Ja näin se suunnilleen meni.
Nostettiin rahaa tukku Otepään pankista ja tungettiin seteliniput kunnon mafiosotyyliin kirjekuoriin. Ja kirjekuoret minun rantakassiini. Ja sitten huristettiin Otepäältä lähelle Rakverea, tarkemmin sanottuna Mädapean kartanoon, jonka omistajat myyvät Huvikumpua.
Olimme tehneet pientä salapoliisityötä netissä, joten emme olleet täysin äimistyneet näkemästämme. Mädapea on siis kartano Lahemaalla. Ja perhe, joka nyt isännöi kartanoa asui aikanaan Huvikummussa. Nyt kartano vie heidän aikansa ja ilmeisesti melko hyvin rahatkin - kartanon ylläpito ei ole ihan halpaa puuhaa - ja oli aika pistää Huvikumpu myyntiin. Aikanaan asuivat siellä 7 vuotta.
Kartanon frouva odottelikin meitä jo kuistilla saapuvaksi. Ja sitten sisään kauppoja tekemään.
Mädapean kartano edestä
Paikalle saapui myös kiinteistövälittäjä, joka edusti vanhaa ja tunnettua firmaa ja vaikutti ja vaikuttaa kunnon mieheltä. Tarkalta ja asialliselta ja puolueettomalta. Hänen intresseihinsä kuuluu se, että kauppa tehdään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja kukaan ei tunne tulevansa proseduurissa kaltoin kohdelluksi.
Silti, tunnelma oli jännittynyt, kuten se tapaa näissä tilaisuuksissa olla. On myyjä, on ostaja ja on kauppakohde. Myyjä vaikuttaa itsevarmalta, ostaja yrittää olla olematta liian innokas, ja välittäjä toimii siinä sähköisessä tunnelmassa välimiehenä.
Silti, tunnelma oli jännittynyt, kuten se tapaa näissä tilaisuuksissa olla. On myyjä, on ostaja ja on kauppakohde. Myyjä vaikuttaa itsevarmalta, ostaja yrittää olla olematta liian innokas, ja välittäjä toimii siinä sähköisessä tunnelmassa välimiehenä.
Tunnelmaan vaikutti myös Mädapean kartanon ruokasali, joka oli kartanosalien tapaan imponoiva.
Tämän pöydän ääressä sitä sitten keskusteltiin talokaupoista
Yritän maalata teille kuvaa tilanteesta. Rouva kartanonrouva oli pukeutunut putkilomekkoon ja korkokenkiin. Minä ikiaikaisiin kolmen vartin housuihin ja elämää nähneeseen t-paitaan ja lenkkareihin sekä virkattuun rantakassiin, joka näkyy kuvassa tuolilla.
Rouva tarjoaa kahvia ja itse leipomiaan muffinseja itsemaalatuista posliinikupeista. Juodaan hetki kahvia ja jutellaan ensin niitä näitä.
Mitä tulee meidän habitukseemme contra kartanonrouvan, ei se minua häirinnyt. Kuumana päivänä matkalainen pukeutuu mukavasti. Sitä paitsi, minulla oli matkassa jotain, josta rouva kartanonrouvakin oli kiinnostunut. Rantakassini ja sen sisältö.
Varausmaksu
Kävimme sitten läpi ostoaiesopimusta. Ja joitain yllätyksiäkin ilmeni mm. ostokohteen nykyisissä omistussuhteissa, ja välittäjä lupasi selvitellä asioita ennen seuraavaa tapaamistamme, joka tapahtuu sitten notaarin luona. Kaikki yllätykset hermostuttavat kaltaistani pientä ihmistä, sillä pieni ihminen ei pidä yllätyksistä näin isoissa asioissa. Mutta tällä hetkellä kuitenkin uskoisin tilanteen kaupan osalta olevan jotakuinkin kunnossa. Mutta matkassa on vielä teoreettinen mahdollisuus ikäviin yllätyksiin. Ennenkuin lopullinen kauppakirja on tehty ja viimeiset rahat vaihtaneet omistajaa. Tarina siis jatkuu.
Keskustelujen päätteeksi jokainen läsnäolija kuitenkin vetäisi nimet papereihin ja virallinen osuus tästä tilaisuudesta oli ohi. Oli vuoro epävirallisen osion, johon kuului Mädapean kartanon esittely, joka oli vähintäänkin mielenkiintoinen.
Kartanon kunnostus ja sisustus ovat rouvan käsialaa. Tyylilajia ei ole, paitsi ehkä kirjavuus. Rouva itse alleviivasikin sitä, ettei hänen kartanonsa ole museo, vaan hänen perheensä koti. Ja siksi hän on valinnut sinne huonekalut, tapetit, taulut ja koriste-esineet oman makunsa mukaan, ei sen mukaan, mitä virolaisesta perinnekartanosta saattaisi odottaa. Kartanoon voivat kuitenkin tutustua ulkopuolisetkin niin halutessaan.
Kartanon kellarikerroksessa oli monenlaista näyttelyä. Oli huone täynnä kravatteja, huone täynnä nalleja ja huone täynnä nukkeja. Yhdessä tilassa on Rakveren teatterin lastennäytelmien rekvisiitasta tehty näyttely ja yhteen tilaan rakennettu viinikellari. Hevosaiheisessa huoneessa oli satuloita ja riimuja ja päitsiä.
Hevosaiheisen huoneen näyttelyesineitä
Nallea on siinä monenmoista
.
Viinikellari
Mielenkiintoisin nähtävyys kartanossa oli kuitenkin mielestäni suurta salia ja yläkerran päätyä kiertävä näyttely, joka koostui Eesti Ekspressin pilapiirtäjän ja loistavan karikatyyrien taitajan Aivar Johansonin töistä. Kuvat näyttelyssä ovat valokopioita, mutta kartanonrouva pyrkii keräämään valokopioihinsa allekirjoitukset asianomaisilta. Ja moni olikin kuvansa signeeranut.
Näitä kuvia olisi voinut jäädä katselemaan pidempäänkin. Olisi samalla ollut hyvä oppitunti Viron tunnetuimpiin kasvoihin:
Ja löytyihän joukosta tuttujakin kasvoja
Kiertelimme siis kartanoa pitkän tovin ja teimme vielä opastetun kiertokävelyn kartanon puistossa ja pihalla. Ja sitten kiitimme emäntää vieraanvaraisuudesta ja lähdimme rantakassi huomattavasti keveämpänä kohti Võsua ja Käsmua. Eli tulevia asuinsijojamme
Mutta siitä kaikesta toisessa postauksessa lisää! Tarina jatkuu!
4 kommenttia:
Kuulostaa ihmeelliseltä tuo käteisellä maksaminen näin isoissa kaupoissa. Onko se ihan tavallista virolaisessa kiinteistökaupassa?
Maris, seuraa mielenkiinnolla Huvikummun tarinaa.
Ei se taida olla kovinkaan tavallista. Mutta tämä kaupantekokaan ei mene ihan tavallisten tapojen mukaan, mikä minua hieman hermostuttaakin.
Rouva kartanonrouvalla oli mitä ilmeisimmin tulipalokiire omien finanssipoliittisten asioidensa kanssa ja siksi hän oli valmis tuomaan kauppahintaa rutkasti alas - ja me lupasimme toimittaa rahat nopeasti perille.
Olisimme voineet laittaa rahat tilillekin, mutta emme olisi saanut niistä mitään kuittausta. Eli siksi lähdimme paikan päällä henk.koht.
Olipas jännää kurkistaa kartanoon. Erikoista. Missähän käytössä tuo tarpeettomaksi jäänyt Huvikumpu on ollut? Viehättävältä vaikuttaa.
Huvikumpu toimi perheen asuntona seitsemän vuotta, ennenkuin päättivät hankkia itselleen oman kartanon, jonka ovat kunnostaneet ja jossa nyt asuvat.
Huvikumpu on sitten ollut lomalaisten käytössä ja talvet tyhjillään pari vuotta.
Ja nyt se sitten pantiin myyntiin.
Lähetä kommentti