Kartanokierroksella Lääne-Virumaalla

Koittaa jälleen päivä uus. Ja näin on eilen saatettu Victoria avioliiton satamaan Ruotsissa ja Tiina vanhentunut vuodella Virossa, ainakin papereilla.

Toivon että Vickanilla oli hyvä päivä, minulla ainakin oli!

Päivän kunniaksi lähdimme kartanokierrokselle Pohjois-Viroon, tarkemmin sanottuna Lääne-Virumaalle ja Lahemaalle, joka on kuuluisia lukuisista komeista pytingeistään. Matkalla sitten ihmettelimme useampaakin mahtavaa moisiota.

Kamerani, tuo minulle rakas järkkärini, oli huollossa, joten räpsin kuvia sitten pokkari-Ixuksella, mikä tuntui sivumennen sanottuna aika hölmöltä hommalta. Se paras tatsi puuttui kuvauksesta, ja taitaa puuttua kuvistakin.

Tässä kuitenkin muutamainen kartano matkamme varrelta:

Annikveren kartano - saksaksi Annigfer

Kartanoa kunnostetaan ja se on myynnissä

Tapasimme kartanon pihalla sen nykyisen omistajan, joka kutsui meidät kotiinsa, sievään sivurakennkukseen ja esitteli meille korjauksen alla olevaa kartanoa. Hetken jo leikimme ajatuksella, että entäpä jos ryhtyisimma kartanonrouvaksi ja -herraksi, mutta lompakko parahteli takataskussa siihen malliin, että hylkäsimme ajatuksen.

Vaikka kartano on komea ja korjattu ulkoa, on sen korjaus sisältä vielä alkutekijöissään ja veisi aivan kohtuuttomasti kapitaalia. Ei tullut siis Tiinasta kartanonrouvaa.

Tässä kuitenkin hieman tietoa Annikveresta, luntattu Viron kartanoita esittelevästä portaalista:

Ensimmäiset merkinnät Annikveren kartanosta ovat vuodelta 1445. Ennen kartanoiden palauttamista valtiolle vuonna 1919 kuului kartano von Nottbeckien suvulle. Viimeinen omistaja oli  Berthold von Nottbeck.

Matka jatkuu ja lähellä Annikverea sijaitsee yksi Viron kuuluisimmista korjatuista kartanoista: Sagadi

Sagadin kartano - saksaksi Saggad

Kartano on täysin korjattu ja on nykyisin turistien suosima matkailukohde

Sagadin historia on pitkä, alkaen vuodesta 1469 jolloin se kuului Von Risbiter -suvulle. Vuonna 1684 se siirtyi von Fockeille, ja vuonna 1750 rakennutti Ernst von  Fock yksikerroksisen rokokoo-tyylisen päärakennuksen, jonka rakentamisesta vastasi tallinnalainen rakennusmestari Johann NicolausVogel.

1793-95 lisäsi Gideon Ernst von Fock päärakennuken pituutta ja samalla se sai myöhäisbarokkisen ilmeen. Samaan aikaan rakennettiin suuret sivurakennukset, jotka tänä päivänä toimivat hotelli- ja ravintolatiloina:

Vuodesta 1919 lähtien, sen jälkeen kun kartano siirrettiin valtion omistukseen, toimi se kouluna aina vuoteen 1974. Vuonna 1977 alkoi suuri restaurointityö, joka saatiin pääosin valmiiksi 1980-luvun lopussa.

Lähellä Sagadia sijaitsee myös kaksi muuta kuuluisaa ja täysin entisöityä kartanoa. Palmse lienee niistä se kuuluisampi.

Palmse - saksaksi Palms

Palmse lienee Viron tunnetuin ja komein kartano

Palmsenkin historia on pitkä ja alkaa jo keskiajalta, jolloin tiedetään sen kuuluneen Tallinnan sisterssiläiselle Mikaelin nunnaluostarille. Myöhemmin kartano siirtyi von der Pahlen suvulle.

Kaksikerroksinen barokkityyliin rakennettu päärakennus valmistui 1697, mutta se tuhoutui Suuressa Pohjansodassa. Nykyisen ilmeensä kartano on saanut 1782-85 ja on arkkitehti Johann Christian Mohrin käsialaa.

Kartano korjattiin 1970- ja 1980 -luvuilla täydellisesti, ja se on osa Lahemaan kansallispuistoa ja sen omistaa Virumaan museot.

