Sunil tulee ojentamaan minulle lähtölahjan, messinkisen vajran, tuon salamaniskun kaltaisen symbolisen onnenkalun, jonka hän sanoo olevan hindulaisessa mytologiassa naisjumalan ase. Hän kertoo sen suojelevan kotia. Olen liikuttunut niin etten tiedä mitä sanoisin.
Palaamme viimeistä kertaa huoneeseemme ja sanomme hyvästit sille. Hyvästi pieni parvekkeemme, mainio vuoteemme, surkea nettiyhteys.
Keräämme tavaramme ja raahustamme reppujen ja laukkujen kanssa alakertaan, missä hyvästelemme hotellin henkilökunnan. Sunilin, Sushilin ja Lokeshin. Amitin ja Sagarin ja Rameshin. Siivojarouvat, joiden kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta joiden sydämelliset hymyt tulivat meille tutuiksi kuukauden aikana.
 |
| Huone 303 - niin tutuksi käynyt |
 |
| Sunil toimistossaan soittaa puolestamme Air Indiaan |
 |
| Sagar ja Sushil respassa |
 |
| Kimmo odottaa taksia, Sunilin toimisto selän takana |
 |
| Matkapakaasit odottavat taksia |
Tunnelma on haikea, ja kaikki muistuttavat siitä, että meidän täytyy tulla pian takaisin. Nauramme ja kerromme vitsejä, eron haikeutta helpottaaksemme. Minä ajattelen rationaalisesti että hyvästien jättö on hotellin henkilökunnalle jokapäiväistä rutiinia, mutta lähtijälle ainutkertainen kokemus. Silti, minusta tuntuu että ystäviksi käyneiden backyardilaisten haikeus oli sekin aitoa. "I will miss you" sanoo Sushil. Sunil ei sano mitään, mutta näen saman hänen katseessaan. Ja varmasti, saman lauseen saattoi lukea meidänkin kasvoiltamme.
 |
| Ensimmäinen ja samalla viimeinen kuva meistä kolmesta yhdessä. |
Taksi tulee, Backyardin henkilökunta asettautuu ryhmäkuvaan. Kaikki jäävät portaille vilkuttamaan kun nousemme taksiin. "Byeeeee, byeeee, come back soon!" Minä heilutan taksin ikkunasta, ja viimeiseksi sanoikseni huudan taksin jo alkaessa lähteä liikkeelle: "Hei kundit, te olette mahtavia! Pyytäkää Sunililta lisää liksaa!" Valtava naurunremakka saattelee taksia liikkeelle. En näe nauraako Sunil, hotellin johtaja, kaikkien mukana, mutta jos tunnen Sunilia yhtään, niin nauraa.
Taksi vie meidät kentälle. Kuljemme turvatarkastusten läpi. Sitten odottelemme ja odottelemme kentän odotussalissa. Käytämme viimeiset rupiamme limsaan ja vesipulloon. Ja odottelemme. Lopulta lentokenttäbussi noukkii meidät ja vie Air Indian koneeseen. Suuntana Intia ja New Delhi.
 |
| Tiina lentokenttäbussissa. Paluu on alkanut. |
Kone nousee, se kaartaa Himalajan vuorijonon yli ja minulla on mahdollisuus viimeisen kerran hyvästellä tuo suuri ja mahtava vuorijono. Ja se heiluttaa minulle takaisin: Namaste! Pyhin minussa tervehtii pyhintä sinussa.
5 kommenttia:
Nämä matkakertomukset on olleet mielenkiintoisia luettavia ja hyvää viihdykettä toipilaan elämään. Kuvat ovat upeita ja niihin täytyy palata vielä uudestaan. Kiitos!
Tiina ja Kimmo - kiitos matkakertomuksesta! Kannatti odottaa taas viimeistä päivää. Jännittävä, henkeäsalpaava, tapahtumarikas, hauska ja täynnä viisasta rakkautta oleva matka. Ihana! Ahnehtien piti lukea tämä koko kertomus; veikkaan, että tulen vielä palaamaan.
Anja
Tänään vasta huomasin, miten paljon tänne on tullut tekstiä ja kuvia! Pakko katsoa! Kiitos hirveästi!
Kiitos Betunia. Olen iloinen jos olen voinut tuoda iloa potilaan elämään. Toivottavasti voit jo paremmin! Ja kuviin kannattaakin palata uudelleen, mielestäni. Sillä montaa kuvaa uudelleen katsoessani itse olen oppinut niistä jotain uutta. Vaikka itse olen kuvat ottanutkin.
Kiitos Mannu ja Anja - jään odottelemaan Mannun kommentteja.
Hyvä on itsellä olla kun matkakertomus on valmis. Ja kuten huomaatte, yksi kappale tarvittiin tämän lisäksi että se saatiin lopppuun ja meidät Otepäälle perille.
Lähetä kommentti