Peipsi polder - lintuparatiisi rantavallin suojassa

Olen yhä maanantain matkasarjassa, ja yhä Peipsi polderillä, jossa tapasin siis vaalean vanhan koiran, joka vei aatokset Ronjaan. Siitä kirjoitin jo eilen: Ethän se ollut sinä?!-otsikolla.

Näin minä polderillä paljon muutakin, lintuja, kuten satoja pääskysiä suhaamassa taivaalla eestaas.

Pääskysiä taivaankannella

Sivistin itseäni tänään tuon polder-sanan suhteen (kirjoitin eilen virheellisesti põlder, käyn korjaamassa). Kuvittelin sanan tarkoittavan kanavaa, mutta itse asiassa se tarkoittaa ranta- tai suojavallia, joka estää Peipsiä valumasta alavalle maalle. Eräänlaisesta padosta on siis kyse.

 

Näkymää kanaalille lintutornista.

Näkymää lintutornista Beresjen suuntaan

Peipsi polder on lintujen paratiisi. EU:n LIFE -ohjelman mukaan yli 1,5 miljoonaa lintua ohittaa rantavallit muuttojen aikaan. Lintutornin opasteet kertovat tarkemmin siitä, mitkä ovat alueelle tyypillisiä eläimiä ja lintuja. Myös alueen kartta löytyy lintutornista:

Venäjä on aivan kivenheiton päässä kuten kartasta näkyy. Jos ihmettelette Lämmi- ja Pihkva-järviä,  ne ovat itse asiassa osa Peipsiä. Järvi muuttaa nimeään Mehikoorman kohdalla, kuvan vasemmassa laidassa.

Minä kiipesin näköalatorniin ja sieltä sihtailin kameralla lintuja. Pääskyset olivat aivan liian nopeita lähikuviin; taisin olla aika huvittava näky sohiessani kameralla silmää nopeampia pääskyjä, jotka suhahtelivat ohitseni ja ylitseni.

Mutta yhden ison linnun sain sentään hollille, vaikka en tarkasti sitäkään. Mutta mikä se on, mietin!? Haikaraltahan se näyttää, mutta sillä ei ole samanlaista punaista nokkaa ja punaisia jalkoja kuin yleisillä kattohaikaroilla. Pystyyko joku minua viisaampi antamaan lajitarkennuksen?

Vielä toinen kuva tästä suuresta linnusta, jonka väritys on kuin kattohaikaran, mutta jonka nokka ja jalat ovat lyhyemmät ja eri väriset kuin mitä tutulla kattohaikaralla.

Ei minun lintusaaliini kovin ihmeellinen ollut, mutta enhän minä mikään lintukuvaaja olekaan, minä vaan kuvaan, kuten tuttua on, kaikkea mitä on tai mikä liikkuu.

Niinpä myös tuikitavalliset linnut, sorsat ja västäräkit jaksavat kiinnostaa, ja tässä vielä muutamainen lintukuva, lintuparatiisissa kun ollaan:

Aikani polderillä pyörittyäni ja lintutornissa seistyäni on aika jättää tämä lintuparatiisi taakseen ja suunnistaa kohti Mehikoormaa. Tänne siis jäivät lintutorni ja rantavallit ja sadat pääskyt ja västäräkit ja sorsat alkusyksystä nauttimaan:

Venäjän rannikko siintää vastarannalla.

Lintutorni jää taakse kun minä suuntaan askeleeni ja autoni kohti päivän pääkohdetta: Mehikoormaa.

Haapsalun siipiveikkoja

Tein pienen kierroksen Väike Viikin lahdella ja kameraan tarttui monenlaista siipeilijää. Tässä pieni osa sadosta.

 

Minne lennät lintunen?

Tällaista perin jännittävää ja huiman dramaattista tapahtui eilen Otepään Hermokeskuksessa.

