torstai 29. heinäkuuta 2010

Peppi tahtoo Huvikumpuun

Edesmennyt rakas ystävättäreni Päivi Riikonen tapasi kutsua minua aikuisiän Peppi Pitkätossuksi. Minä tuolloin, viisitoista vuotta sitten kiusaantuneena kiemursin arvonimen alla, sillä Peppi on niin ylivoimaisen rohkea ja vahva. Minä taas koin itseni monesti epävarmaksi, ujoksi ja saamattomaksikin.

Mutta ei ollut Päivi täysin väärässäkään - olen tiennyt aina että sisälläni liikkuu virtoja, voimia, joiden ansiosta olen taipuvainen, kykeneväinen unelmointiin ja toisia virtoja, voimia, jotka saavat minut ottamaan riskejä saavuttaakseni nuo unelmat.

Muutto Viroon oli sellaista, jonka Peppikin, se aito ja oikea, olisi hyväksynyt ja jota arvostanut. Jättää kerralla kaikki tuttu ja turvallinen taakseen ja lähteä jonnekin uuteen. Aloittaa elämä yrittäjänä, vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä.

Mutta niin me teimme, minä ja Kimmo, ja nyt on siitä hypystä mennyt yli viisi vuotta. Syntyi Villa Ottilia, jatkuvasti yhä suositumpi pieni perhehotelli Otepäällä. Viidessä vuodessa on syntynyt asiakaskunta, ihmisiä jotka ovat käyneet täällä kerran, kaksi, kolme kertaa. Ryhmiä olemme saaneet mukavasti, on hiihtoporukoita, suunnistajia, on kasviharrastajia, käsityöihmisiä. On kulttuurinjanoisia ja auringonpalvojia.

Monista asiakkaista on tullut ystäviä, tai ainakin lämpimiä tuttavuuksia.

Viiteen vuoteen on mahtunut paljon iloa ja seikkailuja ja yllätyksiä. On ollut takaiskuja; kuka olisi tiennyt laman tulevan sellaisella rytinällä, mutta takaiskutkin olemme onnistuneet kääntämään voitoiksi, useimmiten.

Elämäämme tuli Latte ja siitä lähti Ronja.

Kun kaikki on hyvin, tasaista, käy Aikuisiän Peppi levottomaksi, haluaa elämäänsä jotain uutta.

Levottomuus alkaa ensin pienenä kutinana, se läikähtelee mielen pintaan ja saa ajatukset karkailemaan totuttua kauemmaksi. Onko tässä kaikki? Ja siitä se kasvaa ja kasvaa. Ja Peppi alkaa haaveilla uusista haasteista ja uusista seikkailuista.

Kesäkuun alussa annoin tänne blogiinkin vihjeitä siitä, että suuria muutoksia on suunnitteilla. Kerroin siitä kuinka kävimme Käsmun toivomuskivikasalla viemässä sinne kolme toivomusta. Nyt niistä yksi näyttää toteutuvan. Ja niille kahdelle muullekin näyttäisi kuuluvan pelkkää hyvää.

Kersten, tuo ainoa otepääläinen ystävättäreni, joka sivumennen sanottuna on pitkään asunut Suomessa, kävi luonamme kesäkuussa ja heti ensimetreillä vierailuaan nappasi minut ruuvipihteihin: "Mitä tuo kaikki vihjailu blogissa oikein oli? Oletteko te muuttamassa pois Virosta?! Nytkö te lähdette sinne Cornwalliin hotellia pitämään?!!!" Minä nauroin, että ei, niin suuresta muutoksesta ei ole kyse. Mutta olemme laajentamassa liiketoimintaamme ja muuttamassa - ainakin osa-aikaisesti - Otepäältä Pohjois-Viroon.  Jos kaikki käy hyvin.

Siinä vaiheessa oli moni asia vielä täysin auki. Ja toki on vieläkin. Mutta jotain konkreettistakin on tapahtunut.

Huomenna olemme lähdössä tekemään esisopimusta uudesta kiinteistöstä, jonne aloitamme majoitusliikkeen ajan myötä. Kyse on talosta, jonka nähtyäni tiesin sen haluavani ja paikasta, jossa tunsin viihtyväni heti ensi metreillä.

Kirjoitin tästäkin paikasta viitteellisesti, otsikolla: Võsu on my mind.

Ja kerroin paikkakunnasta, joka on herttainen, kuin luotu lomailuun, täynnä ihania pieniä huviloita, joista kauneimpaan rakastuin. Ja kerroin Käsmun ja Võsun rikkaasta kulttuurielämästä, taiteilijoista ja heidän kesänvietostaan, Käsmun musiikkijuhlista, Lahemaan kulttuurihistoriallisesti kiinnostavista kartanoista, kuten Palmse ja Sagadi.

Kerroin merestä ja sen äänestä, joka on niin tuttu ja rakas meille, jotka olemme koko lapsuutemme ja nuoruutemme eläneet meren ääressä. Ja kolme kilometriä pitkistä Võsun hiekkarannoista, niistäkin kerroin.

Pieniä vihjeitä, joihin tarttua.

Nyt ei tarvitse enää vihjailla. Sillä huomenna lähdemme Võsuun tekemään esiostosopimuksen tulevasta uudesta kodistamme, Peppi Pitkätossun Huvikummusta:











Mitä sanotte? Eikö tämä ole kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu?!!!

Talo sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä, hiekkarannalle on ehkä 150 metriä. Välissä pieni mäntymetsäkaistale, joka estää pahinta viimaa mereltä talvisin.

Talo on suuri, ja sisältää monenlaista sisällään, joka tarjoaa mahdollisuuksia vaikka mihin!

