Aurinko paistaa ja on kaunis vaikka kylmä ilma. Pohdin, että tänään voisi minulla olla hyvä päivä lähteä vaikkapa Mehikoormaan katsomaan miten kesä on siihen suuntaa valtakuntaa tullut. Postissa pitäisi myös käydä, minulla on yksi paketti odottanut lähettämistä Suomeen.
Kimmolla ja Lattella oli puolestaan päivän ohjelmassa rokotus ja pedi-manikyyri. Eli Latten oli aika saada rokotukset ja sen kynnet kaipasivat leikkuuta, ja koska vanha kynsileikkuri on kadoksissa, tarvittiin uusi.
Koska meillä on talossa myös asiakkaita, emme voi molemmat poistua samaan aikaan paikalta. Sovittiin, että Kimmo vie Latten eläinlääkäriin, ostaa kynsisakset ja vie samalla pakettini postiin.
Näin tapahtui. Mies hyppäsi Jeeppiin ja huristeli menemään. Minä puuhastelin omiani, kävin pesulla ja sitten iski pieni nälkä ja aloin valmistaa itselleni voileipää. Ja siinä voita leivän päälle levitellessäni saapui paikalle iso kuono, jonka päässä musta lakunappi, tällainen:
Iso kuono ja lakunappi
Häkellyn ja kysyn: "Mitä ihmettä sinä siinä teet? Eikö sinun pitänyt olla eläinlääkärillä saamassa rokotusta ja mani-pedikyyriä?" Latte ei vastaa mitään, se harvemmin vastaa.
Minä soittamaan miehelle ja arvuuttamaan, että arvaas mikä unohtui?
En saanut miestä kiinni. Puhelin oli tainnut jäädä äänettömälle. Sitäkin tapahtuu usein.
Tunnin kuluttua mies tulee iloisena kotiin - paketti on postitettu! Ja minä arvuutan uudelleen, että arvaas mikä jäi? Mies on ihmeissään, mitä jäi, mitä? Johon minä: "Usein, kun koiran vie rokotettavaksi, kannattaa ottaa eläin mukaan."
Kulmien kurtistelua ja puhinaa. Sitten mies pakkaa koiran autoon ja huristaa eläinlääkärille. Tulee kotiin puolen tunnin perästä: "No nyt on rokotus annettu!" Minä sitten: "Entä kynnet? Leikattiinko ne vai ostitko kynsisakset ja leikkaat itse?"
Nyt on mies taas matkalla eläinlääkärille, kynsisaksia ostamaan.
Tällaista se on, kun on naimisissa hajamielisen professorin kanssa. Mutta mukavastihan se päivä näinkin menee.
6 kommenttia:
Hahhaa, kuulostaapa tutulta :)
T. Tomsku
Olen itse turvautunut enenevissä määrin minulle uuteen keksintöön: osto/tehtävälista. Ainoa ongelma on, että muistaa kirjoittaa sen tai että kirjoitustyön aikana saisi mieleensä ne asiat, joita oli ajatellut tekevänsä:) Niin, ja että muistaa ottaa listan mukaansa...
Loppu hyvin, kaikki vielä paremmin...
Joo, tuttua tohinaa!
Mitä ei ole päässä, saa olla jaloissa!
No, tiedättehän sanonnan "pää kuin pärekori".
Onko sitten ihme, että jotain tipahtaa päreiden välistä?
Sitä paitsi ei ollut aikomustakaan ottaa postikeikalle Erästä mukaan; asiat hoidetaan omassa järjestyksessään. Tai kuten armeija-aikainen kouluttajamme sanoi: "Sotaväessä tehdään kaikki TÄSMÄLLISESTI. Vaikka kuinka päin persettä, aina TÄSMÄLLISESTI."
Eikä tämä sitä paitsi tähän lopu. Kun sitten kuskasin hännäkkään rokotettavaksi, muistinko ostaa ne koiran kynsisakset? Varsinaiset kun unohtuivat mökille (kuka unohti, kysykääs rouvalta...) No enpä tietenkään.
Tänään siis ajeltu väliä Villa Ottilia - Otepään keskusta useampaan kertaan. Sylvian kommenttia modifioidakseni: mitä ei ole päässä, saa olla kaasujalassa.
Mutta loppujen lopuksi kuitenkin posti viety, koira rokotettu, kynsisakset ostettu ja päivän tehtävälistasta ruksattu pois se mitä pitikin.
"Don't worry, be Happy'! Pääasia, että huumosri on tallella, kuten näyttää :)
Minähän torjuisin kaikki syytökset hajamielisyydestä. Kyse on syvällisestä keskittymisestä.
Lähetä kommentti