Yksin Italiassa, osa 14: Ostia Antica

Olin lähtenyt Italiaan muutama päämäärä mielessäni. Alunperin olin halunnut vain pois. Pois tutuista ympyröistä, pois arjen puuduttavista rutiineista. Olin halunnut olla vain yksin. Itsekseni. Rauhottua.

Ja kuinka oli käynytkään. Kolme päivää olin paahtanut hikisessä Roomassa ihmismassojen keskellä nähtävyydeltä toiselle. Olin kolunnut sen sata kirkkoa, kierrellyt antiikin raunioilla, kulkenut ihmisvirran mukana Trasteveren vanhassa kaupungissa. Olin jonottanut Pantheoniin joukon jatkona, istunut Piazza Navonalla tuhansien muiden mukana. Oli käynyt ilmeiseksi että Roomassa tuo etsimäni rauha ei tulisi löytymään ainakaan kovin helposti.

Toki olisin voinut joka päivä vetäytyä Villa Borghesen puiston rauhaan ja istuskella vain suurten pinjojen juurella omat ajatukset seuranani. Mutta toisaalta se tuntui ajan haaskaukselta, kun Roomalla kuitenkin oli niin paljon tarjottavaa. Ristiriitaista, tiedän. Ihminen joskus on.

Neljäntenä päivänä päätin kuitenkin ottaa hajurakoa Roomaan. Päätin lähteä Ostia Anticaan, Rooman keisarikunnan vanhaan satamakaupunkiin, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Roomasta, Tiber-joen suulla. Kimmo oli jo kotona paikkaa minulle suositellut.

Rooman ensimmäinen siirtokunta

Ostia Antican kaupunki perustettiin 300 eKr suojelemaan Roomaan johtavaa Tiber-jokea merirosvoilta. Alunperin 300 sotilaan siirtokunnasta kasvoi elinvoimainen satama- ja kauppakaupunki, jonne muutti ihmisiä niin Roomasta kuin muualta Rooman valtakunnasta. Ostia Antican läpi kulki Välimereltä saapuneet kauppatavarat, jotka väliaikaisesti varastoitiin kaupungissa ja kuljetettiin sieltä sitten Tiberiä pitkin Roomaan.  Ostia Antican suuruudenvuosina, 200- luvulla ja 300-luvun alkupuolella sen väkiluku hipoi parhaimmillaan 100.000 asukasta. Varastojen ohella Ostia Anticassa oli keskusaukio, forum, oli kauppoja, leipomoita, värjäämöjä, kylpylöitä, viinibaareja ja jopa oma amfiteatteri.

Ostian merkitys Rooman ulkomaankaupan varastona alkoi hiipua 300-luvun loppupuolella. Sen hallintokoneisto ja infrastruktuuri rappeutuivat ja ihmiset muuttivat sieltä pois. Väen vähetessä Ostian ympäristö muuttui soiseksi ja malarian vaivaamaksi. Kaupunki hylättiin lopulta kokonaan samoihin aikoihin kun Rooman valtakunta romahti. Sen rakennuksia purettiin ja materiaalia kierrätettiin; sanotaan että Pisan kalteva torni olisi  rakennettu  Ostiasta peräisin olevasta materiaalista.

Historia herää henkiin

Ostia Anticaan pääsee kätevästi junalla, asema on aivan Piramide-metroaseman vieressä. Junamatka kestää parisenkymmentä minuuttia ja Rooman seitsemän päivän bussi-ratikka-metro-lähijunalippu kelpaa junassa.

Turisteja oli paikalla vain kourallinen ja nekin katosivat mitä pidemmälle kuljin. Toiveeni saada kulkea yksin omia aikojani toteutui. Ostia Antican arkeologinen museoalue on yllättävän laaja.

Istuin pitkään amfiteatterin muurin varjossa ja piirsin luonnoslehtiöön näkemääni. Viiva viivalta, porras portaalta, pylväs pylväältä maisema alkoi elää, se syöpyi mieleen tavalla jota sata valokuvaakaan ei pysty tekemään.

Kuljin aina vain edemmäksi, mutkittelin pienillä kujilla missä ei näkynyt ketään. Istuskelin pitkään yksin yhden talon sisäpihalla, nojailin muuriin ja katselin kuinka neonvihreät sisiliskot vilistivät mustavalkoisilla mosaiikkilattioilla. Ja hiljalleen maisema heräsi henkiin. En tuntenut enää kulkevani vain kulisseissa, kuten olin esimerkiksi Forum Romanumilla tuntenut. Olin keskellä ikiaikaista kaupunkia jossa oli elänyt oikeita ihmisiä, sellaisia kuin minä, kaikkine toiveineen ja pelkoineen ja unelmineen.  Tuolta on haettu vettä. Tässä nukuttu. Tuolla kylvetty ja käyty kauppaa. Ja mikä hurjinta, näitä ikiaikaisia katuja ovat kulkeeneet ihmiset jo lähes 2000 vuotta sitten.

Olin vaikutettu. Ymmärsin äkkiä ajan jatkumon. Melkein pyörrytti. Saattoi se tietenkin johtua porottavasta auringostakin.

Useimmat tiiliseinät olivat Ostia Antican suuruuden päivinä peitetty marmorilla.

Myös valtavat ikiaikaiset pinjat tekivät Suomi-tyttöön lähtemättömän vaikutuksen

Asuntoja, kauppoja, elämää

Rouva oli halunnut tähän seinään tällaisen kuvioinnin

Jokaisessa pienessä asunnossa on asuttu ja eletty - lähes 2000 vuotta sitten

Spot the Looney

Kylpylän lattian mosaiikkikuvioita

Amfiteatteri

Kuuman päivän kovia varjoja

Mitä kaikkea täällä onkaan esitetty. Gladiaattoritaisteluita vai antiikin draamoja?

Forumin pylväikköä

Tuntikausia vaeltelin lähes yksin näillä syrjäisillä kujilla

Hiljalleen alkaa maisema herätä henkiin - täällä on tosiaan eletty hyvin hyvin kauan sitten

Asuntojen mosaiikkikuvioituja lattioita

Ihmisillä on aina ollut pyrkimys kauneuteen

Näillä katukivillä on kuljettu lähes 2000 vuotta sitten

Yhä pystyssä

Vietin Ostia Anticassa lopulta seitsemisen tuntia. Palasin hotellille väsyneenä ja levänneenä. Ristiriitaista? Selitän. Olin sanut paljon kaipaamaani lepoa ihmisistä ja hälinästä. Kokenut suuria tunteja ja kuullut suorastaan historian siipien havinaa. Jalkaparkani sen sijaan olivat joutuneet tekemään koko työn - vaeltamaan tuntikaupalla epätasaisilla kaduilla. Kipuamaan ylös ja alas monelaisia portaita. Joten annoin niille luvan levätä loppuillan. Palasin suorinta tietä hotellille ja menin nukkumaan aikaisin.

Huomenna olisi kuitenkin uusi päivä - oli vuoro lähteä Rooman kuuluisimmalle kirpputorille, Porta Porteselle.

Jälkikirjoitus: Ostia Anticasta löytyi myös ensimmäinen matkamuistoni Kimmolle, jonka suosituksesta olin tänne tullut. Ostia Antican valtavat ikiaikaiset pinjat olivat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Kuin myös niiden kävyt, jotka olivat suuruusluokkaa valtava. Ja käpyjä löytyi sieltä täältä. Keräilin niitä, sitä oikeaa  etsien, kunnes sen löysin. Ja niin palasin hotellille käpy selän alla tai ainakin repussa selkää vasten. Olin tyytyväinen tuliaiseeni. Aito roomalainen Ostia Antican antiikkikäpy.  Ei sellaisia olekaan joka pojalla. :)