Myös Viron meriakatemian hydrometeorologian opettaja Arvo Takkingin mukaan pyörremyrskyn synty nykyisissiä sääoloissa on täysin mahdollista suurten ja eri lämpötilaa olevien ilmamassojen kohdatessa. Sitä mihin kohtaan länsirannikkoa pyörremyrsky voisi iskeä, ei Arvo Takkingin mukaan ole mahdollista etukäteen ennustaa.
Onpa aikoihin eletty, pohdin kun luin uutisen otsikon. Uutista eteenpäin lukiessa selvisi, ettei kyse olisi ensimmäisestä Itämerellä esiintyneestä pyörremyrskystä. Nimittäin vuonna 1967 riehui pyörremyrsky läntisessä ja luoteisessa Virossa aiheuttaen suuria tuhoja ja kaataen isoja metsäalueita ja repien kymmenien talojen kattoja.
Arvo Takking oli kyseisenä päivänä metsällä ja hän kertoo eläinten vaistonneen lähestyvän hirmumyrskyn ensimmäisinä. "Kun pyörremyrsky läheni, tuli täydellinen hiljaisuus. Minkäänlaista tuulta ei ollut ja metsäneläinten käyttäytyminen muuttui. Peura ei pelännyt sutta ja Raplamaalla kerääntyi yhdelle metsäaukiolle kaikki metsän eläimet kokoon. Puolen tunnin kuluttua alkoi myrsky", muistelee Takking.
Pyörremyrsky kaatoi isoja metsäalueita, toi tullessaan kovan vesisateen. Tuulen nopeus oli Takkingin arvion mukaan paikoitellen 37-43 metriä sekunnissa.
--
Uutisen luettuani lueskelin netistä vielä lukijakommentteja, ja kuten tavallista, ne olivat pääsääntöisesti typeriä. Osa naureskeli uutiselle, toiset taas pitivät sitä tyypillisenä valtion pelotteluna. Joku povasi Tuomiopäivää ja joku manasi tulevaa euroa kaiken syyksi. Tiedä sitten kuinka tosissaan oli se mies, joka innolla odotti hirmumyrskyä jotta pääsisi kerrankin lainelaudalla kunnolla surffaamaan.
Elämme kuitenkin ihmeellisiä aikoja säiden puolesta. Tämä helle on kovempi ja pidempi kuin mitä täällä on koettu miesmuistiin. Varmaa on, että jollain lailla tämä helle päättyy, jos ei hirmumyrskyyn ja pyörremyrskyyn niin valtavaan ukkoseen ja rajuihin sateisiin ainakin. Sitä povatessa ei tarvitse olla sammakkoprofessori eikä meteorologi.
Ugh, olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti