Yksin Italiassa, osa 3: Matkapuzzle

Tapahtunut tähän asti: olen potenut matkakuumetta ja päättänyt lähteä reissuun, yksin. Maakin on selvä: Italia. Kaikki muu on vielä auki. Paitsi se, että olin lähdössä tutkimusmatkalle Italian ytimeen.

Tutkimukset alkavat

Yksikään tutkimusmatkailija ei lähde liikkeelle ilman perusteellista etukäteistutkimusta matkakohteesta. Näin tein siis minäkin.

Kuljin aluksi päiviä ympyrää karttakirja kourassani, kirja Italian kohdalta avattuna. Minne minne? Paitsi Roomaan? Samaan aikaan näpyttelin tietokonetta kuin vimmattu. Jos löysin kartasta mielenkiintoiselta kuulostavan kohteen, aloin etsiä siitä tietoa netistä. Googlen kuvahaku loi mielikuvia, wikipedia antoi lisätietoa.

Ja samalla etsin myös halpoja lähtöjä, halpoja hotelleja, juna-aikatauluja, museoesittelyjä. Ja kaikkea muuta sälätietoa mitä matkallani tulisin tarvitsemaan. Alussa oli olo kuin valtava monen tuhannen palan puzzlelaatikko olisi levitelty pöydälle pitkin ja poikin. Mutta kuten puzzlen kanssa, kävi matkan suunnittelussa samalla tavalla. Kunhan saat kulmat ja reunat valmiiksi on helpompi lähteä sitten etenemään kohti kuvan ydintä.

Iltaisin selailin taidekirjoja, taidehistorian oppikirjoja, matkaoppaita, niitä mitä olin käsiini saanut. Täkäläisistä kirjastoista vedin vesiperän. Joka ainoa Italia-opas oli lainassa. Kirjakaupat myivät vain Lonely Planetin Italy -tiiliskiveä, jonka kyllä hankin, mutta jonka huomasin aika vaillinaiseksi. Paljon sivuja, vähän asiaa. Apuun tulivat kaverit. Sari-ystäväiseni huusi minulle huuto.netistä yhden Rooman opaskirjan. Pia lähetti kotikirjastostaan oppaat Toskanaan ja Firenzeen. Ja Mikko lähetti kuivakiskoisen mutta äärimmäisen perusteellisen Matkaopas Italian historiaan -kirjan. (Jotka palautan hetimiten kun tämä matkakertomus on valmis. Jos teille sopii.)

Vietin tunteja ja tunteja kuulokkeet päässä; youtube on varsinainen runsaudensarvi täynnä Italian matkailuvideoita. Kaiken tasoisia. Amerikkalainen Italian ystävä Rick Steves ja hänen iloinen pyöreä naamansa tulivat tutuiksi. Milloin yltiöpositiivinen Steves vaelteli Rooman Trasteveren kaduilla, milloin Sienassa tai Firenzessä. Aina yhtä iloisena. Ja hyvästi informatiivisena.

Ensimmäinen katsomani Rick Steves -video oli 80-minuuttinen luento: Italy Travel Skills. Kun löysin sen, ajattelin, että kaikkea humpuukia sitä onkin. Videolla käydään läpi alusta alkaen mitä erinäisimpiä arkipäivän tilanteita, joita Italiassa matkaillessa nousee esiin. Naureskelin että onpa jenkit sitten avuttomia. Kun kaikki pitää kädestä pitäen neuvoa. Rick Steves oli kuitenkin niin vetävä luennoitsija, että katsoin videon loppuun ja sain sieltä yllättävän monta hyvää vinkkiä. Ei kannattaisi aina olla etukäteen niin varma omista matkailutaidoistaan.  Rick Steves aloittaa luennon lauseella, jonka olen valmis allekirjoittamaan: "Italy, it is the most challenging of all European countries to travel, but it is also the most rewarding."

Melko varhaisessa vaiheessa oli minulle selvää, että matkasta tulee tutkimusmatka taiteeseen - ja tarkemmin sanottuna, koska kaikkea ihminen ei ehdi kuukaudessa: renessanssin taiteeseen. Myös tässä youtube tuli apuun. Olin yllättynyt miten paljon youtubesta löytyy hienoja BBC:n tekemiä taidedokumentteja. Illat pitkät katsoin dokudraamoja Michelangelosta, Berninistä, Rafaellosta, Caravaggiosta, Leonardo da Vincistä.

Aloitin myös italian opinnot youtuben avulla. Kun ketään ei ollut kotona paikalla istuin kuulokkeet korvilla ja toistelin opetusvideoiden avulla: quanto costa... basta... ja prego. Totuuden nimissä, ei minusta kuukauden etukäteisopinnoilla tullut italian taitajaa, mutta peruslauserakenteistakin tai yksittäisistä mieleen jääneistä sanoista oli hyötyä yllättävän monessa tilanteessa.

