Latte kertoo: Olin siellä minäkin

Hojo hojo eli moikkis,

minä tässä, perheen nuorin, vaan ei välttämättä pienin, eli ystävänne Latte the Dog.

---

Käytiin, joo, Haapsalussa ja Topulla eli meidän mökillä ja kivaa oli.

Eipä silti, ei minulta paljoakaan kysytä mielipidettä kun lähdetään reissuun. Eikä asioista suuremmin edes informoida perheen pienintä.

Näin on siis luonto opettanut tätäkin tikanpoikaa kiipeämään reissuautoon. Voinkin kehaista olevani nykyisin vallan tikkana aina kun aletaan reissupakkaamaan.  Kamera on yksi juttu, mutta se ei vielä kerro paljoakaan. Kumisaappaat lupaavat jo parempaa reissua, ehkä lähetään suolle! Ja sitten on olemassa kaksi vihreää urheilukassia, ja kun niihin mätetään tavaraa kertoo se, että nyt lähdetään reissuun pidemmäksi ajaksi. Oh jee, sanon!

Viime tiistaina nosteltiin vihreitä urheilukasseja autoon, ja minä tyytyväisenä viuhdoin vahvaa kultaista häntääni merkkinä siitä, että minua ei kannata unohtaa kotiin. Eivät ne unohdakaan, se täytyy myöntää.

Sitten ajeltiin kovasti pitkin Viron maaseutua. Vuoroin ajoi johtokunnan miespuolinen, vuoroin naispuolinen jäsen. Ja minä lojuin takapenkillä.

Matkailu on meitsin kannalta vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Meikä lojuu auton takapenkillä voimatta vaikuttaa siihen minne ajetaan. Välillä se touhu ihan oikeasti puuduttaa. Toisaalta, aina on mielessä ajatuksia siitä kaikesta minne me mahdollisesti voitaisiin mennä. Ja niinhän sanotaan, ettei perille pääsy olekaan se tärkein asia, vaan matkan teko. Tiedä häntä. Kyllä minusta on mukava perillekin päästä.

Ja niin sitten kävikin. Monen tunnin ajelun jälkeen saavuimme Haapsaluun, missä tapasin ihmisystävättäreni Annen. Joka on aika täräkkä täti. Se ei turhia minua paijaile, ja niinpä minäkin tyydyin tervetulotoivotuksena vain nuuhkaisemaan Annen polvea, johon Anne totesi: "Ja ongi kõik!" (suom. Ja siinä olikin kaikki). Täytyy sanoa, että jollain lailla pidän Annen suoraviivaisesta tavasta jakaa informaatiota.

Haapsalussa teimme pienen kävelyretken pitkin uutta Promenadia, eli upouutta kävelyreittiä, joka kiertää pitkin Viikin lahtea. Minua kiinnosti kovasti meri - olenhan sisämaan koira ja siksi näissä maisemissa turisti:

Haapsalun kaupungista jatkettiin matkaa Topuun meidän mökille ja siellä odottivat minun toiset ihmisystävät, Marja ja Aatos.

Siitä illasta ei ole oikeastaan kerrottavaa, johtokunta ja Aatos ja Marja istuivat keittiönpöydän ääressä höpötellen kuulumisia. Minä vaan lojuin lattialla, milloin en jahdannut hyttysiä, joita sivumennen sanottuna oli paljon.

Seuraavana päivänä oli johtokunnan naispuolisen jäsenen valokuvanäyttelyn avajaiset, sen verran olin ymmärtänyt jo aikapäivää sitten. Ymmärsin myös, että minua ei sinne kutsuta. Jostain syystä en koskaan saa kutsuja minnekään jännään tai kivaan.

Jäin siis päiväksi möksälle yhdessä Marjan kanssa. Me vaan chillailtiin. Ja illansuussa lähti Marjakin valokuvanäyttelyn avajaisiin.

Niistä en osaa kertoa mitään, paitsi kuulopuheita. Kuulemma hyvin meni.

Seuraava päivä oli edellistä ihmeellisempi. Marja ja Aatos lähtivät Suomeen ja Iskä oli koko päivän ihan kummallinen. Se vaan makasi. Makasi ja makasi. Välillä voihkaisi ja sitten juoksi vessaan. Sillä oli noro-viirus, kuulemma.

En tiedä mikä on noro-viirus, mutta se ei ainakaan kenenkään elämää paranna, sen tiedän. Äiskä vietti aikaansa miten taisi. Anne-täti, se täräkkä, tuli kylään joten oli minulla seuraa kuitenkin.

Seuraava päivä -- nyt menee minulta päivät sekaisin, ja mitä odotatte, olenhan vain koira -- oli taas selvästi parempi. Iskä ei enää vain maannut sängyssä lakananvalkeana, vaan oli jälleen se oma kiva iskä.

Me leikittiin pihalla, jiiiiihaaa! Iskä heitti minulle sapelihammastiikerin lonkkaluuta ja minä hain. Jiiiihaaaa!

Sitten, sitten.... höh, nyt menevät minulla kyllä päivät sekaisin.. sitten eräänä aamuna lähdettiin taas reissuun. Vihreitä matkakasseja ei pakattu matkaan, joten ymmärsin, että kyse on lyhyemmästä matkasta.

Ja me ajeltiin Noarootsiin ja merelle ja maisemat olivat hienoja!

Parasta kaikesta oli kuitenkin Alliklepan mahtavat rannat. Siellä tuuli tuiversi ja meri kuohui ja meillä oli Iskän kanssa ihan hillittömän hauskaa!

Ensin me vaan kävellään, vaikka kyllä minä arvaan että kohta tapahtuu jotain

Iskä kauheesti selittää leikin sääntöjä, niin kuin en niitä jo tuntisi - pääjuttu: ei saa karata

Vielä minulle ohjeita selitetään, suorastaan sormi pystyssä.

Ja sitten alkaa, lopultakin, tositoiminta. Pääsen irti remmistä ja Iskä alkaa viskoa minulle kiviä mereen!!!

Vielä kerran selittelyä -- puuduttavaa -- heitä jo!!

Ja sitten, vihdoinkin, lähtee!!!!!

Ja minähän haen, jiiiihaaaa!!!

Että tällainen oli meidän lomamme Haapsalussa. Äiskä sai aikaan näyttelyn. Iskä sai aikaan vatsataudin. Ja minä, minä sain aikaan pärskeitä meressä. Jokaiselle jotakin!

Että ei sitten muuta kuin moikkaamisiin

terv. Teidän oma Latte