Maanteiden kauppamiehet

On taas se aika vuodesta, jolloin maanteiden reunamille ilmestyy erilaisia kauppamiehiä. Kenellä on oma pieni myyntipöytä mukanaan, kenellä vain auton takakontti auki ja kauppatavarat siellä tarjolla. Myyntiartikkelit selviävät pahville riipustetuista kylteistä. Tällä hetkellä myynnissä on uutta perunaa ja mansikoita.

Muistan kuinka aluksi nämä takakonttikauppiaat tuntuivat jollain lailla oudoilta. En muista sellaista Suomessa nähneeni, mutta se taas voi johtua vain ihan siitä, että en kaupunkilaisena ole paljoakaan maaseuduilla ajellut. Kaupunkilaisena sitä oli tottunut että mennään kasvottomaan markettiin ja valitaan kenenkään kontaktia ottamatta hyllyltä tarvitsemansa tavara, jossa on tuotemerkinnät ja parasta ennen päivä ja maahantuojamaa tarraan painettuna.

Nyt tienvarsikauppiaihin on tottunut ja mielenkiinnolla katselee mitä kenenkin kyltissä lukee ja mitä milloinkin on tarjolla.  Ja mielellään pysähtyy tekemään ostoksia tietäen että saa varmasti tuoretta tavaraa ja suoraan viljelijältä. Ja kuinka mukavaa on vaihtaa vielä muutama sana viljelijän kanssa.

Eilen Kimmo kävi Elvassa viemässä tyhjiä pulloja pois - me emme vieläkään palauta tyhjiä pullojamme Otepäällä, kuten aiemmin kerroin - ja kotimatkalla hän näki kolme pientä lasta tien varrella pienen myyntitiskin äärellä. Myyntipöydällä kaksi pientä koria. Yksi lapsista nostaa toiveikkaasti lappua ilmaan: kukeseene eli kanttarelleja.

Kimmo pysähtyy kauppaa tekemään. Lapset ovat iältään ehkä 13 vuotta, 11 vuotta ja 7 vuotta. Ulkonäöstä päätellen sisaruksia. Ja he ovat innokkaan ujoja tekemään kauppaa. Vanhemmat sisarukset ovat vakavia mutta nuorin ei voi pidätellä intoaan ja nauraa kuin Naantalin aurinko. Ilmeisesti pienet korit eivät ole montaa ostajaa paikalle houkutelleet.

Kaupat syntyvät ja kori vaihtaa omistajaansa 30 kruunulla, joka on oikeasti aika korkea hinta. Mutta Kimmon mielestä kauppatapahtuma oli itsessään viehättävä ja hän mietti miten tärkeää se lapsille oli. Ja nämä olivat ensimmäiset kanttarellit tältä kesältä. Pieniä vauvojahan sienet olivat, mutta voissa paistettuina ja sipulilla ja kermalla höystettynä erinomaisen hyviä.

Kaikkein ihaninta koko ostoksissa on kuitenkin sienien myyntikori! Mietin miten taitavasti pienet kätöset ovat koria tehneet, millaisin toivein mainoslehtisestä leikanneet pärekoriinsa liuskoja.

Siis, kun ajatte Viron maaseudulla ja näette mansikka- tai vadelma- tai sipuli- tai suolakurkkukauppiaita tien poskessa, älkää epäröikö pysähtyä. Kyse ei ole maantierosvoista, vaan pienviljelijöistä, jotka yrittävät saada kaupaksi oman puutarhansa antimia. Saatte mukaanne luultavasti parhaat ja tuoreimmat marjat tai vihannekset, ainakin raikkaammat kuin supermarkettien hyllyiltä.