H2O-näyttely Haapsalussa

Viime päivinä olen kirjoitellut monenmoista Haapsalun retkestä, mutta itse valokuvanäyttelystä en ole kertonut sen enempää.

Siis olkoon viimeinen kirjoitus Haapsalu-viikosta omistettu pääasialle, eli valokuvanäyttelylle, jonka vuoksi Haapsaluun lähdin.

Näyttely oli siis nimeltään H2O ja nimensä mukaisesti sisälsi vesiaiheisia kuvia Viron joista, järvistä ja meristä. Kuvat valitsin niin, että ne kattoivat melko hyvin koko valtion reunasta reunaan. Ja yhtenä näyttelyn osana oli  Viron kartta, josta pystyi tarkistamaan missä kukin vesiaihio tarkalleen sijaitsee. Sitä kiitettiin.

Pystyttäminen tehtiin aika vauhdilla, minä ja Anne pyörimme hetken Kimmon ja Aatoksen jaloissa, kunnes totesimme, ettei meistä ole apua ja annoimme miesten hoitaa homman:

Muutaman tunnin puuhastelun jälkeen alkoi syntyä valmista:

Sitten olikin odottelua ennen varsinaisia avajaisia. Kimmo hoiteli sähköposteja ja Aatos ihmetteli Viron karttaa:

Avajaiset alkoivat klo 18.00 ja paikalle tuli tuttuja kasvoja yllättävänkin monta, mikä tietenkin ilahdutti. Sitten kaadettiin shampanjaa ja pidettiin puheita (minä) ja ihmeteltiin töitä.

Paikalle saapui myös Lääne Elu -sanomalehden kuvaaja, joka oli, miten sen nyt sanoisin, mielenkiintoinen tapaus.

Mies on pitkän linjan kuvaaja, eikä unohtanut sitä kertoa. Hän luennoi minulle mm. horisontista ja sen sijainnista kuvassa, kultaisesta leikkauksesta ja parista muustakin valokuvauksen perusasiasta, esitteli omaa huippukallista kameraansa ja totesi lopuksi, että näyttely olisi ollut parempi, jos olisin valinnut vain Haapsalu-aiheisia kuvia. Minä nyökyttelin vaitonaisena, vaikka hetkittäin tuntui aika tuskalliselta. En ole kovin hyvä ottamaan vastaan kritiikkiä, se täytyy myöntää. Mutta toisaalta, ehkä kuitenkin osaan ihan itse asemoida horisontin kuvassa juuri sinne minne tahdon. 

Olin kuitenkin hyvin kiltti, purin huulta ja samalla hymyilin kuin Irvikissa, toivoen että ehkäpä Lääne Elussa vielä minutkin noteerataan. Mutta turhaan toivoin. En ylittänyt uutiskynnystä.

Tässä me nyt kuitenkin seistään rinnakkain: opettaja ja vastahakoinen opetuslapsi:

Alla olevassa kuvassa, jossa Marja ja Anne tutkivat pieniä korttejani, näkyy myös Lääne Elun kuvaajan kamera, jonka ihan mielelläni olisin ottanut itselleni. Varsinkin kun oma vaatimaton kanuunani on taas alkanut reistailla.

Mutta kaiken kaikkiaan mukavat avajaiset. Toivotaan että ne tuottaisivat tilauksia Ottilia Visionsiin, eli kuvamyyntigalleriaani netissä.

Ja sen tiedän, että jos kukaan muu ei kuvia katselisikaan pitkään ja hartaasti, niin ainakin Laine Spa -hotellin respantytöt. He nauroivat että osaavat jo ulkoa aulan ainoa suuren taulun (josta näkyy vain pieni keltainen viiva oikeassa reunassa), jota katsovat päivät pitkät, joten vaihtelu virkistää!