Yksin Italiassa, osa 9: Capitoliumin kukkula ja Forum Romanum

Ensimmäisen päivän tutkimusmatka historialliseen Roomaan jatkuu. Olen selvittänyt hengästyttävän Vittorio Emanuele II:n monumentin ja jatkan siitä portaita ylös kohti Capitoliumin kukkulaa, mistä aukevat näkymät Forum Romanumille ja Palatinon kukkulalle.

Tarkoituksenani oli vierailla Capitolium-kukkulan arkeologisissa museoissa, mutta noustuani Michelangelon 1566 suunnittelemat portaat Piazza del Campidoglio -aukiolle tulen uusiin ajatuksiin. Lipunmyyntiin on jonoa ja huomaan, että en oikeastaan haluakaan käyttää ensimmäistä päivää museoiden pimennossa, kun ulkona aurinko paistaa ja nähtävää ja koettavaa on kaikkialla - eikä  näkemiseen edes tarvitse lunastaa pääsylippua.

Jätän siis Capitolini-museot väliin ja sen sijaan ihmettelen Forum Romanumia ja yritän ymmärtää miten vanha se on. Yritän nähdä sen mielikuvissani ehjänä, siinä oikeastaan onnistumatta. Mutta onhan se ihan älyttömän hieno näinkin. Vanha.

Matka jatkuu eteenpäin, kurvaan Colosseumille, mutta en lähde jonottamaan keskipäivän helteessä lippua. Kuljen ja kuvaan. Eksyn ja väsyn. En niinkään kävelemiseen, vaikka sitäkin harrastin monen monta tuntia. Väsyn ihmismassoihin, turisteihin joilla on useilla tympeät pitkästyneet ilmeet. Väsyn tönimiseen ja meluun. Ja siihen että olen koko ajan hieman eksyksissä. Lämpöäkin on lähemmäs +30 C. Alan hakeutua kaduilla aina varjon puolelle.

Michelangelon suunnittelemat portaat ja Piazza del Campidoglio -aukio

Marcus Aurelius ratsastaa Piazza del Campidogliolla (kopiona)

Romulus ja Remus

Forum Romanum

Kierrettyäni näitä Forum Romanumin ja Colosseumin kulmia pitkän päivän tunnen nähneeni riittävästi, vastaanottokyky alkaa hiljalleen herpaantua. Ei vaan pysty omaksumaan edempää yhden päivän aikana. Päätän palata hotellille, mutta teen sen Trasteveren kautta. Käyn uudelleen vierailemassa Santa Maria di Trasteveren kirkossa. Istun hetken Trasteveren keskustorin reunaman kahvilassa ja juon yhden oluen, joka kustantaa 7 euroa. Olen hinnasta jotakuinkin pöyristynyt - pizzaveljiltä saan koko aterian ja isomman oluen 3,80 eurolla. Toisaalta, hyväksyn hinnan, olenhan nyt turistialueella ja kuten tunnettua on, hinnat ovat Trasteveressä aivan muuta kuin vaikka viereisessä kaupunginosassa Monteverdessä.

Kahvilassa istuessani minulla on tilaisuus tarkkailla suihkulähteen ympäristön elämää. Suihkulähteen portailla istuskelee edellisenkin päivän tapaan runsas joukko turisteja, mutta onpahan lähteelle saapunut paikallistakin väriä. Trasteveren puliveivarit viettävät hekin lähteellä iltapäivän viimeisiä hetkiä. Yksi nukkuu, pari hemmoa kinastelee, yksi käy välillä nukkujalle rähjäämässä.

Illalla istun hetken vielä pizzaveljien  muovituoleilla päiväkirjaa kirjoittaen ja kameraan tallentuneita kuvia katsellen. Yritän ymmärtää mitä olen nähnyt. Ilta pimenee ja jossain jyrisee ja salamoi. Naapurikaupan vanha mies osoittaa taivaalle - katso salamia! Minä nyökyttelen innoissani, kyllä! Ukkonen on aina hieno, koki sen maalla tai suuren suuressa Roomassa.

Nukkumaan menen ajoissa. On kerättävä voimia seuraavaa päivää varten. Sillä huomenna olisi vuorossa yksi matkan tärkeimmistä kohteista. Olin menossa  Villa Borghesen taidegalleriaan, jota monet sanovat Italian parhaimmaksi taidemuseoksi, eritoten jos pitää renessanssin ja barokin taiteesta ja kuvanveistosta.