lauantai 26. kesäkuuta 2010

Maanteiden kauppamiehet

On taas se aika vuodesta, jolloin maanteiden reunamille ilmestyy erilaisia kauppamiehiä. Kenellä on oma pieni myyntipöytä mukanaan, kenellä vain auton takakontti auki ja kauppatavarat siellä tarjolla. Myyntiartikkelit selviävät pahville riipustetuista kylteistä. Tällä hetkellä myynnissä on uutta perunaa ja mansikoita.

Muistan kuinka aluksi nämä takakonttikauppiaat tuntuivat jollain lailla oudoilta. En muista sellaista Suomessa nähneeni, mutta se taas voi johtua vain ihan siitä, että en kaupunkilaisena ole paljoakaan maaseuduilla ajellut. Kaupunkilaisena sitä oli tottunut että mennään kasvottomaan markettiin ja valitaan kenenkään kontaktia ottamatta hyllyltä tarvitsemansa tavara, jossa on tuotemerkinnät ja parasta ennen päivä ja maahantuojamaa tarraan painettuna.

Nyt tienvarsikauppiaihin on tottunut ja mielenkiinnolla katselee mitä kenenkin kyltissä lukee ja mitä milloinkin on tarjolla.  Ja mielellään pysähtyy tekemään ostoksia tietäen että saa varmasti tuoretta tavaraa ja suoraan viljelijältä. Ja kuinka mukavaa on vaihtaa vielä muutama sana viljelijän kanssa.

Eilen Kimmo kävi Elvassa viemässä tyhjiä pulloja pois - me emme vieläkään palauta tyhjiä pullojamme Otepäällä, kuten aiemmin kerroin - ja kotimatkalla hän näki kolme pientä lasta tien varrella pienen myyntitiskin äärellä. Myyntipöydällä kaksi pientä koria. Yksi lapsista nostaa toiveikkaasti lappua ilmaan: kukeseene eli kanttarelleja.

Kimmo pysähtyy kauppaa tekemään. Lapset ovat iältään ehkä 13 vuotta, 11 vuotta ja 7 vuotta. Ulkonäöstä päätellen sisaruksia. Ja he ovat innokkaan ujoja tekemään kauppaa. Vanhemmat sisarukset ovat vakavia mutta nuorin ei voi pidätellä intoaan ja nauraa kuin Naantalin aurinko. Ilmeisesti pienet korit eivät ole montaa ostajaa paikalle houkutelleet.

Kaupat syntyvät ja kori vaihtaa omistajaansa 30 kruunulla, joka on oikeasti aika korkea hinta. Mutta Kimmon mielestä kauppatapahtuma oli itsessään viehättävä ja hän mietti miten tärkeää se lapsille oli. Ja nämä olivat ensimmäiset kanttarellit tältä kesältä. Pieniä vauvojahan sienet olivat, mutta voissa paistettuina ja sipulilla ja kermalla höystettynä erinomaisen hyviä.

Kaikkein ihaninta koko ostoksissa on kuitenkin sienien myyntikori! Mietin miten taitavasti pienet kätöset ovat koria tehneet, millaisin toivein mainoslehtisestä leikanneet pärekoriinsa liuskoja.





Siis, kun ajatte Viron maaseudulla ja näette mansikka- tai vadelma- tai sipuli- tai suolakurkkukauppiaita tien poskessa, älkää epäröikö pysähtyä. Kyse ei ole maantierosvoista, vaan pienviljelijöistä, jotka yrittävät saada kaupaksi oman puutarhansa antimia. Saatte mukaanne luultavasti parhaat ja tuoreimmat marjat tai vihannekset, ainakin raikkaammat kuin supermarkettien hyllyiltä.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Liikuttavaa!! Sekä pienet kauppiaat että sienen naperot ja kori! Onneksi Kimmo teki kaupat!!

Herkkuhetkiä

Jussi

Tapsu kirjoitti...

Hyvää Juhannuksen jatkoa! Eikös tuo korin hinta ole 2euroa?, mielestäni halpa hinta kanttarelleistä ja kori vielä kaupanpäälle!

Crane kirjoitti...

Oi, kantarelleja jo nyt!
Täällä puhutaan paljon lähiruoasta, mutta näillä leveysasteilla tavoitettavuus ei ole ihan helppoa!

Teillä siellä Juhannus onkin oikealla paikallaan...mitenhän sen saisi meillekin!

sanaton kirjoitti...

Ihana kori ja varmasti makoisia kantarelleja! :)

Silmiin pisti itseäni ärsyttävä kirjoitusvirhe. Yhdysviivalla kirjoitetaan 13-vuotias, mutta 13 vuotta erikseen ilman viivaa. Muutoin blogiasi on ilo lukea!

Lämpimiä päiviä Otepäälle!

Veikko Järvinen kirjoitti...

jo vain...

Erinomaisen edullinen ostos. Olisiko noin kolmannes suomen hinnasta. Käsityönä tehty kori vielä kaupanpäälle. Se käy sitten vaikka saunan sytykkeeksi.

Tiina Linkama kirjoitti...

Jussi, minustakin kori ja kauppiaat olivat herttaiset.

Tapsu - oikeassa olet. Sitä paitsi pienelle korille ei olemassa hintaa.

Crane - Suomessa asuessani en todellakaan saanut mitään tuntumaa lähiruokaan. Marketeissa kävin.

Sanaton - kustannustoimittajani ei lukenut juttuani läpi (mieheni usein korjaa kaikkein karkeimmat virheeni, minä kun paukutan näitä juttuja aika vauhdilla ja pilkku lentää lennokkaasti mitä kummallisimpiin paikkoihin, puhumattakaan possessiivisuffiksikielteisyydestäni, mutta nyt on virhe korjattu :)

Kiva jos blogi kiinnostaa myös äidinkielenopettajaa, täytyykin jatkossa olla hieman tarkempi kongruenssien ja muiden arkkivirheideni kanssa.

Tiina Linkama kirjoitti...

Veikko J - eihän noi ihanaa koria voi sytykkeenä käyttää! (Itse asiassa ajattelin, että voisin yrittää tutkia miten se on tehty, ja harjoitella samanlaista. Tai sitten lähetän sen blogisti Vallaton Mummelille, joka on taitava käsistään ja taittelee risusta linnun ja paperista vaikka mitä muuta.)

Sylvia kirjoitti...

Kiva kori, tuommoisen ohjeet voisit panna esille!! Ja kiva kun ostitte!
Meillä on tämä "lähikauppailmiö" oikein tavallista. Joka paikassa on mansikkakauppiaita, pottuja ja muuta jussinmuonaa myydään tien varressa olevilla kylteillä "Gårdsbutik" ja joissa luetellaan mitä on myytävänä. Ja useinkaan pienemmissä paikoissa ei edes ole maajussin väkeä itse siellä sitten, vaan tavarat on laitettu sievästi vaikka navetan eteen pikku pöydälle ja siinä on sitten kassalipas johon voi maksaa. Eikä kukaan kuvittelisikaan maksamatta lähteä ajamaan!