Nepalin ihmemaa, osa 20: Touhopäivä Pokharassa

Laiskottelu ja lorviminen ovat taakse jäänyttä elämää, kun Bishnu tarttuu ohjaksiin. Olimme edellisenä iltana sopineet että Bishnu suunnittelee päivän ohjelman ilmojen mukaan. Aamulla on usvaista ja sataa ripsottelee, joten Sarangkotin vuoren sijaan lähdemme museokierrokselle. Suuntana gorkha- ja vuorimuseot.

Museot ovatkin jääneet tähän asti meiltä väliin. Kathmandussa ja Patanissa olisi ollut mahdollisuus tutustua historiallisiin museoihin, joita matkaoppaissa kehuttiin. Jätimme ne väliin kun kaupungit itsessään ovat suuria historiallisia museoita. Sisätiloissa vitriinien läpi pällistely ei tuntunut mielekkäältä, kun koko elämä ympärillä oli todellakin yhtä suurta historiallista nähtävyyttä.

Kävimme me Kathmandussa sentään tutustumassa syrjäytetyn kunkun linnaan. Aika kauhea paikka. Kuvia sieltä ei ole, sillä kaikki tavarat takavarikoitiin heti ensi metreillä: laukut, kamerat, sytkärit. Vain kukkaroa ja vesipulloa sai kantaa mukanaan. Ja linnaan edettiin ensin läpivalaisun sitten käsikopelon kautta. Kuin lentokentällä konsanaan. Ei tehnyt linna meihin suurta vaikutusta, ainakaan aah-akselilla mitattuna. Se oli suuri, mauton betonikompleksi, jossa mahtipontisia mutta nukkavieruja huonekaluja ja koinsyömiä tiikerin- ja karhuntaljoja lattioilla. Rakennuksen tyylisuunta oli lähinnä neuvostoarkkitehtuuri 70-luvulta, kulmikasta, kömpelöä ja huonosti rakennettua.

Mutta nyt siis suuntaamme museoihin. Gorkhamuseo on mielenkiintoinen ja varsinkin Kimmo on siellä innoissaan. Gorkhien pitkä sotaisa tarina historian alkuhämäristä aina nykypäiviin asti tulee siellä hyvin esiteltyä. Ovat ne ihmemiehiä, nuo rohkeudestaan ja sotataidoistaan tunnetut gorkhat, joita yhä värvätään Britannian armeijaan. Meistä on oivallista että päivän oppaana toimiva ystävämme Bishnu on itse gorkha. Ei hän kyllä sotaisalta vaikuta, kestävältä ja sinnikkäältä ja päämäärätietoiselta sitäkin enemmän.

Ystävämme Bishnu Bhatta gorkha-museon edessä

Museon ulkosivussa näkyy kaksi poikittaista veistä, ne ovat kukrit, gorkhille tyypilliset miekat

Kuningattaren sauva, seremoniallinen vempain jonka syvempi olemus jäi minulta hieman ymmärtämättä

Kimmo ja Bishnu gorkhamuseossa

Täältä teemme lyhyen visiitin Valkealle joelle, joka virtaa rotkon pohjalla ja joka on johdettu laakson yli sillalla. Ilma on harmaa ja kostea, joten jatkamme täältä nopeasti eteenpäin, kohti vuorimuseota.

Vuorimuseo sijaitsee kaupungin äärireunamilla. Se on suuri ja mielenkiintoinen museo, jossa käydään läpi vuorikiipeilyn historiaa ja esitellään niin Nepalin kuin maailman suurimpia vuoria. Myös Nepalin eri alkuperäis- ja vuoristokansat on museossa esitelty mielenkiintoisella tavalla. Rotupiirteet, uskonnot, vaatetus, tavat, arkipäivän tarvekalut ja elinympäristö ovat selkesti havainnollistettu kuvin, esinein ja nukein.

Kimmo ja kauhea vuoristopeto

Kun poistumme vuorimuseosta aurinko on tullut esiin ja matka jatkuu. Meitä koko päivän kuljettanut taksi suuntaa nyt Bishnun ohjeiden mukaisesti kohti Ananda-vuorta, jonka huipulla on Shanti Stupa, maailmanrauhan stupana tai pagodana tunnettu. Olemme nähneet se siluetin monesti laaksosta, nyt menemme katsomaan miltä se näyttää paikan päällä.

Alkaa kiipeäminen. Vaikka taksi kuljettaakin meitä ylös vuorta niin pitkälle kuin mahdollista. Portaita toisensa perään, ylöspäin ylöspäin ylöspäin. Kunnes olemme perillä. Stupa on hieno, mutta vielä hienommat ovat näkymät stupalta alas laaksoon ja toisille vuorille. Illan päätteeksi suuret ja majesteetilliset Himalajatkin suostuvat tulemaan esiin pilviverhon takaa.

Portaita saa nousta tätäkin kautta ihan riittämiin

Pokharan laakso alhaalla

Kahvila, jonka ohitamme ylös kiivetessämme ja jonne palaamme alas tullessamme

Maailmanrauhan stupa sijaitsee 1100 metrin korkeudessa

Maisemaa Pokharaan, edessä järvialue, takana varsinainen kaupunki jota vuoret reunustavat

Maisemat ovat huikean hienot

Samettikukkia vuoret takanaan - millaista värien riemua!

Sarangkotin vuori jonne seitsemän vuotta sitten kiipesimme ja jonne teemme pyhiinvaelluksen seuraavana päivänä

Maailmanrauhan stupan perustaja Nichidatsu Fujii

Illan mittaan Himalajat nousevat pilvien takaa esiin

Sarangkot illalla, takanaan Himalajat. Tämä meidän olisi pitänyt seitsemän vuotta sitten nähdä. Aamuauringon paisteessa. Emme nähneet. Oli sumupäivä.

Sarangkot ja Himalajat

Pokharaa korkealta nähtynä, hotellimme on melko tarkkaan kuvan keskellä

Buddha vartioi maailman rauhaa

Kimmo ja Bishnu Bhatta takanaan maailmanrauhan Buddha

Aika kuluu Ananda-vuorella ja aurinko laskee. Minä kuvailen vielä punertavia vuoria auringonlaskun aikaan. Taksikuski odottaa vuoren juurella, arvatenkin pitkästyneenä. Mutta vaikeaa on täältä lähteä, kun maisemat ovat tätä luokkaa. Pimeässä emme halua kuitenkaan portaita könytä alas, joten jossain vaiheessa on lähdettävä liikkeelle.

Ennen täydellistä pimentymistä ryntäämme vielä Devin putouksille, viimeiselle päivän matkakohteelle. Portteja jo suljetaan mutta pääsemme viimeisinä asiakkaina luikahtamaan sisään. Putoukset kohisevat komeasti, mutta pian täydellinen pimeys saartaa meidät, vain valkeat vaahtopäät näkyvät heikosti pimeässä illassa. Pimeydessä putouksen ääni on luultavasti vielä vaikuttavampaa kuin mitä se olisi päivänvalossa.

Devin putoukset iltahämärässä

Kohina on hurjaa. Niin putouksilla kuin kuvassakin.

Ystävällinen taksikuskimme alkaa näyttää hiljalleen pitkästymisen ja ehkäpä jopa hienoisen hermostumisen merkkejä. Hän on kuljettanut meitä reilut 10 tuntia ympäri Pokharaa, ja reissumme on vienyt varmasti enemmän aikaa kuin mihin hän oli varautunut. Vaimo ja lapset ja illallinen varmaankin jo odottavat häntä. Niinpä kuskin ilme on helpottunut kun ilmoitamme että seuraava osoite on hotellimme, Silver Oaks Inn.

Sanomme Bishnulle hyvää yötä ja vetäydymme yöpuulle. Päivä on ottanut voimille. Mutta nyt tarvitaan senkin edestä lepoa sillä kaikkein suurin ponnistus on vasta edessämme: kipuaminen Sarangkotille ja sieltä laskeutuminen alas Naudandan kylään.

Puuh!

Ennen nukkumaan menoa minä käyn vielä ulkona nuuhkimassa ilmaa. Se on viileää ja raikasta ja tähdet näkyvät kirkkaina taivailla. Se saattaa enteillä hyvää huomisaamua ajatellen. Ehkä nyt vihdoinkin saan kuvattua sen mitä tulin hakemaan. Nytkö saisin napattua haluamani kuvan: Himalajat aamunkoitteessa?