Kuulin outoa räpinää olohuoneesta. Ääntä kesti muutama sekunti ja sitten se katosi. Hetkeksi sen ehdin unohtaa, ennen kuin silmä kiinnittyi pieneen päähän, joka kurkki keittiön hyllystön päältä:

Siellä se kökötteli kellon alla ja varovasti kurkki kaapin reunan yli. Poikanen taisi olla.

Eivät kuulu lintuset meidän muonavahvuuteemme, joten alkoi operaatio: Lintu vapauteen. Koirat siirrettiin makuuhuoneeseen ja Kimmo nappasi käteensä hanskat ja niin alkoi lintusen pyydystys. Minä asetuin kameran taakse. Olohuoneesta pihalle ja parvekkeelle vievät ovet avattiin siltä varalta että lintu ymmärtäisi lentää ulos.

Ensimmäinen yritys kaapin päältä meni hutiksi. Linnunpoika istui rauhallisesti paikoillaan - epäilin sen jo vahingoittuneen - ja seurasi miten Linkama haki paikalle tikkaat ja alkoi kapuamisen yläilmoihin. Juuri kun Kimmo oli pääsemässä  linnun kohdalle lintu nousi siivilleen ja lensi keittiöstä olohuoneeseen. Asettuen portaikkoa kiertävään köynnökseen tarkkailemaan tilannetta.

Linkama laittaa tikkaat pois ja suuntaa portaikkoon. Varovasti, varovasti kurottautuu lintua kohden ja juuri kun on saamassa sen kämmeniinsä lehahtaa pieni siipiveikko karkuun niin, että kuvaan ei siitä jää kuin harmaanruskea viiru.

Lintu on palannut keittiöön ja on siellä hipihiljaa. Me kierrämme ja kaarramme keittiössä lintua etsisen - ja sitten äkkään, siellä se istuu keittiön kristallikruunun huipulla kuin osana lamppua.

Linkama hakee taas tikkaat ja lähtee kipuamaan kohti lamppua. Lintu istuu kiltisti paikallaan ja odottaa aivan viime hetkeen - ja lehahtaa tiehensä.Takaisin olohuoneeseen.

Melkein vaan ei sittenkään.

Nyt pieni kaveri on löytänyt turvapaikakseen olohuoneen lampun. Ja siellä se istuu rauhallisesti odottaen, että saavumme paikalle jälleen tikkaiden kanssa. Ja lähtee uudelleen keittiöön.

Me seuraamme perässä. Tästähän tulee varsinainen piirileikki.

Keittiössä lintu lentelee sinne tänne juoksuttaen meitä ympyrää. Mutta sitten se tekee virheen: se piiloutuu ikkunan ja oranssin mapin väliin, ja sieltä Kimmo lopulta saa sen napatusti hellästi hanskoihinsa.

Lintu kannetaan rauhallisesti parvekkeelle ja sieltä päästetään vapauteen. Viimeinen kuva on ehkä aavistuksen epätarkka, mutta siellä se lentää kuitenkin, pieni lintunen, vapauteen.

Minne lennät lintunen?!

Läänemaan lintuja

Haapsalu-aiheisten kuvien esittely jatkuu, toivottavasti ette ole jo aivan kyllästyneet.

Nyt on vuorossa lintuparaati, sillä linnut ovat oleellinen osa Läänemaan merellistä maisemaa.

Lintujen tunnistuksessa nostan heti käteni ylös ja myönnän oman tietämättömyyteni. Minähn olen tottunut jakamaan linnut kolmeen pääkategoriaan: isot, keskikokoiset ja pienet. Ja samaan hengenvetoon todennut että pienet ovat vaikea ryhmä.

Tällä kertaa yritin tunnistaa lintuja jälkikäteen googlailemalla, jotain selvisikin, mutta paljon jäi mysteeriksi.

Joutsenet ja Tiina von Wrightin Taistelevat Sorsat jo esittelinkin aiemmin. En malta silti olla laittamatta vielä muutamaa joutsenkuvaa, kun kyseessä on kuitenkin niin valtavan komea lintu. 

Jatketaan lintusarjaa toisella suhteellisen helposti tunnistettavalla isolla linnulla: hanhi. (Se mitä hanhia kyseessä on, jää taas minulla arvailuiden varaan. Veikkaukseni on merihanhi eli Anser anser).

Hanhet löytyivät Väike-Viigin rannalta, tuulisena päivänä. Niitä oli paljon ja useimmilla pareilla oli jaloissaan tukku hellyttäviä höyhenpalleroisia:

Mutta nyt tulee jo vaikeampi, minun veikkaus on että tämä olisi uikku. Yritin googlata että miltä näyttää silkkiuikku (Podiceps cristatus), mutta vaikka värit olivat jotenkin samansuuntaiset, oli googlen uikulla komeammat poskihöyhenet.

Kuvat ovat valotukseltaan huonot (esim veden väri ei ole luonnollinen) ja ne on otettu telen ääripäällä. Sitä paitsi, aina kun sain tyypin hollille, päätti se sukeltaa:

Seuraava tipu löytyy Nõvan satamasta. Tämän kuvittelin olevan tiira. Vaikeudet tunnistuksessa alkoivat kuitenkin googlatessa, kaikilla googlen tuntemilla tiiroilla oli musta lakki päässä, ja tämähän on täysin valkoinen. Tiiraan viittaavat kuitenkin siro ulkomuoto ja haarautuva pyrstö.

Lintu pysyi uskomattoman pitkään paikallaan, siipiä tuskin liikuttamatta ennenkuin se lähti syöksyyn:

Nämä kaverukset taas istua kököttelivät Alliklepassa kiven päällä. Akateeminen arvaus, jota tukee googlailu: kyseessä on meriharakat:

Suuria lokkeja liiteli Alliklepassa myös. Taas googlailemalla päädyn arvaukseen: kalalokki eli Larus canus. Ainakin linnulla on valkea pää ja tummaa siivenkärjissä.

Tässä vielä lintu alapuolelta:

Nyt tuli minulle vaikea tapaus - mustavalkea sorsan näköinen lintu. Etsin googlesta sorsalintuja, epäilin telkäksikin, vaan telkällä on ihan erilainen nokka, lyhempi. Väritys oli hieman nokikanan, mutta kanan nokkaa tällä tyypillä ei ollut. Oletan että kivellä kököttävä tyyppi on naaras, ja vedessä kelluva lättänokka on uros. Tunnistussavusta ollaan kiitollisia!

Viimeinen kuvasarjan lintu oli minullekin tuttu googlaamatta: varis, takanaan pari joutsenta. Vaan kylläpä lintu lentelee komeissa maisemissa, mitä sanotte?

Tässä siis kuvasaaliini Läänemaan linnuista, unohtamatta aiempia joutsenia ja sorsia. Komeita ovat linnut, mutta liikkeissään pahuksen nopeita...

Ei tule minusta lintukuvaajaa ihan vielä. Niin monta hutia tuli tällä kuvausreissulla otettua - mutta tunnistamisen yrittäminen on omalla tavallaan hauskaa sekin. Kaikkea sitä ihminen alkaa vanhoilla päivillään harrastaa!

Haapsalun tiputeema jatkuu

Haapsaluhan on tunnetusti merenrantakaupunki, ja se on kuuluisa, paitsi mutakylvyistään, myös joutsenistaan.

Majesteetilliset lipuvat suuret linnut kuuluvat kaupunkikuvaan yhtä kiinteästi kuin vaikka piispanlinnoituksen torni tai keisarillinen rautatieasema.

Parhaimmillaan joutsenia oli Väike-Viikin lahdella yli 80 kappaletta, minulle kerrottiin. Sieltä osa jatkoi matkaansa, muutaman pariskunnan jäädessä lahdelle asumaan.

Ja tässä kameran silmän kautta näitä dramaattisia lintuja: