Viime lauantaina, eli syntymäpäivänäni teimme retken Lahemaalle ja Suomenlahden rannalle. Kiertelimme ja katselimme kartanoita, mistä jo aiemmin kerroinkin. Juttua kartanokierroksesta voi lukea myös klikkaamalla tästä.
Matkamme pääkohde ei silti ollut kartanot vaan Käsmun kapteenikylä Suomenlahden rannalla.
Käsmu on monin tavoin mielenkiintoinen paikka, se on vanha suomalais-ruotsalais-virolainen perinteinen merikapteenien kylä, joka nykyisin on perin eläväinen paikka. Sen komeat villat ovat uusittu vimosen päälle ja vanhojen kapteenien villojen viereen on rakennettu toinen toistaan komeampia pytinkejä. -- Jopa liiankin komeita, minun askeettiseen makuuni. Käsmussa ei haise vain merituuli, vaan myös raha.
Silti, Käsmu on tutustumisen arvoinen paikka, jota voin lämpimästi suositella. Siellä pidetään kesäisin monenmoisia musiikkifestivaaleja. Kesäkuussa oli yksi monipäiväinen musiikkifestari ja elokuussa on tulossa toiset kolmepäiväiset laulujuhlat eli Viru Folk-musafestarit.
Käsmun historiasta voi lukea englanninkielellä vaikkapa tästä.
Kuten sanoin, Käsmu on puurakentamisesta ja merenkäynnistä kiinnostuneille mielenkiintoinen kohde. Mutta se ei ole se syy miksi halusin sinne syntymäpäivänäni mennä. Syy on tämä:
Paljon toiveita yhdessä keossa
Sanotaan, että joka tähän kivikasaan lisää kiven ja tekee samalla toiveen, saa toivomansa.
Kävimme Käsmussa vuonna 2002 ja silloin asetin kasaan kiven ja sen mukana toiveen, joka toteutui moninkertaisesti. Olen siis testannut kivikasan: toimii!
Nyt teimme uuden matkan kiville ja minulla oli matkassani kolme toivomusta ja sen mukaisesti kolme kiveä. Heitin ne yksitellen kekoon yrittäen tavoittaa kasan korkeinta huippua, näin kivet ikäänkuin toimivat paremmin, olin päätellyt.
Eräs seurasi toimitusta herkeämättömänä. Se oli pienessä päässään päätellyt, että tämä oli uusi jännä leikki. Kivikasa lieni sen käsitys koirien Juku-Juku- ja Vemppu-Temppu -maasta. Kun viimeinen kivi oli heitetty se säntäsi kuin ohjus kivikasaan kiviä etsimään. Minä kiljuin kasan juurella: "Latte alas! Latte EI! Irti mun toivomuksista!" ja Kimmo yritti nykiä innokasta eläintä alas keolta. Ja minä mielessäni huokailin: tähänkö minun toiveeni ja tulevaisuudensuunnitelmani nyt kaatuivat!
Saatiin poika lopulta kivikasalta alas ja toivomukseni jäivät sinne muhimaan. Nyt jäädään vaan toiveikkaana odottelemaan että milloin nalli napsahtaa, kuten Kummelien arvontalaulussa lauletaan!
Muutama sana vielä Käsmusta.
Vana-Jürin niemenkärki, sen kuuluisat kivikylvöt ja sen rantaviiva ovat jollain tavalla äärimmäisen rauhoittavia. Sen huomasimme jo vuonna 2002. Jo silloin mielessä kävi, että näitä maisemia haluaisin maalata, ja sama ajatus kävi taas mielessä.
Valitettavasti minulla oli mukanani vain pieni pokkarini, jolla ei samalla tavoin saa vangituksi Käsmun niemenkärjen maisemia. Mutta tässä pientä viitettä siitä miten hienoa Käsmun Vana-Jürin niemessä on:
Vana-Jürin niemenkärkeä
Koko perhe nautti siis rantaelämästä, myös Eräs. Kun se oli saatu sabotoimasta minun toivomuksiani, heittäytyi se uusiin toimiin ja alkoi nauttia vesileikeistä täysin rinnoin:
Eräs haluaa ryhtyä vesikoiraksi
Edellisellä käynnillämme Käsmussa, tuona ensimmäisenä yhteisenä kesänämme vuonna 2002, puhuimme että tänne palaamme vielä joskus toiste. Sovimme, että jos ei muuten, niin 10 vuoden kuluttua uusimaan toiveemme.
Otimme nyt hieman varaslähtöä, mutta haitanneeko tuo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti