Yksin Italiassa, osa 10: Villa Borghesen puisto

Koittaa toisen kokonaisen Rooma-päiväni aamu. Kalenteri kertoo päivämääräksi 11.9.2014.

Aloitan päiväni pizzaveljien viereisessä kahvilassa, jonka nimi on tyylikkäästi ja ytimekkäästi  Bar Caffè. Pizzaveljet ovat vielä tässä vaiheessa aamua kiinni. Bar Caffèa isännöi noin 80-vuotias hopeahapsinen herrasmies, joka tottuneesti puuhastelee kahviautomaatin kanssa. Tuon suuren sihisevä sähisevän masinan kanssa joka on jokaisen italialaisen kahvilan vakiovarustus. Siirryn caffè latteni ja kolmioleipäni kanssa kadulle asetettuun pöytään, vedän keuhkoni täyteen vielä aamuviileän Rooman raikasta ilmaa ja nautin aamusta ja elämästä ja olostani.

Minun kolminaisuuteni: vanhan papan Alimentari-kauppa, Pizzaveljien pizzeria, Bar Caffè -kahvila. Täältä saan halutessani kaiken mitä ikinä tarvitsen pysyäkseni ruuissa ja juomissa. Aamiaisen, päivällisen ja iltanaposteltavan.

Olen matkalla Villa Borghesen taidegalleriaan, joka monessa nettiarvostelussa on nostettu tärkeimpien Rooman nähtävyyksien joukkoon. TripAdvisorin käyttäjät ovat listanneet sen Rooman 28. tärkeimmäksi nähtävyydeksi kaikista nettisaitin listaamista 777 nähtävyydestä.

Galleria sijaitsee suuressa Villa Borghesen puistossa, Rooman kolmanneksi suurimmassa, ja galleriaan ei mennäkään kuin hollitupaan. Villa Borghesen Galleriaan täytyy aina tilata liput etukäteen, turistikaudella viikkoja etukäteen. Liput tulee maksaa tilatessa. Nettitilauksen yhteydessä tulee lipun hintaan parin euron lisämaksu.

Lippuun on määrätty tarkka kierrosaika, ja printattu lippu tulee vaihtaa Villa Borghese Gallerian lippuluukulla viimeistään kaksi tuntia ennen kierroksen alkua varsinaiseksi lipuksi. Lippuluukulla tulee myös voida esittää voimassaoleva henkilötodistus.

Syy tähän on se, että Villa Borghese päästää vain 800 vierasta kerralla tiloihinsa. Kukin seurue saa vierailla näyttelytiloissa kahden tunnin ajan. Näin pystytään valvomaan gallerian ilmankosteutta ja lämpötilaa, mitkä muuttuvat ihmismassojen mukaan. Myös taideteosten mittaamaton arvokkuus edellyttää että museo tietää keitä sen tiloissa kulloinkin liikkuu. Byrokratian vastapainoksi saa taidenälkäinen turisti liikkua melko lailla vapaasti ja väljästi kaksikerroksisen palatsin näyttelytiloissa, toisin kuin vaikkapa Firenzen Uffizissa ja Vatikaanin Sikstiiniläiskappelissa, missä massojen vellonta tekee taidenautinnosta vaikeasti nautittavaa ja hikistä puuhaa.

Kohti Villa Borghesea

Mutta ensin on löydettävä Villa Borghesen puisto ja sieltä taidegalleria. Tiedän että metrolla pääsen puiston reunamille. Yksi metropysäkeistä on La Spagna, ja yritän löytää tietäni nyt metrolle. Sen olen ymmärtänyt että missään hotellini lähistöllä ei ole kummankaan metroradan, A- tai B-linjan pysäkkiä.

Pysähdyn paikallisessa apteekissa asioimassa ja kysyn nuorelta apteekkarilta neuvoa. Hän ei puhu englantia, mutta apulaisena toimiva hieman vanhempi rouva tulee pois tiskin takaa ja tarjoaa apuaan. Hän ohjaa minut ulos apteekista. Apteekin edestä kulkee muutamainenkin bussilinja ja kun yksi bussi lähestyy,  apulainen pysäyttää muitta mutkitta bussin ja kysyy kuskilta neuvoa. Kuski selittää jotain, ja äkkiä paikalle on ilmaantunut jo pari muutakin auttamishalukasta. Seuraa kiihtynyttä neuvonpitoa, joissa vilisevät numerot ja pysäkkien nimet. Bussi jatkaa matkaansa ja jäljelle jäänyt ja jatkuvasti kasvava seurue  alkaa neuvoa minua, jokainen hieman eri tavalla. Kädet käyvät ja viittelöivät ja puhe pulppuaa. Olen törmännyt italialaiseen ystävällisyyteen ja auttamishaluun.

Ja niin jatkan matkaani kohti bussin 719 pysäkkiä. Yksi auttamishaluinen saattaa minut ensimmäiseen kadunkulmaan ja toivottaa onnea matkaan. Pois pitää poistua sitten pyramidin kohdalla. "Piramide. You know?" mies kysyy ja tekee kädellä suuria viivoja jotka muodostavat pyramidin. Nyökkään ymmärtäväni, vaikka hieman mietin että mitä pyramideilla on Rooman kanssa tekemistä.

Pyramidi ilta-auringossa

Bussi lähtee notkumaan ja poukkoilemaan Rooman vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla ja poikkeaa pian minulle tutuksi tulleelta raitiovaunu kahdeksikon reitiltä. Näen nyt erilaista Roomaa - täällähän asuu muitakin kuin turisteja, ihan oikeita ihmisiä ihan oikeissa toimissaan, matkalla töihin tai kahville tai kauppaan.

Bussista metroasemalla poistuessani vanha rouva pysäyttää minut. Hän on matkannut kanssani samalla bussilla ja nähnyt olalla keikkuvan kamerani ja on nyt huolissaan siitä. Hän selittää että metro on täynnä varkaita ja kallis kamera on suuri houkutus rosmoille. Hän elehtii esittäen miten helppoa roiston on vetäistä kameran hihna veitsellä poikki. Ja suosittelee että laitan kameran laukkuuni piiloon.

Millaista huolenpitoa ja ystävällisyyttä tuiki tuntemattomalta! Italialaiset ovat todellakin sosiaalista ja ystävällistä porukkaa. Päätän pitää jatkossa entistä parempaa huolta kamerastani ja sullon sen laukkuuni.

Pääsen metroon ja puolen tunnin ja yhden vaihdon jälkeen olen matkalla kohti La Spagnan metroasemaa. Metro on täynnä ihmisiä, pakattuina kuin sillit suolaan. Se on jotenkin hyvin tympeä vaikka nopea kulkuväline, ja siksi koko matkani aikana käytin sitä vain pakon sanelemana. Vaikeakäyttöinen se ei kuitenkaan ole, linjoja on vain kaksi. Vaihto useimmiten Termini-asemalla.

La Spagnalta lähden opaskilven viitoittamana etsimään Villa Borghesen puistoa. Kävelen reilun kilometrin tietä pitkin ennen kuin pääsen edes puistoon sisälle. Ja puistossa kävelenkin sitten moninkertaisesti tämän matkan. Olen saapunut valtavaan, yli 80 hehtaaria käsittävään puistoon tasan tarkkaan vastapäiseltä puolelta  kuin missä galleria sijaitsee. Mutta mikäpä on kävellessä kun puisto on sanalla sanoen hurmaava. Pinjoja, sypressejä, puistoteitä, patsaita, keinolampia ja suihkulähteitä. Minä nautin.

Matka on todellakin pitkä, ja onnistuneesti eksyn puistossa ja kiemurtelen sen puistokäytävillä muutamaisenkin lisäkilometrin. Ohitseni menee motorisoituja pieniä golfkärryn näköisiä vaunuja, poljettavia kahden istuttavia kärryjä , polkupyöriä ja segway-kulkuvempaimia. Vain minä kävelen... ja kävelen... ja kävelen...

Kahden istuttavva polkuauto

 Onneksi olen lähtenyt aikaisin liikkeelle ja lopulta parin tunnin harhailun jälkeen löydän itseni Villa Borghesen gallerian edestä.

Villa Borghesen puisto on sydämen muotoinen ja sisältää useita museoita, suihkulähteitä, patsaita, historiallisia rakennuksia ja Rooman eläintarhan

Pinjoja Villa Borghesen puistossa

Puisto on kertakaikkisen viehättävä - mutta iso

Vain harva kävelee puistossa. Turistit vuokraavat mieluummin jonkin menopelin. Kulkeepa puistossa myös pieni juna, pyörillä tosin sekin.

Villa Borghesen puisto on täynnä hurmaavia näkymiä

Suihkulähteitä puistossa on runsaasti. Tämä on Fontana dei Cavalli Marini, merihevosten suihkulähde

Villa Borghesen taidegallerian viereisiä palatseja.

Myös Rooman eläintarha sijaitsee Villa Borghesen valtavassa puistossa

Ehdin kuitenkin tadegallerialle oikeaan aikaan lunastaakseni lipun. Jalat ovat jo hieman väsyneet - istuskelen ennen ovien aukeamista tovin puiston penkillä ja katselen kuinka koirat ja niiden isännät pelmuavat puistikossa. Huomaan että koirille on jopa varattu oma alue vapaana juoksemiseen. Roomalaiset ovat mukavaa väkeä ja rakastavat koiriaan, panen jälleen merkille.

Kun kello lyö kaksi on minun aika siirtyä museoon. Kannattiko kaikki tämä vaiva? Se selviää seuraavassa osassa.

Lopulta perillä, Villa Borghesen taidegallerian edessä.