perjantai 16. heinäkuuta 2010

Virolainen kultakuume

Ei voi olla totta! huudahdan kun luen päivän uutisia.

Jälleen on kolmen herran seurue käynyt kultakuumeen huumassa vierailulla helsinkiläisessä kultasepänliikkeessä. Uutisessa ei suorasanaisesti kerrota, että kyse olisi virolaisista vierailijoista, mutta ikäväkseni arvaan näin olleen, etenkin kun miehet pidätettiin (uutisen mukaan) neuvokkaan laivahenkilökunnan avulla. Voin vain arvella minne päin laiva oli suunnattu.

Ei voi olla totta! huudahdan uudestaan. Nämä uutiset kun jollain lailla alkavat kääntyä komiikan puolelle. Tai ainakin tragikomiikan.

Viimeisen kymmenen vuoden sisällä on tehty käsittämättömän monta törttöä, hölmöä, uhkarohkeaa, huimaa, idioottia ja suunniteltua tai useimmiten ei sitten niin suunniteltua iskua Helsingin Aleksanterinkadun kultasepänliikkeisiin. Iskuissa pääosaa ovat esittäneet virolaiset anti-sankarit.

Ymmärtääkseni jokainen rikos on selvitetty ja jokainen kullanonkija on istutettu kaltereiden taakse.

Ja silti, joka vuosi, näitä yritteliäitä löytyy.


Tämäkin yritteliäs tonttu unohtaa sellaisen pienen yksityiskohdan kuin valvontakamerat. Kuva Poliisin arkistosta.


Onko virolaisilla päteillä ('pätt' = virolainen sana rosmolle, hulttiolle) joku oma Helsinki by Day and Night -opaslehtinen, jossa luetellaan mielenkiintoisimmat vierailukohteet lahden tuolla puolen: Tillander, Oscar Lindroos ja  muut huippukalliit kultasepänliikkeet etunenässä?

En tiedä miten olisi poliittisesti korrekti tapa suhtautua tähän virolaiseen kultakuumeen erikoisalueeseen. Itkeä vai nauraa? Varmaa on, että virolaiset, se suurin osa kansasta, ovat itse häpeissään näistä toimeliaista yksityisyrittäjistä.

... ja kuitenkin, ja eipä unohdeta tätä:

Miestä nimeltä Aleks Lepajõe. Joka aloitti tämän Helsingin Aleksanterinkadun kultakuumeen yhdessä kumppaninsa Raivo Roosnan kanssa vuonna 1985. Ryöstö oli näyttävä ja ennen muuta ensimmäinen tulevassa pitkässä listassa vastaavia ryöstöjä. Sillä erotuksella, että Raivo Roosnan ja Aleks Lepajõen ryöstö oli törkeämpi kuin yksikään muu sitä seurannut, mukana oli mm. konekivääri, jolla ammuttiin varoituslaukauksia.

Ja näin syntyvät legendat: ryöstösaalista ei koskaan löydetty.

Lepajõe kärsi tuomionsa, pyysi anteeksi ja alkoi sitten uuden elämän ja ennen muuta uuden liikemiehen elämän uudessa ja uljaassa itsenäisessä Virossa. Lepajõesta tuli suurliikemies, ja mikä ihmeellisintä, ihailtu julkkis ja  televisiotähti, jonka ohjelma Täna Õhtul, Alex Lepajõe -show rikkoi pitkään katsojaennätyksiä. Mieshän oli suorastaan esikuva monelle uutta ja parempaa elämää tavoittelevalle!

Uskoisin, että tällainen ei olisi Suomessa mahdollista. Voin tietenkin olla väärässäkin.

Epäilen silti että esimerkiksi YLE olisi ollut valmis aloittamaan raflaavaa talk show'ta: Illat Volvo Markkasen kanssa, vaikka Volvo ei koskaan käyttänytkään aseita tai väkivaltaa ryöstöissään.

Joku roti se olla pitää.

Ja jos olisin herra tai rouva Tillander tai Lindroos Aleksanterinkadulla, sulkisin oveni entistä tiukempaan ja kohottaisin vakuutusmaksujani. Ja jos olisin herra tai rouva Vakuutusvirkailija, olisin varpaillani.

Sillä kultakuume on kova kuume. Se vei aikanaan epätoivoisia onnenonkijoita Amerikan Klondykeen. Samalla tavalle se houkutteli monta unelmoijaa Suomen Lappiin, joista jotkut saavuttivat unelmansa, useimmat kohtasivat vain kurjuutta ja pettymyksiä.

Ja sama kullanhohto näyttää yhä tuovan Viro-Suomi -lauttalinjoilla kullan kiillon sumentamia onnenonkijoita Helsingin Aleksanterinkadulle.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Sillä erotuksella, että Raivo Roosnan ja Aleks Lepajõen ryöstö oli törkeämpi kuin yksikään muu sitä seurannut, mukana oli mm. konekivääri, jolla ammuttiin varoituslaukauksia."

Ase oli kylläkin konepistooli, muistaakseni vieläpä Suomi-konepistooli. :)

Yki