Sen ohessa on kuitenkin jo nyt neljä erillistä pientä boksia, asuntoa, joissa jokaisessa on oma keittiö, suihku + wc ja elämistilat neljälle hengelle.

Kyse tulee siis olemaan hieman erityyppisestä majoituksesta kuin mitä Villa Ottiliassa on Otepäällä.

Kaikki on vielä niin kesken, mutta huomisesta lähtien unelmat konkretisoituvat sopimustasolla.

Jos muutto Otepäälle oli iso hyppy, niin henkisesti kuin taloudellisesti, on liiketoiminnan laajentaminen Pohjois-Viroon vähintäänkin yhtä suuri riski ja hyppy taloudellisesti.

Mutta mitä tekee Peppi, hän on innoissaan. Varovainen ja innoissaan.

On aika uuden hypyn!

15 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

No tähänhän tuo edellinen otsikko sopii: 'Hellepommi'!
Vaikka pitäisihän jo tottua, että Peppi Pitkätossu yllättää. Kuvat näyttävät mielikuvitusta kiehtovan talon.
Paljon kysymyksiä herää lukijan mielessä, mutta paras seurata vain jännitystarinaa luottavaisesti :) Onnea matkaan!

Maris kirjoitti...

Oho, jännää. Seuraan mielenkiinnolla Võsu-projektin kehittymistä. Paikka on ainakin aivan loistava.

emo kirjoitti...

O-ou, täytyy varmaan ruveta suunnittelemaan Viron reissua ensi kesällekin....

Sylvia kirjoitti...

No ihan mahtavaa! Minä olen loikkinut pitkin ja poikin Gotlantia pari viikkoa niin olen ihan pihalla mitä täällä on sinä aikana tapahtunut! Että tämmöistä!
Onneksi olkoon!
Ihan se on Pepin näköinen talo! On vinkkeliä, on tornia, on jänniä kulmaksia!
Lisää kuveja kehiin sitten!

mm kirjoitti...

Katselen tätä Keskimmäisen kanssa. Voi Huvikummumpaa taloa mistään löytää!

Tiina Linkama kirjoitti...

kiitos jälleen kaikille kommentoijille!

Tultiin hetki sitten kotiin ostosmatkalta eli käytiin maksamassa varausmaksu käteisenä myyjille.

Ja liikkeellä ollaan oltu aamu 09.00 alkaen. Joten nyt väsyttää.

Kerron huomenna lisää.

emo kirjoitti...

Ja nyt vasta katsoin tarkemmin Huvikummun puutarhaa. Siinähän on selvästi paratiisin alku! Ei muuta kuin hanskat käteen...

Vaahtera-Maria kirjoitti...

Voiko enää kauniimpaa olla!!
Onnea uudelle Huvikummulle!
Olisipa ihanaa ja kiinnostavaa päästä itsekin penssilä heiluttamaan...voi teitä ONNENPEKKOJA!

(Juuri Terijoen villoista lukeneena olen aivan myyty juuri tuollaisille!)
Ja teidän Huvikumpunne näyttää kyllä ihanammalta kuin yksikään terjokelainen :)

Outi kirjoitti...

No jopas jotakin! Onnea matkaan! Entäs Ottilia?

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kaikista innostavista kommenteista!

Tämä päivä on mennyt eilisen matkan henkisistä ja fyysisistä rasituksista toipuen ja valokuvien selailuun ja valintaan, joka on nyt tehty

Alan siis kohta kirjoittaa jatko-osaa tähän tarinaan. Ja uskon että pitkä jatkokertomus tästä tuleekin ennenkuin voimme kirjoittaa tarinan loppuun: ... ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti tai The End.

Tiina Linkama kirjoitti...

Huomasin juuri että Vaahtera-Maria on liittynyt lukijoihini. Siis tervetuloa!!!

Vaahtera-Maria kirjoitti...

Juu, oli ihan pakko liittyä lukijaksesi..muistat ehkä, olin viime elokuussa sillä puutarhah... matkalla, sipulimarkkinat ja bussirikko...mutta matka oli loistava! Tämän kevään reissulle emme päässeet. Mutta vielä tapaame! :D

Tiina Linkama kirjoitti...

Vielä kommentti tuohon Vaahtera-Marian lauseeseen: olisipa kiva tulla sinne pensseliä heiluttamaan...

Nimittäin, ettei tulisi kenellekään väärää käsitystä, me teemme tämän kaupan omien voimavarojen riskillä. Olemme riskin laskeneet ja olemme sen valmiit ottamaan.

Ja kaikki apu mitä saamme, siis ihan fyysinen pensselinheilutus, olisi meille tärkeää.

Ja... kun asiaa mietin (vaikka taloa ei ole ostettu, ja vaikka mikään ei ole varmaa) tulee mieleen tällainen ajatus:

Jospa saamme kokoon oman työleirin, eli innostuneen porukan taloa putsaamaan, maalaamaan ja parantamaan.

Ja jokainen työleiriläinen saisi työstään palkkioksi yöpyä oman perheensä, seurueensa tai kaveriensa kanssa Huvikummussa maksutta.

Miltä tämä ajatus kuulostaa?

aimarii kirjoitti...

Voi, että kuullostaa mielenkiintoiselta. Kyllä minäkin sinussa Peppiä olen havaitsevinani.
Toivotan roppa kaupalla onnea tähän suunnitelmaan.

IlonaK kirjoitti...

Pakko kommentoida! Ei oo totta, tai siis on, wow! ja wau (ja hau!).
Voi ihme, mie vasta olen täällä tulossa, vielä 6 vuoden tekstit edessä, alkaa jo jännittää, että mitä kaikkea ehtii (on ehtinyt) tapahtua, kun pääsen reaaliaikaan ...