Edellinen ilta päättyy siihen että Tiina käy nuuskimassa yöilmaa. Havaitsee tähdet taivaalla ja pohtii tulevaa aamua, joko nyt?! Joko nyt olisi mahdollista nähdä Himalajat aamunkoitteessa, vaaleanpunaisina. Kaikkina muina vuorokaudenaikoina olen vuoret nähnyt, mutta aamuauringon punaa en ole nähnyt.
Niinpä taas hieman jälkeen 05.00 nousen ylös ja hipsuttelen hotellin katolle. Ja siellä se on, Fishtail, odottamassa aurinkoa. Taivaalla loimottaa myös lähes täysi kuu - maisema on maaginen, parempaa sanaa en sille oikein löydä.
 |
| Fishtail on kalvakkaana edessäni, aurinko ei ole vielä noussut. Ja yleensä auringon myötä tulevat myös pilvet. |
 |
| Kuu kumottaa taivaalta |
 |
| Päivä alkaa valjeta, maisema käy selväpiirteisemmäksi |
 |
| Ja sitten, ensimmäiset säteet osuvat Fishtailin reunamille. Samaan alkaan saapuvat jo ensimmäiset pilvet. |
 |
| Hieman kauempana Annapurnasta näkyy kimpale joka jo kylpee auringonvalossa |
 |
| Aamuaurinko osuu Fishtailiin ja jopa sen pyrstön huippu näkyy selvästi |
 |
| Pilvet liikkuvat vuoren edessä mutta pala palalta sitä näkyy enemmän - ja se on vaaleanpunainen! |
 |
| Siinä se on: Himalajat aamuauringossa! |
Pian pilvet jo kerääntyvät vuorten eteen, mutta se ei haittaa. Olen saanut kuvani. Olen niin onnellinen ja iloinen että en tiedä miten päin olisin. Palaan hotellihuoneeseemme missä Kimmo vielä vetelee aamu-uniaan. Tuskin maltan olla häntä herättämättä. Siirryn parvekkeelle ja huokailen. Se on täytetty!
Muutaman tunnin kuluttua lähdemme liikkeelle, kohti Sarangkotia ja meidän pyhiinvaellusreissun kaltaista uusintapatikointia. Mutta nyt vain lepään hetken parvekkeella, hengitän aamuraikasta ilmaa ja hymyilen hymyilen hymyilen kuin vähämielinen.
5 kommenttia:
Mun oli ihan pakko lukea ennen neljättä tämä viimeisin. Sydän pamppaillen, henkeä pidätellen seurasin auringonnousua Himalajalla. Kyllä minuakin hymyilytti. Oli se niin vaikuttava.
Vallaton - oli se sitä. Ja hymyä en ole kunnolla saanut pyyhittyä pois kasvoiltani vieläkään. Toivottavasti se pysyy sinullakin pitkään!
Oijoi!! Oikein kylmät väreet menee. Voin niin kuvitella odotuksen ja täyttymyksen. Ja kaunistahan tuo on ihan muutenkin.
Huikea oli auringonnousu! -Taas olen jatkanut matkaa seurassanne ja iloinnut upeista kuvista (mukavasti sohvalla jalkojen ja selän väsymättä...)ja eläytynyt seikkailuihinne. Hienointa on ihmisten kohtaaminen matkallanne, semmoisia kokemuksia turisti ei voi rahalla ostaa.
Etenkin täältä litteästä maasta kotoisin olevana nämä maailman korkeimmat vuoret ovat nöyräksi vetävä näky. Aluksi ei osaa edes nostaa katsettaan tarpeeksi korkealle, ja jotenkin vuorten jyhkeys ja kauneus muistuttavat taas kerran siitä, mikä on ollut täällä satoja miljoonia vuosia ja kuka siihen verrattuna häviävän lyhyen aikaa.
Lähetä kommentti