Kuten seuraavaa.
Olin aina kuvitellut että Ankdammen eli suomeksi Ankkalammikko, joksi usein kutsutaan myös suomenruotsalaisten sisäisesti lämpiävää pientä porukkaa, on mukava paikka. Sellainen leppoisa, jossa kaikki sorsat tuntevat toinen toisensa ja ovat kaikki ihanasti kavereita keskenään. Snälla du, tack tack och så vidare.
Vähänpä tiesin minä ankkalammikon realiteeteista ja ankarasta todellisuudesta.
Kun Kimmo ja Aatos, minun näyttelyni työmiehet, rakensivat Laine Spa-hotellin aulaan H2O-valokuvanäyttelyä, käyskentelin minä Väike-Viikin rannalla. Ihmetellen vetehistä elämää, josta sillä kertaa tarjosivat mielenvirikettä sorsat.
Hiukset pystyssä seurasin tapahtumia, jotka hetki hetkeltä saivat aina dramaattisemman käänteen. Dallas tai edes Twin Peaks on keveää tähän verrattuna.
Tarinan keskiössä oli sorsapariskunta, jossa uros oli harvinaisen äkäisää tyyppiä ja daami blondiini, joka koko draaman ajan tyytyi peilailemaan itseään lahden välkkyvältä pinnalta, ottamatta osaa varsinaisiin tapahtumiin:
Tässä vielä toistamiseen tämä pariskunta, Mister Macho kera Blondin, sopuisassa yhteislennossa:
Samaan porukkaan kuului myös yksi uros, jonka kanssa Mr. Macho tuli aika ajoin joten kuten toimeen. Eli nämä kolme hengailivat enemmän tai vähemmän yhdessä: yksi daami ja kaksi ukkoa.
Paikalle saapui toinen daami, jolloin tällä sorsamaailman alfasorsalla, Mr. Macholla kärähtivät käämit. Ja tätä jaksan ihmetellä, miksi ei Macho raivoa urokselle, miksi se kokee toisen naaraan uhaksi elämälleen?
Alkaa uskomaton ilmasota, jonka aikana nuorta ristiveristä daamia ajetaan pois lahdelta. Daami huutaa kuin sumutorvi, vaan ei suostu myöskään lahdelta ilman tappelua lähtemään.
Siis aivan hurjaa meininkiä, joka ei pääty ennen kuin Mr. Macho on saanut ajetuksi ristiverisen daamin maisemista.
Entäpä Ankdammenin toinen uros? Jossa ei tunnu olevan puhtia saati kilpailuvoimaa Mr. Macholle. Se on pullikoinut Blondiinista hyvän hajuraon omissa ajatuksissaan. Vaan nyt joutuu myös kaveri Machon raivon kohteeksi.
Lopuksi Mr. Macho yrittää hukuttaa kaverinsa painamalla määrätietoisesti sen päätä veden alle, pitkään ja hartaasti:
Siis jumalatonta menoa Haapsalun ankkayhdyskunnassa. Ei lainkaan suomenruotsalaisen Ankdammen-kulttuurin iloisia rapujuhlia, saati joviaaleja miehiä, jotka näyttävät Christoffer Taxellilta tai sivistyneitä mammoja, jotka säteilevät Tove Janssonin hyväntuulisuutta ja maailmoja syleilevää filosofiaa.
Älkää siis uskoko kaikkea mitä ankkalammikosta kuulette!
2 kommenttia:
:) Hauska, mielenkiintoinen ja hyvin kuvattu tarina ankkalammikon elosta. Sopinee kuitenkin aika hyvin kuvaamaan kaikkia ankkalammikoita niin täällä kuin siellä etelässäkin.
Kiva jos kuvakerronta miellytti.
Oikeasti, en muista koskaan nähneeni näin ärhäköitä tappeluita sorsien kesken.
Olisiko se ihmeellinen albiinosorsa, se Blondiini, kaiken syy?
Vai oliko tämä yksi kaikille ärhentävä uros vain mielenvikainen. Se kävi tosiaan kaikkien päälle, mutta pahiten sai siipeensä se ruskeapintainen naaras, joka toisaalta oli kovin sitkeä, eikä suostunut lähtemään lahdelta poiskaan. Ja mitä vihaista kaakatusta se naaras pitikään.
Lähetä kommentti