Saappaan muotoinen aukko yleissivistyksessä
Kaikki tietävät ja tuntevat Italian, eikö? Se on länsimaisen sivistyksen kehto - kreikkalaisia yhtään väheksymättä - ja sieltä on lähtöisin kaikki. Tieteet ja taiteet. Tuhatvuotinen valtakunta. Rooma, tuo ikuinen kaupunki. Italia ja renessanssi. Romulus ja Remus. Viinit ja kulinarismi. Rimini ja Riccione. Pisan kalteva torni.
Vielä tänäkin päivänä me mittaamme länsimaista sivistystämme Italian tuntemuksella. Tietoisesti tai huomaamattamme.
Minun ikäpolveni muistaa koska pizza tuli Suomeen. Tuo ihmeellinen eksoottinen lätty, joka vei kanaviillokkisukupolven aivan uudelle makumatkalle. Jossa maistui sellaisia ihmeellisiä mausteita kuin vaikka oregano tai rosmariini. Pizzan jälkeen tuli spaghetti, erityisesti Spaghetti Bolognese, jota vain juntit söivät veitsellä ja haarukalla. Alan harrastajat osasivat pyörittää spaghettinsa lusikan avulla siistiksi nyytiksi. (Myöhemmin eräs italialainen ystäväni kertoi minulle että vain lapset syövät spaghettia haarukalla ja lusikalla. Tieto joka sai minut heti heittämään lusikan nurkkaan, vertauskuvallisesti.) Pian pizza ja spaghetti olivat jo niin eilisen uutuuksia. Nyt tehtiin Suomen kodeissa tuota ihmeellistä laatikkoruokaa, lasagnea.
Sama on jatkunut tähän päivään asti. Nyt ei syödä pastaa, makaronista tai spaghetista puhumattakaan. Nyt syödään linguineja, farfalleja, fettucinia. Pastakone kuuluu keittiön vakiovarusteisiin, tai ainakin kuului vielä jokunen vuosi sitten. Kotimainen emmenthal vaihtui jo vuosikymmeniä sitten parmesaniin. Se oli hienoa. Aikana jolloin sanat grana padano, mozzarella tai ricotta olivat vain alan harrastajien erikoissanastoa.
Entäpä viinitietoutemme. Oli aika jolloin täällä susirajalla osoitettiin viinitietoutta osaamalla nimetä muutamia eri rypälelajeja. Nyt keskustelemme toskanalaisten viinitilojen viinien erikoispiirteistä ja teemme räätälöityjä viinimatkoja Umbriaan tai Liguriaan. Toskana kun alkaa olla jo niin passé.
Italia on mielikuvia
Via Veneto. Vespa. Sophia Loren. Colosseum. Berlusconi. Fontana di Trevi. Michelangelo. Verdi. Puccini. Visconti. Cicciolina. Giulietta Masina ja Federico Fellini. Julius Caesar, Forum Romanum, Ostia Antica. Jokainen sana muodostaa mielikuvan Italiasta. Jokainen hieman erilaisen ja eri aikakaudelta. Napoli, Bologna, Genova.
Aloin huomata, että kaiken pintasivistyksen jälkeen tiesin oikeastaan aika vähän Italiasta. Repaleiset kulttuuri- ja taidehistorian opinnot olivat vuosien saatossa muuttuneet vain epämääräisiksi mielikuviksi. Historiasta tiesin vielä vähemmän. Minulla tosiaan oli saappaan muotoinen aukko yleissivistyksessä.
Olin käynyt Roomassa viimeksi yli 30 vuotta sitten. Milanossa myöhemmin parilla messumatkalla. Mitä niillä näin todellisesta Italiasta? Nyt minulla olisi tilaisuus paikata heikkoa yleissivistystäni. Sukeltaa maahan syvällisemmin. Sen historiaan, kulttuuriin ja sen elämään. Oli aika alkaa opiskella.
Huomaamattani jo ennen matkan alkua oli selvinnyt millainen matkastani tulisi. Siitä tulisi tutkimusmatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti