toiseen, varjoa etsien. Saamattomuutta, vetelyyttä, mutta jollain lailla samaan aikaan letkeää välinpitämättömyyttä tekemättömistä töistä. Mañana! Huomenna ehkä on viileämpää, kyllä kaiken ehtii huomennakin tehdä.

Illat ovat helpompia, vaikka ilma on parvekkeella yhä lämmin kuin lehmän henkäys. Iltaan liittyvät myös äänet. Heinäsirkat ja hepokatit, jotka sirittelevät läpi yön jakuvaa nousevaa laskevaa äänivallia, joka hetkittäin pysähtyy kuin käskystä, alkaen heti uudelleen. Haarapääskyset tulevat hulluiksi. Ne säntäilevät yhtenä pallona taivaankannella kirahdellen mennessään. Yön tultua kuuluu metsästä helmipöllöpoikien kiljuntaa. Aika ajoin rääkäisee kettu pimenevästä yöstä. Sammakko pyrkii sisään avoimista terassinovista.

---

Latte tietää, tämä on ainoa oikea tapa viettää hellepäivää

3 kommenttia:

aimarii kirjoitti...

Laten malliin minäkin kesää vietän ja helteestä nautin.

Unknown kirjoitti...

Jos sitä läpöä voisi ottaa talteen ja säilyttä viileitä syysiltoja tai jäätäviä talvipakkasia varten...

Tiina Linkama kirjoitti...

aimarii, sääli vain että vesi viilentää vain hetkeksi.

Kersten, onpa ainakin meillä muistoja ensi talveksi. Joskin heikosti muisto enää lämmittää kun rämmitään nenä huurteessa -30c asteen pakkasissa.

Itse asiassa, me suomalaiset ja virolaiset pääsemme parhaillimmaan todistamaan 60 asteen lämpöeroja vuoden mittaan, mikä tarkemmin ajateltuna on aika huimaa!