On koittanut ensimmäinen kokonainen Rooma-päivä. Päätän viettää sen
vanhassa historiallisessa keskustassa, Capitoliumin ja Palatinon
kukkuloilla ja Forum Romanumilla. Hyppään tuttuun kahdeksan
raitiovaunuun ja ajan sillä linjan päähän, Piazza Venezialle, mistä
nousee portaat ylös Capitoliumille.
Piazza Venezia on yksi Rooman
liikennöidyimmistä aukioista, sieltä lähtee useita valtaväyliä
jokaiseen ilmansuuntaan, tunnetuimpina Via del Corso ja Via dei Fori
Imperiale, joista jälkimmäinen vie suoraan Colosseumille.
Aukion
tai itse asiassa valtavan liikenneympyrän reunalla kohoaa Vittorio
Emanuele II:n monumentti, suurena, valkeana ja koristeellisena kuin
kermakakku, miksi monumenttia myös kutsutaan. Isänmaan alttari, Altare
della Patria, on monumentin toinen virallinen nimi. Il Vittoriano
kolmas. Kirjoituskoneeksikin sitä on kutsuttu.
Monumentin
keskellä ratsastaa Italian ensimmäinen kuningas, Vittorio Emanuele II,
isänmaan isä, Padre della Patria. Entinen Sardinian kuningas joka
yhdisti Italian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kaksi sotilasta vartioi
tuntemattoman sotilaan muistomerkkiä ja sen edessä palavaa ikuista
tulta.
Monumentti edustaa minulle Roomaa siinä että se on niin
mahtipontinen ja yliampuva. Roomassa kaikki on suurempaa ja näyttävämpää
kuin muualla Italiassa. Sen vaikuttavuudesta voidaan olla montaa mieltä
- italialaiset itse eivät monumenttia järin rakasta, koska sen
rakentamisen vuoksi jouduttiin tuhoamaan osa ainutlaatuista ja
historiallista Capitoliumin kukkulaa. Myöskään rakennuksen tyyli -
kreikkalaista ja teutonista arkkitehtuuria yhdistävä sekamelska - ei ole
saanut kansalaisten varauksetonta ihailua.
|
Näkymää Trajanuksen kolumnin suuntaan nähtynä monumentin kävelytasanteelta |
|
Trajanuksen pylväs on Piazza Venezian yhdellä kulmalla |
|
Vittorio Emanuele II |
|
Tuntemattoman sotilaan hauta ja ikuinen tuli |
|
Monumentti nähtynä Trajanuksen pylvään vierestä |
|
Piazza Venezia ja Vittorio Emanuele II:n momumentti, kirjoituskoneenakin tunnettu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti