Eilinen aamu koitti yhtä kuumana ja päätä sumentavana kuin viimeiset aamut ovat tavanneet. Aurinko porotti pistävänä ja toi tullessaan pienen piinaavaan päänsäryn, jota lähdimme koko perheen voimin hävittämään Kaarnajärvelle.
Eräs nauttii. Kuten se vain osaa:
Minä liityn vesipedon ja kymmenien ärhäköiden paarmojen seuraan. Vesi on lämmintä, +28c astetta, eihän se enää edes viilennä sanottavammin:
Uinnin päätteeksi vedän vain mekon märän uimapuvun peitoksi. Ennen kuin olemme edes päässeet kotiin ovat vaatteet jo kuivuneet.
Kimmo lähtee kauppaan, minä jään kotiin. Ja huomaan miten taivaalle alkaa kerääntyä pilviä. Ilma on kuumuudesta ja sähköstä tiheä, päänsärkyni yltyy, korvissa ja poskionteloissa tuntuu olevan painetta. Ei epäilystäkään: ukkonen on lähenemässä.
Ja sitten tulevat pisarat, ensimmäiset, odotetut. Isot ihanat pisarat, yksi, kaksi, kymmenen:
Luonto ikäänkuin kokeilee miltä sade tuntuukaan pitkän kuivan kauden jälkeen. Ensin varovasti. Ja asian hyväksi todettuaan se avaa pilvet ja räväyttää maahan raivoisan vesiryöpyn, joka tanssii puuskaisessa tuulessa milloin vaakasuorassa, milloin pystysuorassa:
Sateen myötä tulevat puuskaiset tuulet, jotka kaatavat puutarhakalusteet ja painavat kasvit lakoon:
Ensimmäinen näytös on ohitse. Ilma viilenee +34C asteesta +25C asteeseen. Mutta ilma ei raikastu. Päin vastoin, kuuma ilma pakkaantuu tiheäksi trooppiseksi höyryksi, joka on raskasta kuin puuro.
Kimmo palaa kaupasta. Asiakkaamme päiväretkeltään. Odotamme seuraava näytöstä.
Kaukaisuudesta alkaa kuulua jyrähtelyä, kuin sodan jylyä. Tasaisena rintamana, kuin kaukaiselta sotatantereelta. Jylyä seuraavat uudet pilvet, jotka ovat uhkaavat:
Jylyn myötä tulevat ensimmäiset salamat, taivasta halkovat elohopeiset ritisevät karvat, jotka valaisevat pimentyneen maiseman. Minuutti minuutilta jyly lisääntyy, samoin salamat. Ukkosrintama lähestyy, ja se on iso.
Tunnin alkusoiton jälkeen alkaa varsinainen ukkossinfonia joka jylisee, jyrisee ja räiskyy. Taivas leiskuu ja jokaisen leiskauksen jälkeen järähtää taivaankansi lähes samanaikaisesti. Iso kivitalo seisoo tukevana vaikka koko maailma tuntuu tärähtelevän. Me suljemme tietokoneet ja minä yritän valokuvata salamia, ilman suurempaa onnea. Vaikka väläyksiä on tiheään, olen minä kameroineni aina väärässä kohdassa.
Seuraamme ukkosen etenemistä parvekkeelta yhdessä yhden asiakkaamme kanssa, joka kertoo rakastavansa ukkosia. Latte makaa paperinohueksi naamioituneena pimeässä makuuhuoneessa, sängyn alla. Sille ei kannatta tässä vaiheessa puhua mitään, sen on kohdattava omat pelkonsa omalla tavallaan.
Ukkosen jätettyä Otepään iskee uusi rankkasade, joka kuohuu ja kohisee ja pulputtelee mäkeä alas tehden hiekkaan uomia.
Sateen jälkeen ilma on jälleen utua täynnä, mutta se on nyt viileä, paha kuumuus, uhka on poissa.
Metsästä nousee utua:
Illan taittuessa yöksi taivas muuttuu punaiseksi, pilvet ovat lähes surrealistiset kauneudessaan:
Olemme kokeneet upean ukkossinfonian kolmessa osassa. Lattekin ryömii sängyn alta esiin, tulee parvekkeelle haistelemaan raikasta ilmaa kirsu täristen.
Ja, vaikka ehkä vain hetkellisesti, hellepäivien unissakävely on ohitse, olen taas elossa, valmis tanssimaan, ajattelemaan ja nauramaan. Nappaan Lattea tassuista ja pyörähdän keittiössä sen kanssa ympyrää musiikin tahdissa.
Huomaan, että en olekaan Meksikon Frieda, vaan ihan vaan Otepään Tiina. Ja näin on hyvä olla.
2 kommenttia:
Dramaattisia kuvia! Seurasin ukkostutkasta luonnonnäytelmän kulkua Baltiasta sisä-Suomeen. Iitssä saatiin vain rippeet, 0,5mm vettä ja kaukainen jyrähdys, tuulenpuuska, jonka jälkeen tuuli kääntyi ja tyyntyi kokonaan. Jatkan velttoilua ja sateen odotusta Mussalossa.
Sinussa taitaa piillä pieni myrskybongari ;)
Hurjahan se on rouva luonnoltaan, vaikka yrittää antaa itsestään tasapainoisen hotellinpitäjän vaikutelman :)
Eilen sinkoili pitkin parveketta ja yritti pyydystää salamoita kameralla. Harmillisen vikkeliä olivat. Pilvet ovat helpompia, ja niitä kyllä kelpasikin kuvata, sen verran hurjan näköisiä olivat.
Lähetä kommentti