tiistai 3. joulukuuta 2013

Nepalin ihmemaa, osa 18: Pokhara ja kiireettömän päivän ilta

Olemme varanneet huoneen Pokharasta neljäksi yöksi. Hotelli on Silver Oaks Inn, jossa olimme seitsemän vuotta sitten. Hotelli on juuri sellainen kuin  muistammekin, paitsi hieman vielä parempi. Sen puutarha, joka jo edellisellä kerralla teki meihin vaikutuksen, on nyt kasvanut viidakonomaiseksi keitaaksi, jonka eksoottisten kukkien lomassa voi nauttia aamiaisen tai viettää iltaa.

Meidän huoneemme on ensimmäisen kerroksen oikeanpuoleinen kulmahuone

Huone ei ole suuri, mutta rauhallinen ja valoisa


Huoneeseemme kuuluu myös parveke, jossa viihdymmekin hyvin

Hotellin puutarhaa ja aamiaistilat

Onko kummempaa nähty? Kasvi jonka hedelmät ovat kuin kumileluja.

Kimmo kuvaa kummallista kasvia

Näkymää parvekkeelta järven suuntaan

Aamiaistilaa pihamaalla
Mikäpä on täällä aamiaista nauttia tai iltaa istua

Kun olemme saaneet tavaramme huoneeseemme lähdemme tutkailemaan Pokharaa, miten se on muuttunut vai onko. Suuntaamme tutulle Phewa-järvelle (kirjoitetaan usein myös Fewa-järvi), missä veneet, soutuveneet, polkuveneet ja ponttooniveneet seilaavat tyynen järven pintaa pitkin. Jotain on täällä muuttunutkin: matkustajilla on nyt pakollisena varusteena pelastusliivit. Mikä onkin ymmärrettävää - ei uimataito ole samanlainen itsestään selvyys näillä korkeuksilla. Missä nepalilainen sitten uisi? Uimahalleissa, en tiedä onko edes sellaisia. Järvissä? No, järviä toki on, mutta muistaa täytyy että Nepali on tuhansien mäkien ja vuorien maa - ei tuhansien järvien.

Phewan tutut siniset veneet ovat tallella - uutta on matkustajien oranssit pelastusliivit

Vuoret ympäröivät Phewaa

Rauhallinen ilta Phewa-järvellä

Kuljemme pitkin rantabulevardia, joka sekin on uusi. Sen reunamille on syntynyt lisää ravintoloita, joissa turistit viettävät aikaansa, kiireettömyys tuntuu olevan illan sana. Ja kaikille jotka ovat viettäneet aikaansa edes hetken Kathmandussa tämä hiljaisuus, rauha ja kiireettömyys ovat todellista mannaa sielulle ja aisteille.

Elämää rantabulevardilla

Ilta alkaa mennä mailleen

Kaukana näkyy uhkaavia pilviä - jos vain osaisimme niitä katsoa

Kiireettömyys tuntuu olevan päivän sana

Aurinko laskee ja kynttilät syttyvät

Vuorille syttyy valoja kuin tähtiä yössä

Ilta päättyy kuitenkin rankkasateeseen joka tulee nopeasti ja yllättäen. No, jos olisimme katsoneet tarkemmin pilviä olisimme nähneet mustat pilvet jotka kiipesivät vuorten yli laaksoon. Mutta katseemme on naulautunut vain Phewalle ja sen näkymiin.

Juoksemme vesisateessa hotellille kastuen läpimäriksi. Tie joka viettää alas hotelliltamme rantaa päin on muuttunut kohisevaksi koskeksi joka iloisesti pulppuaa mäkeä alas. Nepalissa on kaikki isompaa, myös rankkasateet.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa viihtyisän oloinen hotelli!
Varmaan jännittävää palata samaan paikkan seitsemän vuoden jälkeen. Mukavaa, että löysitte kuitenkin Pokharan "omana itsenään"!
Kommentoin vielä edellisen postauksen valokuvaa lija-autosta - oli kyllä niin täyteen ahdettu ja kallellaan, että huh huh. Kun tiet ovat vielä kapeita serpenttiiniteitä saa kyllä rukouslippuja laitella heilumaan...

t. Jussi

t. Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

Jussi - oli ihmeellinen riemun tunne kun näki hotellin aulan ja marmoriportaat ja muisti edelliskerran. Hotelli oli todella viihtyisä ja nukuimme täällä sikeästi. Se hiljaisuus oli musiikkia korville - tai ehkäpä vertaus ontuu, sillä juuri hiljaisuus oli se pointti.

Kimmo Linkama kirjoitti...

Jussi, ei hätää, liikenneturvallisuudesta oli kyllä huolehdittu. Monien autojen, myös bussien, keulaan oli kiinnitetty kehäkukkaseppele, kulkupelit oli pesty ja kiillotettu, ja esimerkiksi moottoripyörien eteen asetettu uhrilahjoja. Kuka katsastusta kaipaa...?

Sylvia Svensson kirjoitti...

Kivantuntuinen hotelli. Muutenkin alkaa haluttamaan Nepaliin, mutta ikävä kyllä en jaksa niin pitkiä lentomatkoja...

Tiina Linkama kirjoitti...

Sylvia - hotelli oli mukava ja hyvä.

Lentomatkat tietenkin ovat pitkiä, mutta se on vain yksi rasite tällaisessa matkassa. Mietin juuri Nepalista, että paljon se antaa, paljon se ottaa.

Ihan kaikille tätä en voi suositella matkakohteeksi. Sillä jonkinmoista henkistä ja fyysistä kestävyyttä se vaatii. Kiipeilemään joutuu pakosta jos minnekään haluaa mennä. Ja meluun täytyy esimerkiksi Kathmandussa pystyä sopeutumaan.

Toki Kathmandusta löytyy viiden tähden hotellejakin, ja niissä on varmasti uima-altaat ja kaikki mukavuudet, joiden vuoksi ei hotellista tarvitse ulos lähteä. Mutta miksi sitten mennä Nepaliin, kun saman voi kokea paljon lähempänäkin.

Mutta jos vain matkaajalta löytyy sietokykyä ja staminaa, niin en sitten toisaalta tiedä tätä paljon hienompaa paikkaa. No, en minä niin monessa paikassa ole ollutkaan. Joten mistä minä mitään tiedän.