Travellink, Booking.com, hotels.com, TripAdvisor, Trivago, Air BnB...

Netti on täynnä varausjärjestelmiä jotka kaikki haluavat että teet varauksen heidän kauttaan. Niiden selailu kannattaa. Mutta siinä kuluu aikaa ja se on usein turhauttavaakin.
Sinulla on ajatus siitä mitä yöpyminen saisi maksaa, ja jos olet liikkeellä pienellä budjetilla joudut tekemään väkisinkin kompromisseja sijainnin tai tason suhteen.

Minä toimin niin, että ensin katsoin hintoja ja aloin tutkia niitä halvimman kategorian paikkoja. Miksi maksaa liikaa, jos halvalla saattaa saada myös hyvää. Jos hotellin sijainti oli mahdoton, siirryin nopeasti seuraavaan. Kun löytyi hinnaltaan ja sijainniltaan sopiva paikka, aloin lukea tarkemmin käyttäjien kommentteja. TripAdvisorin ja booking.comin arvosteluja vertaillessa alkoi paikasta muodostua jonkinlainen mielikuva. Silti täytyi olla tarkkana mitä arvosteluista etsii. Joku valittaa siitä että saippuapala on liian pieni tai sitä ei ole. Toinen kertoo samasta paikasta että henkilökunta oli erinomaisen ystävällinen ja avulias. Ketä uskoa ja mitä itse arvostaa. Täytyy muistaa että arvostelijoissa on niuhoja. Mutta pitää osata lukea vaaran merkit.

Lentoja etsin myös monilta eri foorumeilta. Lopulta päädyin Air Balticin halpalentoihin. Vaihtelin lähtö- ja paluupäiviä niin kauan että löysin halvan yhdistelmän: Tallinna - Rooma, lähtö 9.9.2014 ja paluu 1.10.2014. Yksi välilasku mennen tullen Riiassa. Hinta: 102 euroa. Joka ei tietenkään ollut lentojen loppusumma. Siihen kun lisättiin yhden 20 kg:n matkalaukun hinta mennen-tullen, polttoaine- ja muut lisämaksut, mukaan lukien lennon siirtomahdollisuus ja matkatavaravakuutus, tuli lentojen loppusummaksi 380,82 euroa.

Niinhän se aina käy halpalentojen yhteydessä. Hinta oli kuitenkin budjettiin sopiva. Tuli vain löytää mahdollisimman hyvät ja edulliset hotellit.

Puzzle etenee

Päivä päivältä alkoi matkareitti muotoutua. Lentopäivät olivat nyt selvät. Varasin Roomasta yhden hotellin ensimmäiseksi viikoksi travellink.fi-palvelun kautta. Ja toisen majapaikan, kotimajoituksen, viimeiseksi viikoksi AirBnB:n kautta. Kaksi yötä varasin etukäteen Firenzestä, joka on Roomaakin kalliimpi, uskoen että pitkällä etukäteisvarauksella saan edullisen diilin. Sitten alkoi muita paikkoja tulla mieleen. Tein varaukset kotoa lopulta koko reitille. Ja niin oli arpa heitetty. Ja matka valmis aloitettavaksi.

Reittini tulisi olemaan Rooma - Firenze - Lucca - La Spezia (Cinque Terre) - Siena - Orvieto - Rooma.

Tai niinhän minä luulin.

Jossain vaiheessa sunnittelua matkapakaasit näyttivät tältä: rinkka selässä, reppu edessä, kamerat kiinnitettyinä rinkkaan ja reppuun ovelilla koukuilla. Mutta tämäkin muuttui moneen kertaan. Rinkka jäi - ei sinne mahtunut riittävästi tavaraa - ja tilalle tuli iso pyörällinen matkalaukku.

Nyt oltiin vain matkaan lähtöä vailla. Päivät ennen reissua kulkivat ensin hitaasti, sitten mitä lähemmäksi lähtöä tultiin, sitä nopeammin. Olinko muistanut kaiken, miten jaksan kantaa kameroitani mukanani (montako kameraa, montako objektiivia ja mitkä, apua, apua!), miten pidän huolen siitä että minua ei ryöstetä, onko kaikki valmista: onko passi voimassa, vakuutukset, lääkkeet, laturit, hakaneulat, nenäliina, huulirasva, mitä olen unohtanut!!!!

Ja sitten koitti 9.9.2014 ja minä nousin Tallinnassa lentokoneeseen ja lähdin Italiaan.