Roomassa on kirkkoja yli 900. Useimmat niistä kätkevät sisäänsä suoranaisia taideaarteita. Michelangelo ja Rafaello, Tiziano ja Bernini ovat kaikki jättäneet jälkensä Rooman kirkkoihin. Ja nämä taideaarteet ovat jokaisen kulkijan tavoitettavissa. Kirkkojen ovet ovat auki. Pitää vain astua ovesta sisään.
Ja niin minä teinkin. Aina kun näin avoimen kirkonoven menin sisään. En osaa näin nopeasti suoralta kädeltä edes laskea monessako kirkossa kävin - monessa joka tapauksessa. Kaksikymmentä, kolmekymmentä kirkkoa. Jokainen erilainen ja jokainen niin huikea. Sitä koristelun määrää, sitä kultaa, sitä mahtavaa vaikutelmaa!
Ja niin kävi, ainakin minulle, että ajan myötä kaikki kirkot alkoivat näyttää samoilta - valtavilta hulppeilta interiööreiltä, joiden mahtipontisuus kilpaili toinen toisensa kanssa. Ja minä turruin. Liika on liikaa. Ja Rooman barokkikirkoissa less is more -lause ei päde. More is more, and even more is needed!
En ole erityisen uskonnollinen ihminen, tai jos olen, oma uskoni on hiljaisena säikeenä omassa sielussani, osana minua. Sen säikeen herättämiseksi uskon paloon eivät ainakaan nämä Rooman yltäkylläiset ja valtavat mahtipontiset kirkot pystyneet. Ne saivat äimistymään. Ihailemaan käsityön, kultauksen, materiaalin ja taiteen määrää. Mutta kirkko kirkon jälkeen huomasin miettiväni sitä mitä on usko, mikä on uskon propaganda, mikä on Raamatun sanoma. Ja sitä sanomaa en kirkoista löytänyt. Propaganda sen sijaan tuli selkeästi esille.
Olisi liioittelua sanoa että kirkot alkoivat minussa jossain vaiheessa herättää suoranaista vastenmielisyyttä - kyllä minä jaksoin niitä huikeita viritelmiä ihailla. Mutta herkistymään tai henkistymään nämä kullalla ja marmorilla silatut kirkot eivät minua saaneet.
Niinpä säästän teidät lukijat sadoilta kuvilta joita eri kirkoissa otin ja esittelen vain viimeisen: kirkon, joka italiaksi kulkee nimellä La chiesa di Sant'Ignazio di Loyola.
Kirkko oli yhtäältä erilainen ja toisaalta niin samanlainen kuin ne kymmenet ja kymmenet barokin kirkot, joita Roomassa olin jo ennen tätä nähnyt. Hieno se oli, aivan käsittämättömän hieno. Mutta niin olivat ne kaikki muutkin. Ylenpalttisen koristellut huikeat kirkot.
Liika on vain liikaa. Rooman barokkikirkot, ne todella käänsi mun pään. Mutta eivät koskaan sydäntä.
Ja tähän lauseeseen lopetan nyt Rooma-postauksen tältä erältä ja lähden pakkailemaan laukkujani, ajatuksissani. Huomenna jätän Rooman taakseni ja suuntaan kohti Firenzeä.
Jauzaa!
5 kommenttia:
Tämä "satunnainen" esimerkkikirkko on siis Ignatius Loyolan, jesuiittaveljeskunnan perustajan, muistolle pyhitetty. Protestanttisessa kirkkohistoriassa Loyola on tunnettu erityisesti vastauskonpuhdistajana, mistä syystä ilmeisesti jäänyt itsellekin mielikuva, "ettei niin kiva mies". Jesuiitat ovat kuitenkin alusta alkaen keskittyneet myös sivistystyöhön, ja jesuiittakouluja ja -yliopistoja on kymmenissä maissa.
Mää en kestä! NYT vasta näen, että olen myöhästynyt matkalta!!! Roomasta vielä... Tää on luettava kokonaan! Miten huikea ajatus; lähteä yksin reissuun. Mää on just ajatellut samoin kuin sinä, että en mää vois. Mutta ehkä joskus voisinkin; elämä on niin yllätyksellistä. Kiitos Tiina, että kirjoitat matkastasi!!
Ihana matkakertomus, kiitos! Mutta kärsimättömänä odotan jatkoa... =D
Myöhäisheränneenä tulin mukaan vasta nyt, Tai siis, aloitin kyllä tuolta lähtöpäätöksestä alkaen. Niin koukuttavaan paikkaan pysähdyit, että täytyy tulla kurkistelemaan useammin.
Taidoillasi kirjoitettuna tässä kulkee kyllä täysin mukanasi ja katsoo silmilläsi ja kuulee korvillasi... Se Elisa-juttukin........
Hyvää juhla-aikaa ja uutta vuotta.
Niin kuin Kimmo tuossa sanoo, jesuiitat ovat todella keskittyneet nykyisin sivistystyöhön ja samalla kehittäneet omaa retriittiperinnettään, jonka seuraajia on SUomenkin luterilaisessa kirkossa aika korkealla tasolla.
Minä kyllä muistan jesuiitat myös Välskärin kertomuksista...
Juttu jatkuu. Väliin tuli vain joulu ja uusi vuosi ja lähdimme Võsulle jolloin kaikki kuvat jäivät kotikoneelle. Nyt ollaan jo pitkällä tammikuuta, mutta lupaan että juttu jatkuu pikapuolin. Parhaat palathan ovat vasta tuloillaan. Tämä alkuhan oli tällaista lämmittelyä.
Lähetä kommentti