Palmsen viehätys ei perustu vain sen komeaan päärakennukseen. Koko kartanokompleksiin kuuluu suuri joukko sivurakennuksia sekä upea kartanonpuisto lampineen ja huvimajoineen.

Kartanon mailla toimii myös hotelli-ravintola ja sen läheisyydessä on useita kievareita:

Me kävimme aikanaan Kimmon kanssa Palmsessa vuonna 2002, jolloin päärakennusta vielä korjattiin, eikä sinne päässyt. Kiertelimme silloin kartanon maita ja mantuja ja huokailimme menneen maailman tunnelmaa. En muista maksoiko sinne silloin sisään. Nyt kartano on selkeästi matkailunähtävyys ja sisäänpääsyliputkin ovat melko hintavat: 75 kruunua.

Jätimme siis tällä kertaa Palmsen kartanon kiertelyn sikseen ja jatkoimme seuraavaan kohteeseen.

Vihula - saksaksi Viol

Country-club -hotelli sijaitsee Vihulan barokkityylisessä vanhassa kartanossa

Vihulan kartano poikkeaa Palmsesta ja Sagadista siinä, että se ei ole museokäytössä, vaan toimii, kuten se itse mainostaa, country club -tyyppisenä luksushotellina. Nytkin näytti kartanolla olevan kekkerit, joten tyydyimme vain kiertelemään vaivihkaa kartanon mailla.

Hienohan se oli, sivurakennuksiakin oli vaikka kuinka monta, joista osa ravintoloita.  Ja kerrottiinpa kylteissä kartanossa toimivan myös eko-spa -hotelli.

Ja lyhyesti Vihulan historiaa. Kartano mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1501, jolloin se kuului von Lode -suvulle. Sen jälkeen sitä ovat asuttaneet niin von Helffreich- kuin von Schubert  -suvut. Päärakennus valmistui 1880-luvulla.

Tässä näitä pamppisia Lahemaan kartanoita.

Matkan varrelle sattui myös muutamainen hieman vähemmän kruusattu kartano, joiden pihalla kävimme myös pyörähtämässä.

Lasila - saks. Lassila

Lasilan kartanon historia alkaa 1600-luvulla, jolloin se erotettiin Vohnja-kartanon maista. 1900-luvulla asui kartanossa von Baerien perhekunta ja virolainen biologi, tuo kahden kruunun setelissäkin esiintyvä Karl Ernst von Baer, vietti siellä osan lapsuudestaan.

Välillä kartano kuului von Ungern-Sternbergeille ja von Rentelneille. Viimeinen kartanonherra ennen vuoden 1919 kartanoiden lunastamista valtiolle oli Ernst von Renteln.

Neeruti - saksaksi Buxhoewden

Neerutin kartano sijaitsee Kadrinan lähellä, eikä sinne ole minkäänlaista opastusta. Satuimme vain huomaamaan puiden latvojen yli piirtyvän tornin ja lähdimme sen houkuttelemina etsimään mitä tornin alta saattaisi löytyä.

Huokaus - tämä kartano on jo niin huonossa kunnossa, että lieneekö kenelläkään aikaa ja ennen kaikkea rahaa aloittaa korjaus- ja entisöintityöt? Virolaisittain harvinainen jugend-tyylinen kartanorakennus kun on mielestäni muodoiltaan perin kaunis.

Kartano-portaali tietää kertoa Neerutin kartanosta seuraavaa:

Ensimmäinen maininta kartanosta on vuodelta 1412 ja tuolloisen omistajan von Buxhoewdin nimi jäi kartanon saksankieliseksi nimeksi. Liivin sodan jälkeen oli kartano von Nierothien omistuksessa, ja tästä nimetä on lähtöisin kartanon vironkielinen nimi Neeruti. 1900-luvun alusta vuoteen 1919 kuului kartano pietarilaiselle liikemiehelle Eduard von Kirchtenille.

Tällaisia kartanoita tarttui siis kameralle ja löytyi matkamme varrelta. Enemmänkin olisi ollut - aika ajoin silmiimme tarttui tien varrelta ruskeita kylttejä, jotka ohjasivat matkaajaa hieman tuntemattomammillekin moisioille ja herrasväen asuinsijoille.

Ja kartanoita, niitä Virossa todellakin riittää. Lyhyt suomenkielinen esittely Viron kartanokulttuurista löytyy kartano-portaalin alusta. Siihen voi tutustua vaikkapa klikkaamalla tästä.